Mercian kuningaskunta, nöyrtyi viikinkien edessä.
Mercian kuningaskunta
näin se meni
5152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saksien kuningaskunta, pohjois-englannissa, ennen 800 lukua.
Niin, tai paremminkin Keski-Englannissa. Sekä valloittajat että valloitetut olivat germaaniheimoja, joilla ei tuohon aikaan ollut juuri kykyä muodostaa sellaisia hallinnollisia kokonaisuuksia, joita nykyisin kutsumme kansallisvaltioiksi. Lähimmäksi tuli vanhana aikana Wessexin (hatara saksivaltio kuten Merciakin) kuningas Alfred Suuri, joka yhdisti muutaman saksilais-germaanisen kuningaskunnan ja eristi viikinkivalloittajat nykyisen Koillis-Englannin alueelle. Se sai silloisessa Englannissa nimen "Danelaw" tai pohjoisgermaaniksi "Danelagen" sen mukaan, että siellä vallitsi uusimman maahantulijan, "taanien" eli tanskalaisten laki. Hauskasti on eestin kielessä vielä tänäkin päivänä Tanska sikäläisittäin Taanimaa. Siis samaa kielellistä sukujuurta, vaikkakin suomalais-ugrilaisten kielten ryhmään kuuluvan eestin tapauksessa kyseessä on vieraista (pohjoisgermaanisista) kielistä tullut lainasana.
Alfred Suurella on muuten upea patsas Winchesterin kaupungin keskustassa. Joka ikinä matkaa Lontoosta lounaaseen, niin tuossa Englannin muinaisessa pääkaupungissa kannattaa pysähtyä. Pronssipatsaalta on vain lyhyt kävely upeaan myöhäisgoottilaiseen Winchesterin katerdraaliin, ja saman pienen alueen sisällä on useita mainioita pubeja, ravintoloja ja majataloja.
Sekä silloiset Britannian asukkaat että nykyisen Skandinavian alueelta tulleet maahanmuuttaja-valloittajat olivat toisilleen geneettisesti läheistä sukua, ja he jossain määrin ymmärsivät toistensa kieltä. Ero on ollut vuoden 950 paikkeilla varmaan samaa luokkaa kuin suomen ja eestin ero tänä päivänä. Kielitieteilijät uskovat, että kanssakäymisen tarpeella on ollut valtava merkitys englannin nykykielen muodostumiseen: Varhaisenglanti oli ollut jokseenkin samaa kuin silloinen yläsaksa. Kumpikin lähellä muinaisgermaanista kantakieltä, joka toki silloinkaan ei ollut yhtenäistä. Erilaisia murteita eri heimoissa piisasi. Joka tapauksessa, viikinkien vaikutuksesta ja kanssakäymisen tarpeiden takia kieli yksinkertaistui. Puhuttiin keskenään kuin lapsille puhuttiin, mallia "minä halu ostaa, sinä myydä tavara minä halu". Näin lingvistien mukaan englannista katosivat esim. nykysaksalle ominaiset persoonataivutukset; esim. se mikä on englanniksi vain "will" on nykysaksaksi "wird, wirst, werde, werden", jne.
Muuttoliikkeet, vaikutukset, sodat, seuraamukset ja muut olivat nyky-Euroopan asuttamisen ja kansainvaellusten myöhäisaaltojen aikoina monimutkaisia ja samalla erittäin mielenkiintoisia prosesseja. On turha olla aina etsimässä voittajaa ja voitettua, vaan yrittää etsiä vanhasta ajasta selityksiä siihen mitä olemme, mistä tulemme, ja miksi kielemme ja kulttuurimme näyttää sellaiselta kuin se on suhteessa muihin vastaaviin. Kiitos aloittajalle hyvästä aiheesta, joskaan en noista parista rivistä ymmärrä mihin sillä pyrittiin.
Alfred suuri ei kyllä eristänyt viikinkejä minnekään, neljästä saksilaisesta kuningaskunnasta viikingit valtasivat kolme ja valta-osan nyky englannin alueesta, vain etelässä oleva Wessex jäi valtaamatta, sekä Cornwallin niemimaa.
Raja kulki jossakin Thames joen tienoilla, eli valtaosa Englannista oli Danelagin aluetta.
Tämä ei pidä paikkaansa. Viikinkien häilyvä valta ulottui 900-luvulta maksimissaan 40 prosenttiin nykyisen Englannin pinta-alasta ja vielä pienempään osaan sen väestöstä. Norjalais-tanskalaiset armeijat kylläkin yrittivät tunkeutua niinkin pitkälle kuin Exeteriin ja Warehamiin, joissa molemmissa Alfred Suuri löi heidät erittäin suurin viikingeille koitunein tappioin. Mercian pääosat pysyivät aina Englannin saksien hallussa. Vuoteen 1042 mennessä eli Edward Tunnustajan aikana koko Danelaw oli mennyttä, kuten se käytännössä oli ollut kuningas Aethelstanin aikana sata vuotta aiemmin paria viikinkien sotaretkeä lukuun ottamatta. Vuonna 1066 koettiin skandinaavien viimeinen yritys vallata silloinen Englanti, kun Norjan kuningas Harald Hardrade joukkoineen nousi maihin Koillis-Englannissa. Englannin kuningas Harald Godwinsson löi maihintunkeutujat perinpohjin Stamford Bridgen taistelussa, jossa Norjan Harald sai surmansa.
Viikingeistä ei jäänyt Englantiin yhtään mitään pysyvää, paitsi Yorkin kaupunki (skandinaaviselta nimeltään Jorvik) sekä vaikutteet kieleen, jonka merkitystä kielitiede on kuvannut siirtymänä muinaisenglannista (yläsaksan murre) keskienglantiin.
Alfred Suuri löi viikingit ja palautti nykyisen Englannin pääosiltaan sen 400-luvulla maahantulleille anglosaksilaisille germaanivalloittajille.
No höpöhöpö, Alfred hallitsi Wessexsin kuningaskuntaa, kolme muuta anglo-saksien kuningaskuntaa kuului Danelagiin, sotaa käytiin useita vuosia, taisteluja oli käyty yhdeksän ennekuin Alfredista edes tuli kuningasta.
Sota päättyi rauhansopimukseen, jossa kolme muuta Anglo-saksien kuningaskuntaa jäi osaksi Danelagia ja tanskalaisvaltaa, tanskalaiset hiljalleen kääntyivät kristinuskoon ja oikeastaan Knuut suuri, joka oli lopulta myös Tanskan kuningas, on ensimmäinen kuningas joka hallitsi koko Englantia, oli muuten suoraan alenevassa polvessa pakanallisten pakanallisten Tanskan viikinkuningaan jälkeläinen, eli oli sen poika.
Knuut suuri kääntyi kirstityksi ja siksi sitä ei kai enää lasketa "tanskalaiseksi viikinki-kuninkaaaksi".
Tanskalaiset ei ole koskaan poistuneet Englannista ( vetäytyneet ), ne on vaan hiljalleen sulautuneet osaksi Englannin kansaa.