Taas on uskovat käyneet kiukuttelemassa, miten pahat ateistit houkuttelee ihmisiä pois kirkosta. Totta on, että ateistit ovat tuon yhden suositun palvelimen eli eroa_kirkosta.fi:n takana, mutta se ei ole syy eroille, se on vain keino erota.
Toiseksi, on kohtuullista, että kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, kun ei siihen liittämiseenkään ole lupaa kysytty.
Valtaosa kirkosta eroajista on 18-29-vuotiaita ja he eroavat, koska kokevat kirkon sanoman itselleen merkityksettömäksi ja kirkon suvaitsemattomaksi.
Syynä tuolle on se, että lasten uskonnollinen kasvatus on vuosikymmenten aikana tasaisesti vähentynyt ja esimerkiksi; kun pääkaupunkiseudulla eläkeikäisistä 3/4 sai uskonnollisen kotikasvatuksen, niin nuorista aikuisista sai vain 1/3.
Koska tuon uskonnollisen kotikasvatuksen romahdus on ollut todella nopea, niin on oletettavaa, että lasten kohdalla tuo luku on nyt noin 1/4. (s 42)
Uskonnollisen kotikasvatuksen merkitys on suuri.
Jos molemmat vanhemmat antoi uskonnollista kasvatusta, niin 3/4 kokee itsensä uskonnolliseksi,
jos toinen vanhempi antoi uskonnollista kasvatusta, niin 1/2 kokee itsensä uskonnolliseksi ja
jos kumpikaan vanhempi ei antanut uskonnollista kasvatusta, niin vain 1/4 koki itsensä uskonnolliseksi. (s 39)
Lyhyesti, suunta on se, että uskonto on kodeissa pienenevässä roolissa, kotona ei anneta juurikaan uskonnollista kasvatusta, lapsille uskonto on hyvin vähämerkitykselllistä ja täysi-ikäiseksi tultuaan he eroavat kirkosta.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Nuortet aikuiset kirkossa ja kirkon ulkopuolella.pdf
Toiseksi, on kohtuullista, että kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, kun ei siihen liittämiseenkään ole lupaa kysytty.
Valtaosa kirkosta eroajista on 18-29-vuotiaita ja he eroavat, koska kokevat kirkon sanoman itselleen merkityksettömäksi ja kirkon suvaitsemattomaksi.
Syynä tuolle on se, että lasten uskonnollinen kasvatus on vuosikymmenten aikana tasaisesti vähentynyt ja esimerkiksi; kun pääkaupunkiseudulla eläkeikäisistä 3/4 sai uskonnollisen kotikasvatuksen, niin nuorista aikuisista sai vain 1/3.
Koska tuon uskonnollisen kotikasvatuksen romahdus on ollut todella nopea, niin on oletettavaa, että lasten kohdalla tuo luku on nyt noin 1/4. (s 42)
Uskonnollisen kotikasvatuksen merkitys on suuri.
Jos molemmat vanhemmat antoi uskonnollista kasvatusta, niin 3/4 kokee itsensä uskonnolliseksi,
jos toinen vanhempi antoi uskonnollista kasvatusta, niin 1/2 kokee itsensä uskonnolliseksi ja
jos kumpikaan vanhempi ei antanut uskonnollista kasvatusta, niin vain 1/4 koki itsensä uskonnolliseksi. (s 39)
Lyhyesti, suunta on se, että uskonto on kodeissa pienenevässä roolissa, kotona ei anneta juurikaan uskonnollista kasvatusta, lapsille uskonto on hyvin vähämerkitykselllistä ja täysi-ikäiseksi tultuaan he eroavat kirkosta.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Nuortet aikuiset kirkossa ja kirkon ulkopuolella.pdf
Vastaukset 28
Vanhimmat
"on kohtuullista, että kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, kun ei siihen liittämiseenkään ole lupaa kysytty"
Komppaan tätä siis noin 110%.
Olen pian eläkeikäinen, äitini oli uskonnollinen ja kyllä hän yritti kristinuskosta jotain selitelläkin, mutta ei se vaan koskaan minulle napannut. Isäni uskonnollisuudesta en tiedä, hän kuoli kun olin vielä melko pieni.
Kirkosta erosin vuoden verran kirkollisveroja maksettuani. Jotenkin vaan havahduin siihen että eihän niissä veroissa mitään järkeä ole, koska en usko jumalaan.
ex-jäsen
Törmäsin tuohon aloitukseen linkittämääni kirkon tutkimukseen vasta tänään ja minua on kiinnostanut aina se, mikä saa ihmiset uskomaan tai olemaan uskomatta (kirkonkin) jumalaan. Se vahvisti olettamustani, että koti ja suku on tärkeässä roolissa.
Osa ihmisistä ei uskoisi jumalaan vaikka koti ja ympäristö olisi kuinka uskonnollinen ja osa uskoisi vaikka koko suku olisi vapaa-ajattelijoita. Mutta ilmeisen isolle osalle koti, suku ja ympäristö vaikuttaa lopputulokseen vaihtelevassa määrin.
Äidin ja mummun osuus uskonnollisessa kotikasvatuksessa oli suurinpiirtein noin 50% ja isän, sekä papan vain 20%.
Syitä on tietenkin paljon muitakin eli lopputulos on usein monen tekijän summa, eikä liene edes mahdollista varmasti sanoa, mistä se usko tai sen puute jonkun kohdalla johtuu.
Itse en ole (nikkini mukaisesti) uskonut koskaan mihinkään yliluonnolliseen.
Eipä tehonnut minuun äitini uskontojutut. Minulla ei ole tietoa muiden sukulaisteni kuin äitini ja kahden siskoni uskonnollisuudesta. Ex-jäsen olen siksi, että parikuukautisena kirkon jäseneksi liitettiin ja sitten jouduin siitä eroamaan. Joutua on ehkä väärä sana, parempi kai olisi sanoa pääsin eroamaan.
Pyhäkoulu, rippikoulu ja uskontotunnit on käytynä, mutta niin vaan olen ateisti, olin jo kouluaikana. Hieman harmittaa etten hoksannut erota heti 18 vuotta täytettyäni, mutta parempi myöhemminkin.
Itse erosin muistaakseni vasta 20 vuotiaana eli sponssasin kirkkoa kolme vuotta.
Minulle kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei kaiketi ollut mikään tärkeä asia.
Pyhäkoulut ja riparit tuli myös käytyä.
Olisko mulla hidas sytytys?
;-)
Siinähän juuri on tuo kirkollisveron perimisen idea, että tulee kuin huomaamattaan maksaneeksi kirkollisveroa. Silloin kun se ennakkoperintänä alettiin napata palkasta, niin kirkostaeroamiset vähenivät. Nyt onkin suunta jo ihan toinen. Hyvä niin.
ex-jäsen
>>>Siinähän juuri on tuo kirkollisveron perimisen idea, että tulee kuin huomaamattaan maksaneeksi kirkollisveroa
Ketkä mahtoivat tuon perinnän eduskuntaan lobata? Vuonna 1960 se muistaakseni vasta tuli lakiin. Siis, ilman muuta ne olivat jotai evankelisluterilaisia, mutta en ole löytänyt tietoa ketkä lakiesityksen taustajoukkoina olivat. Kaipa se tieto jostain netin syövereistä löytyisi, jos vaan jaksaisi penkoa.
Minä olen aina ollut kunnon kansalainen, en ole koskaan rikoksia tehnyt, enkä todellakaan pidä kirkollisveron maksamista ihmisyyden mittana.
Ei valtion eli verohallinnon pitäisi kerätä yhdenkään järjestön, yhdistyksen, kirkon tms. jäsenmaksuja. Sekin on täysin käsittämätöntä, että kirkon jäsenmaksun suuruus perustuu tuloihin.
Tuo onkin yksi niistä lukuisista todisteista, että Suomessa on valtionkirkko. Verohallinto kerää kirkollisverot. Uskikset inttävät ettei Suomessa ole valtionkirkkoa, mutta kyllä se sitä ihan käytännössä ja lainsäädännössä on.
Itse en koskaan uskonut jumalaan tai joulupukkiinkaan. Uskonto kyllä kiinnosti samoin kuin kertomakirjallisuus. Erosin heti kun se oli mahdollista. Nykyäänkään en ota turhia klubikortteja...
Minä erosin kirkosta jo noin 35 vuotta sitten. Moniakin elämäni aikana tekemiäni ratkaisuja olen joskus jälkikäteen katunut, mutta tätä en kertaakaan koskaan.
Mitään en ole menettänyt, enkä mistään jäänyt paitsi. Olen jäänyt paitsi vain todella typerästä ja ahdasmielisen suvaitsemattomasta taikauskosta, joka levittää kaikkialle yhteiskuntaan Pyhää Vihaa, syrjintää ja epätasa-arvoa. Ja sellaisest minä jään paitsi todallakin erittäin mielelläni ja suosittelen samaa muillekin.
Suurinpiirtein samalla aikataululla olemme siis edenneet.
Tuon kirkkomme ahdasmielisyyden koen vastenmielisimmäksi asiaksi kirkossa vaikka kirkko yrittääkin olla Mr Suvaitsevaisuus.
Kun nyt on asiaa tutkinut, niin yllätti, että tämä "suvaisevainen" kirkkomme on erittäin ahdasmielinen ja tuomitseva vaikka se muuta esittääkin.
Kyllähän se kasvatus vaikuttaa, vaikkei kaikkiin tietenkään.
Meillä ei ollut uskonto mitenkään esillä kotona. Lapsena käytiin kyllä vielä joulukirkossa. Koulussahan sitä uskontoa enemmän oli. Kotona ei ollut koskaan esim. ruokarukouksia tai iltarukouksia, vaikka kaikki kuuluivat kirkkoon.
En muista mitä minulle on kerrottu jumalista yms., mutta muistan hämärästi tällaisen tapauksen kun näin lapsena kuolleen linnun. Kyselin varmaan äidiltä siitä, ja äiti sanoi että lintu on mennyt taivaaseen, ja hautasimme sen maahan.
En muista että olisin koskaan uskonut mihinkään jumalaan eivätkä uskonnot olleet minulle mitenkään läheinen asia. Muistan että vasta lukiossa aloin olla kriittisempi enkä tykännyt kun käytiin lukiosta kirkossa. Erosin kirkosta muutamia vuosia sitten kun olin n. 20-vuotias.
neiti...............
>>>Kyllähän se kasvatus vaikuttaa.......
Erosin kirkosta siksi, että minut siihen liitettiin. Toinen syy oli tietenkin se, että en usko jumalaan.
"Toiseksi, on kohtuullista, että kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, kun ei siihen liittämiseenkään ole lupaa kysytty. "
Minä sanoisin, että kirkosta eroaminen on normalisoitu niin kuin suuri osa muustakin yhteiskunnan palvelutarjonnasta. Voit hakea tukia netissä, hoitaa käytännössä melkein kaikki pankkiasiasi jne. Olisihan se kummallista, jos yhteen noin triviaaliin yhteisöön kuulumista tai kuulumattomuutta ei olisi tehty kansalaisille tällä tavoin mahdolliseksi. Itse asiassa ihmettelen suuresti, miksi kirkko ei hoitanut tuota eroamispuolta siten kuin eroakirkosta.fi on sen nyt 2000-luvulla joutunut hoitamaan. Käsittämätöntä toimintaa - tai siis toimimattomuutta - kirkolta.
>>>Minä sanoisin, että kirkosta eroaminen on normalisoitu niin kuin suuri osa muustakin yhteiskunnan palvelutarjonnasta.>Itse asiassa ihmettelen suuresti, miksi kirkko ei hoitanut tuota eroamispuolta... Käsittämätöntä toimintaa - tai siis toimimattomuutta - kirkolta.
Niinpä. Miksi kirkolla ei ole nettisivustoa, jossa voisi erota jäsenyydestä?
Kunpa edes joskus julkisuudessa keskusteltaisiin siitä miksi lapsia saa liittää uskonnollisen yhteisön jäseneksi. En ole sellaista keskustelua koskaan nähnyt televisiossa enkä missään muuallakaan. Aina vaan puhutaan kirkosta eroamisista, eikä tunnuta tajuavan sitä, että se johtuu juuri pakkoliittämisistä.
Kristityt ovat aina pyrkineet pakottamaan kaikki muutkin kristityiksi. Kristinuskon perusidea onkin pakottaminen ja jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Siitä on kristinuskon historia todisteita täynnä.
On suorastaan naurettavaa ja sairasta, että nämä samat kristityt heittäytyvät marttyyreiksi heti, kun heidän valtansa ei riitä pakottamaan muita elämään tavallaan.
Voi siis sanoa, että kristityt ovat itsekkäitä paskiaisia, joille ei riitä yhtään vähe,pi kuin kristillinen diktatuuri, jota teokratiaksikin kutsutaan.
Lapsikasteen pitäminen itsestäänselvyytenä on vain yksi esimerkki tuosta kristillisestä ylimielisyydestä.
Kyllä kyllä. Kirkko marmattaa kirkosta eroajien itsekkyydestä, mutta koskaan se ei edes hieman kriittisesti arvioi lapsen kirkoonliittämisen moraalipuolta. Eli moraalittomuutta.
Ei minun kohdallani ole kyse mielenkiinnon puutteesta, vaan jumalaan uskomattomuudesta. Uskokoon kukin mitä ikinä haluaa, mutta olisi hyvä jos kirkko ei olisi mankumassa valtiolta rahaa ja touhuisi ihan ilman valtionkirkon asemaa mitä hippasia sitten haluaakin järjestää jäsenmaksuillaan. Joita todellakaan ei pitäisi verohallinnon periä, eikä uskontoa opettaa koulussa.
Voi kai sen noinkin yksinkertaistaa, mutta mielestäni tuo ei ole totta. Eivät lapset ole mitään täysin vanhempiensa muovattavissa olevaa ainesta, vaan kyllä jo hyvin nuoretkin osaavat kyseenalaistaa vanhempiensa ajatukset.
>>>Voi kai sen noinkin yksinkertaistaa, mutta mielestäni tuo ei ole totta.
Hassua että Vikströmin mielestä se on ongelma jos lapset ajattelevat omilla aivoillaan.
Totta. Mutta ainakin Vikström sanoi suoraan mikä kirkkoansa odottaa:
"- Tässä piilee aikapommi ja se on todella vakava asia."
Kun mennään muutama kymmenen vuoitta eteenpäin, kirkossa ei ole muita kuin homot ja lesbot homo ja lesbo saarnaajineen. Teille asianosaisille on mahtava tulevaisuus edessä!!!