Onko urheilun ja urheilijoiden palvonta mennyt överiksi?

Tuli vaan mieleen, eikä ensimmäistä kertaa. Miksi urheilijoita palvotaan kuin olisivat jokin diktaattori jonka edessä pitää kumartaa maahan saakka?
Viime päivinä tullut joka tuutista urheilua ja urheilua liiankin kanssa. Ei kaikki halua, eikä ole kiinnostuneita.

Urheilijako ajaa ainoastaan maan kunniaa, kun menestyy? Eli päämääränä on nostaa isänmaan mainetta? Luulen, että oma kunnia, pätemisen tarve ja huono itsetunto ajaa urheilijaa yhä parempiin suorituksiin, ei mikään isänmaan maine ja kunnia.
Muistaakseni vuosia sitten joku asiantuntija ( ihmisen käyttäytymisen tms.) puolelta esitti samansuuntaista, että urheilija ( muukin kuin urheilija, vaikka missi, politiikkaan lähtijä tms) haluaa nostaa omaa huonoa itsetuntoa, hinnalla millä hyvänsä. Päämäärä ja pääsasia ei ole isänmaa. Oma pätemisen tarve on se moottori, mikä ajaa kilpailemaan paremmuudesta. Ei mikään muu. Sitäkö meidän tulee kumartaa ja ihannoida?
Vaikka kunnioitan ja arvostan nuoria/ ihmisiä, jotka rääkkäävät itseään, jotta päsevät huipulle ,ylimmille palkintopalleille, niin tuntuu, että jokin mättää ?
Oleno ainoa, vai löytyykö muitakin, jotka huomanneet saman?
2129
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ravihevosellakin on kilpailuvietti. Juoksettaa.

Äänestä

Koko elämähän on urheilua, kuka kilpailee missäkin, jo kaupan kassajonoihin ryntäily ja kiilailu on urheilua parhaimmillaan. On kiire bussiin. metroon, junaan - ihminen itse on tehnyt itsestään ducarel pupun.

Ja jos ei mitään muuta, on kiire vastata näihin aloituksiin :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


oma pätemisen tarve kirjoitti:

Tuli vaan mieleen, eikä ensimmäistä kertaa. Miksi urheilijoita palvotaan kuin olisivat jokin diktaattori jonka edessä pitää kumartaa maahan saakka?
Viime päivinä tullut joka tuutista urheilua ja urheilua liiankin kanssa. Ei kaikki halua, eikä ole kiinnostuneita.

Urheilijako ajaa ainoastaan maan kunniaa, kun menestyy? Eli päämääränä on nostaa isänmaan mainetta? Luulen, että oma kunnia, pätemisen tarve ja huono itsetunto ajaa urheilijaa yhä parempiin suorituksiin, ei mikään isänmaan maine ja kunnia.
Muistaakseni vuosia sitten joku asiantuntija ( ihmisen käyttäytymisen tms.) puolelta esitti samansuuntaista, että urheilija ( muukin kuin urheilija, vaikka missi, politiikkaan lähtijä tms) haluaa nostaa omaa huonoa itsetuntoa, hinnalla millä hyvänsä. Päämäärä ja pääsasia ei ole isänmaa. Oma pätemisen tarve on se moottori, mikä ajaa kilpailemaan paremmuudesta. Ei mikään muu. Sitäkö meidän tulee kumartaa ja ihannoida?
Vaikka kunnioitan ja arvostan nuoria/ ihmisiä, jotka rääkkäävät itseään, jotta päsevät huipulle ,ylimmille palkintopalleille, niin tuntuu, että jokin mättää ?
Oleno ainoa, vai löytyykö muitakin, jotka huomanneet saman?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu