Tässä pari Aila Niinimaa-Kepon kirjoitusta VapaaSana-sivustolta. Huomaa Kouvolan Sanomien suomettunut suhtautuminen vainottujen kansojen käännyttämiseen rajalta sisältäneeseen kirjoitukseen sekä aivan lopussa pakolaisvirkamiehen suhtautuminen venäläiiin ja kaukasialaisiin:
"Kun näin keskustelussa nimen Vladimir Rugojev, arvasin että jälleen on venäläisiä kohdeltu Suomessa huonosti. Ja näinhän asia oli. Rugojev on Suomeen muuttonsa jälkeen keskittynyt suorastaan tehtailemaan toinen toistaan kärkevämpiä yhteiskuntaamme ja suomalaisiin kohdistuneita moitteita. Venäläisissä hän ei näe mitään vikaa, ja sama venäläisten puolustaminen on myös Rugojevin keskeinen kunnallisvaaliteema hänen pyrkiessään valtuustoon "kuudennen kolonnan" edustajana.
Helposti nousee kielelle kysymys: miksi Rugojev sitten tuli suvaitsemattomaan maahamme? Ja miten hänet yleensä otettiin vastaan, vaikka seula maahanmuuttajille muutoin on melkoisen tiukka? Ihmisoikeuksia loukkaavia venäläisiä henkensä edestä pakenevat vähemmistökansallisuudet eivät saa muuttolupaa, vaikka itkisivät.
Myös Kouvolan Sanomissa Rugojev kirjoittaa ahkerasti. Vastasin hänelle kerran, mutta lehti katsoi oikeaksi sensuroida kirjoitukseni. Oheistan sen nyt tähän:
Inkeri tarvitsee inkeriläisensä
Vladimir Rugojev kirjoitti (KS 3.10.03) maahanmuuttajien eristymisestä kantaväestöstä Kouvolassa. Lähinnä kai kyse on inkeriläis/venäläisväestöstä. Rugojev arvostelee kärkevästi poliittisten päättäjien ohella myös yhdistyksiä ja yrittäjiä haluttomuudesta ottaa maahanmuuttajia jäsenikseen tai työntekijöikseen.
Mielestäni on omituista että juuri Venäjän kansalaiset, jonka ovat saapuneet Suomeen lähinnä abstraktin ”inkeriläinen paluumuuttaja” -projektin puitteissa, valittavat kaiken muun lisäksi myös eristämisestä, ikään kuin taloudellisen panostuksen lisäksi yhteisöillä ja yksityisillä olisi jokin laissa säädetty velvollisuus huolehtia myös maahanmuuttajien vapaa-ajan ohjelmasta.
Ei kotouttaminen tällaista tarkoita, ao. toiminnassa on sälytetty melkoinen vastuu oman elämisensä järjestämisestä myös maahanmuuttajalle itselleen. Eivät Amerikkaan lähteneet isovanhempanikaan, jotka kotouttamisen väärin käsittäneet herkästi kaivavat esimerkiksi suomalaisesta elintasopakolaisuudesta, odottaneet että sikäläinen yhteiskunta huolehtisi heidän kaikesta olemisestaan ja elämisestään vieraassa maassa. Itse he joutuivat kieliopintonsa kustantamaan, työpaikat etsimään ja arkensa rakentamaan. Ainoa mikä Amerikasta irtosi ilmaiseksi, oli Ellisin saaren lääkärintarkastus.
Presidentti Koivistonkin nyttemmin harkitsemattomaksi myöntämä heitto yhden inkeriläisen isovanhemman omaavan maahanpyrkijän kohtelemisesta paluumuuttajana romutti koko paluuumuuttaja-käsitteen. Se tuotti Suomeen suuren joukon sellaisiakin ”inkeriläisiä”, joitten etninen tausta on todellisuudessa aivan muuta kuin suomalainen ja ainoana todellisena identiteettinä venäläisyys.
Tässä mylläkässä Suomeen saapui tietenkin myös Rugojevin mainitsemia kielitaidottomia muuttajia, osa jopa väärennetyin paperein. Joukossa oli sellaisiakin suomalaista kummastuttavia tapauksia kuten siviilejämme surmanneita partisaaneja tai muutoin vain vannoutuneita yhteiskuntajärjestelmämme arvostelijoita. Tänään hekin elävät turvallisesti suomalaisveronmaksajien kustannuksella (mm. TV-1:n MOT-ohjelma) pyrkimättäkään tosissaan opettelemaan kieltä, koska ”Suomen tuleekin maksaa meille, koska tehän hävisitte sodan!”
Suomalaisena yrittäjänä ja Neuvostoliiton/Venäjän kanssa 25 vuotta asioineena en todellakaan hämmästele, etteivät kaikki ole valmiita ensimmäisenä palkkamaan kielitaidotonta paluumuuttajaa.
Omassa firmassani on kyllä ollut venäjää puhuvia harjoittelijoita, mutta tänään suosin koulutettuja kaukasialaisia, joilta juuri Venäjä on riistänyt oikeuden ihmisarvoiseen elämään.
Kotipaikoilleen jääneitten Inkeriläisten ja karjalaisten ystävieni kanssa olemme pahoitelleet sitä suurta hallaa, jonka ns. paluumuutto on myös Inkerinmaalle aiheuttanut. Olemme yksimielisesti todenneet, että historiallinen Inkeri olisi tarvinnut koulutetut kansalaisensa rakentamaan omaa maataan tuntuvasti kipeämmin kuin Suomi.
Mielestäni tässä on melkoinen ristiriita. Varsinaiset paluumuuttajat, esim. Ruotsista tulleet, ovat saapuneet Suomeen, koska heillä on ollut kova koti-ikävä ja he haluavat vaalia suomalaista identiteettiään omassa synnyinmaassaan. Eivät he ryhdy vaatimaan valtiolta ilmaisia hapansilakoita, koska Ruotsissakin niitä saivat.
Jokin tässä yhtälössä mättää. Enkä todellakaan ole ajatuksineni yksin, samaa mieltä ovat myös lukuisat Suomeen tulleet oikeat inkeriläiset, jotka jo valmiiksi puhuvat suomea ja opiskelevat sitä innolla lisää. Heidän elämänsä venäläisten keskellä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista.
Tietenkin syytä kuudennen kolonnan syntyyn on myös suomalaisilla pakolaispaapojilla, joiden milelestä jokaikinen maahan muuttanut on täällä oikeilla perusteilla, joita ei tietenkään saa ryhtyä edes tarkistelemaan. Kyse heidän kohdallaan on myös työpaikasta, sillä pakolaisuuden ja paluumuuttajajärjestelmän puitteissa pyörii melkoinen armada virkamiehiä, joitten määrä saattaisi kovastikin supistua, jos asiat tutkittaisiin aivan viimeisen päälle.
Mielenkiintoista on vielä, että tämäntapaista tekstiä, jota juuri kirjoitin, ei maassamme saisi julkaista. Mutta sen sijaan ns. paluumuuttaja saa herjata toisia kansallisuuksia miten tahtoo - ja jopa tulla heidän kotiinsa haukkumaan.
Hyvä esimerkki: Venäjän aloitettua toisen Tshetshenian-sodan 1999 eräs Vladivostokista inkeriläisenä maahan tullut ummikkovenäläinen Igor piti palopuhetta suomen kielen ryhmässään uhoamalla voitonriemuisesti, että "nyt ne mustat hoidetaan, sillä ei tshetsheeneistä muuten päästä eroon kuin tappamalla ne viimeiseen mieheen".
Samalla kurssilla ollut georgialainen kansanedustaja, Moskovan yliopistossa väitellyt tiedemies, sanoi Igorille venäjäksi pari valittua sanaa, jotka Igor kieli heti kurssin pitäjälle - ja kuinka ollakaan, georgialaistiedemies menetti jo luvatun harjoittelupaikkansa "huonon käytöksen" vuoksi."
"Kun näin keskustelussa nimen Vladimir Rugojev, arvasin että jälleen on venäläisiä kohdeltu Suomessa huonosti. Ja näinhän asia oli. Rugojev on Suomeen muuttonsa jälkeen keskittynyt suorastaan tehtailemaan toinen toistaan kärkevämpiä yhteiskuntaamme ja suomalaisiin kohdistuneita moitteita. Venäläisissä hän ei näe mitään vikaa, ja sama venäläisten puolustaminen on myös Rugojevin keskeinen kunnallisvaaliteema hänen pyrkiessään valtuustoon "kuudennen kolonnan" edustajana.
Helposti nousee kielelle kysymys: miksi Rugojev sitten tuli suvaitsemattomaan maahamme? Ja miten hänet yleensä otettiin vastaan, vaikka seula maahanmuuttajille muutoin on melkoisen tiukka? Ihmisoikeuksia loukkaavia venäläisiä henkensä edestä pakenevat vähemmistökansallisuudet eivät saa muuttolupaa, vaikka itkisivät.
Myös Kouvolan Sanomissa Rugojev kirjoittaa ahkerasti. Vastasin hänelle kerran, mutta lehti katsoi oikeaksi sensuroida kirjoitukseni. Oheistan sen nyt tähän:
Inkeri tarvitsee inkeriläisensä
Vladimir Rugojev kirjoitti (KS 3.10.03) maahanmuuttajien eristymisestä kantaväestöstä Kouvolassa. Lähinnä kai kyse on inkeriläis/venäläisväestöstä. Rugojev arvostelee kärkevästi poliittisten päättäjien ohella myös yhdistyksiä ja yrittäjiä haluttomuudesta ottaa maahanmuuttajia jäsenikseen tai työntekijöikseen.
Mielestäni on omituista että juuri Venäjän kansalaiset, jonka ovat saapuneet Suomeen lähinnä abstraktin ”inkeriläinen paluumuuttaja” -projektin puitteissa, valittavat kaiken muun lisäksi myös eristämisestä, ikään kuin taloudellisen panostuksen lisäksi yhteisöillä ja yksityisillä olisi jokin laissa säädetty velvollisuus huolehtia myös maahanmuuttajien vapaa-ajan ohjelmasta.
Ei kotouttaminen tällaista tarkoita, ao. toiminnassa on sälytetty melkoinen vastuu oman elämisensä järjestämisestä myös maahanmuuttajalle itselleen. Eivät Amerikkaan lähteneet isovanhempanikaan, jotka kotouttamisen väärin käsittäneet herkästi kaivavat esimerkiksi suomalaisesta elintasopakolaisuudesta, odottaneet että sikäläinen yhteiskunta huolehtisi heidän kaikesta olemisestaan ja elämisestään vieraassa maassa. Itse he joutuivat kieliopintonsa kustantamaan, työpaikat etsimään ja arkensa rakentamaan. Ainoa mikä Amerikasta irtosi ilmaiseksi, oli Ellisin saaren lääkärintarkastus.
Presidentti Koivistonkin nyttemmin harkitsemattomaksi myöntämä heitto yhden inkeriläisen isovanhemman omaavan maahanpyrkijän kohtelemisesta paluumuuttajana romutti koko paluuumuuttaja-käsitteen. Se tuotti Suomeen suuren joukon sellaisiakin ”inkeriläisiä”, joitten etninen tausta on todellisuudessa aivan muuta kuin suomalainen ja ainoana todellisena identiteettinä venäläisyys.
Tässä mylläkässä Suomeen saapui tietenkin myös Rugojevin mainitsemia kielitaidottomia muuttajia, osa jopa väärennetyin paperein. Joukossa oli sellaisiakin suomalaista kummastuttavia tapauksia kuten siviilejämme surmanneita partisaaneja tai muutoin vain vannoutuneita yhteiskuntajärjestelmämme arvostelijoita. Tänään hekin elävät turvallisesti suomalaisveronmaksajien kustannuksella (mm. TV-1:n MOT-ohjelma) pyrkimättäkään tosissaan opettelemaan kieltä, koska ”Suomen tuleekin maksaa meille, koska tehän hävisitte sodan!”
Suomalaisena yrittäjänä ja Neuvostoliiton/Venäjän kanssa 25 vuotta asioineena en todellakaan hämmästele, etteivät kaikki ole valmiita ensimmäisenä palkkamaan kielitaidotonta paluumuuttajaa.
Omassa firmassani on kyllä ollut venäjää puhuvia harjoittelijoita, mutta tänään suosin koulutettuja kaukasialaisia, joilta juuri Venäjä on riistänyt oikeuden ihmisarvoiseen elämään.
Kotipaikoilleen jääneitten Inkeriläisten ja karjalaisten ystävieni kanssa olemme pahoitelleet sitä suurta hallaa, jonka ns. paluumuutto on myös Inkerinmaalle aiheuttanut. Olemme yksimielisesti todenneet, että historiallinen Inkeri olisi tarvinnut koulutetut kansalaisensa rakentamaan omaa maataan tuntuvasti kipeämmin kuin Suomi.
Mielestäni tässä on melkoinen ristiriita. Varsinaiset paluumuuttajat, esim. Ruotsista tulleet, ovat saapuneet Suomeen, koska heillä on ollut kova koti-ikävä ja he haluavat vaalia suomalaista identiteettiään omassa synnyinmaassaan. Eivät he ryhdy vaatimaan valtiolta ilmaisia hapansilakoita, koska Ruotsissakin niitä saivat.
Jokin tässä yhtälössä mättää. Enkä todellakaan ole ajatuksineni yksin, samaa mieltä ovat myös lukuisat Suomeen tulleet oikeat inkeriläiset, jotka jo valmiiksi puhuvat suomea ja opiskelevat sitä innolla lisää. Heidän elämänsä venäläisten keskellä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista.
Tietenkin syytä kuudennen kolonnan syntyyn on myös suomalaisilla pakolaispaapojilla, joiden milelestä jokaikinen maahan muuttanut on täällä oikeilla perusteilla, joita ei tietenkään saa ryhtyä edes tarkistelemaan. Kyse heidän kohdallaan on myös työpaikasta, sillä pakolaisuuden ja paluumuuttajajärjestelmän puitteissa pyörii melkoinen armada virkamiehiä, joitten määrä saattaisi kovastikin supistua, jos asiat tutkittaisiin aivan viimeisen päälle.
Mielenkiintoista on vielä, että tämäntapaista tekstiä, jota juuri kirjoitin, ei maassamme saisi julkaista. Mutta sen sijaan ns. paluumuuttaja saa herjata toisia kansallisuuksia miten tahtoo - ja jopa tulla heidän kotiinsa haukkumaan.
Hyvä esimerkki: Venäjän aloitettua toisen Tshetshenian-sodan 1999 eräs Vladivostokista inkeriläisenä maahan tullut ummikkovenäläinen Igor piti palopuhetta suomen kielen ryhmässään uhoamalla voitonriemuisesti, että "nyt ne mustat hoidetaan, sillä ei tshetsheeneistä muuten päästä eroon kuin tappamalla ne viimeiseen mieheen".
Samalla kurssilla ollut georgialainen kansanedustaja, Moskovan yliopistossa väitellyt tiedemies, sanoi Igorille venäjäksi pari valittua sanaa, jotka Igor kieli heti kurssin pitäjälle - ja kuinka ollakaan, georgialaistiedemies menetti jo luvatun harjoittelupaikkansa "huonon käytöksen" vuoksi."
Vastaukset 5
Vanhimmat
sillä näinhän ne asiat todellisuudessa ovat. Ja vieläpä haluaisin kiinnittää erityistä huomiota näihin muka "inkeriläis-statuksella" maahamme muutaneisiin isovenäläisiin, joita on jo paljastunut mittava määrä varsinaisten inkeriläisten jonottaessa edelleen jonoissa tai jo luopuneen tyystin paluumuuttajan oikeuksistaan. Milloin siis alkavat palautella näitä isovenäläisiä tyranneja ja sortajia takaisin kotoseuduilleen? Ei siis Karjalaan, vaan sinne mistä tosiasiallisesti ovat lähtöisinkin. Kummallista tosiaan, että bantuneekerikin oppii puhumaan suomea alta aikayksikön, mutta sama ei päde näihin isovenäläisiin, sillä heillä ei ole edes haluja opetella kieltämme. Kaiketi muut kansallisuudetkin ajanmittaan sopeutuvat yhteiskuntaan, mutta venäläisillä ei näytä siihen olevan haluja edes tarjottuina ilmaisina opiskeluina. Täydellistä pohjasakkaa, jonka kirkkaimmasta tittelistä kait kilpailevat somalien kanssa.
Tiedän kyllä arvon hyysärit mistä puhun, joten turha ottaa hernettä nenuun. En ala tässä yhteydessä mainitsemaan erikseen esimerkkejä, mutta jos faktaa vaaditaan, niin tulen nekin tuomaan julki. Ja ne ovat vain jäävuoren huippu.
Rugojev tietääkseni kannattaa neuvostovallan rikosten ja totalitarismin tuomitsemista ja NL:lle pakkoluovutettujen alueiden palautusta Suomelle. Hieno mies.
Näin minäkin olen käsittänyt.
Onko inkeriläisiä Suomessa - tai minne ne hävisi nyt? Mielestäni vain somaalit jäivät ja "hiukan" muita.