Olen seurannut näitä keskusteluja aina silloin tällöin. Näin teistinä olen usein pettynyt uskovaisten avauksiin ja ennenkaikkea heidän perusteluihinsa uskonnon tiimolta. Siksipä...
Tiede ja uskonto puhuvat samasta todellisuudesta, mutta eri kielillä. Usein kuulee lauseen teologeilta tai papeilta, mutta pitääkö se paikkaansa?
Yleistäen, tiede on kiinnostunut menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tiede kuvaa tapahtumia ja niiden syitä. Tiede kertoo kuinka asiat tapahtuvat, kertomalla mitä todella tapahtui. Tieteen mukaan asiat tapahtuvat joko aina tai jollain todennäköisyydellä sekä tietyssä järjestyksessä. Noiden asioiden perusteella voidaan tehdä mahdollisimman tarkkaa ennakointia tulevaisuudesta. Tuon ennakoinnin pohjalta voidaan tehdä käytännön järjestelyjä ja rakentaa sovelluksia (em.laitteet). Ennakointiin ei tieteessä tarvita Jumalaa tai ikuista elämää. Tarvitsee vain tietää menneisyys, siis mitä on jo tapahtunut.
Uskonto puhuukin nykyisyydestä ja ikuisuudesta, sanoo pappi tähän. Mutta puhuuko? Sekä uskonnon että tieteen parissa on oletus, että uskonto on erittäin kiinnostunut myös menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tämä on osin väärinkäsitys, osin totta. Uskonto todella esittää tulkintansa siitä, miten maailma on syntynyt ja miten se tulee päättymään. Hyvä esimerkki löytyy kristinuskon profetioista, jotka ovat samalla tavoin ennakointia kuin tieteessä. Uskonto esittää siis hypoteesin, jossa maailma ON LUOTU Jumalan toimesta, sillä on tietty SYY ja syystä nouseva tarkoitus TULEE täyttymään tulevaisuudessa.
Siksi ateistilla (tieteen pohjalta) on oikeus huomauttaa, että noita väitteitä ei voida tarkastaa tai havainnoida mitenkään. Niille ei ole myöskään mitään perusteita menneisyyden tapahtumien perusteella. Kun väitteiden perusteita yrittää kysyä uskovaiselta, ne vaikuttavat aina olevan enemmän tunteeseen kuin rationaalisuuteen perustuvia. Uskonnollinen ihminen toivoo tai uskoo, että nämä asiat ovat totta.
Uskonnollinen ihminen taas usein syyttää ateistia tai usein koko tiedettä naturalismista. Hän ei siis hyväksy oletusta, että maailmankaikkeus olisi pelkästään (tieteellisesti) havaittujen asioiden kokonaisuus. Uskontohan perustuu “yliluonnollisiin” tai ihmisen aistien ja tietämyksen ulkopuolella oleviin asioihin. Mutta jos hänelle esittää kysymyksen: Mitä on yliluonnollinen? -niin saa yllättäviä vastauksia, kuten...
Taivas on PAIKKA, tämän maailmankaikkeuden ULKOPUOLELLA. Jumala on todellinen HENKI tai VOIMA, joka vaikuttaa monin tavoin. Jumalalla on PERSOONA, hänellä on haluja ja motiiveja kuten ihmisellä. Yliluonnollisessa maailmassa TAPAHTUU asioita, siellä on tietty JÄRJESTYS, se on vain eri tasolla jne. jne. Ja tietysti uskovainen tekee johtopäätöksiä menneisyydestä ja ennakointia tulevaisuudesta, näiden oletustensa perusteella.
Kaikki tämä tapahtuu tietysti jollain PSYYKKISELLÄ tasolla, mutta on selvää että ihminen TODELLA kokee nämä asiat, ne VAIKUTTAVAT häneen tai MUUTTAVAT häntä jotenkin.
Kaikki nuo lauseet ovat puhdasta naturalismia, ne ovat itseasiassa pseudotiedettä. Tiedekään ei ole pelkästään kiinnostunut aistein havaittavista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt aika-avaruuden kaareutuvan, se on vain looginen seuraus havainnoista. Painovoimaakaan ei ole kukaan nähnyt. Silti tieteen avulla niitä voidaan tutkia.
Jos siis tuollainen psyykkinen taso on todella olemassa, ei ole mitään syytä olettaa etteikö sitäkin pystyisi tutkimaan tieteen keinoin. Kaikki nuo ylläolevat selitykset ovat pohjimmiltaan hypoteeseja - ne ovat tutkittavissa olevia asioita. Teologinen Jumala tuossa muodossa on myös hypoteesi, se on perimmäinen todellisuus kaikelle.
Ja kun uskonnollinen ihminen, oli sitten teologi tai pappi tai autokuski, esittää “yliluonnollisella” olevan todellisia vaikutuksia ja siten esittää hypoteesin maailmasta -hän väistämättä astuu tieteen alueelle. Ja silloin hänen on syytä odottaa ja varautua MYÖS PERUSTELUISSA siihen, että nuo asiat tullaan kyseenalaistamaan ja testaamaan.
Tiede ja uskonto puhuvat samasta todellisuudesta, mutta eri kielillä. Usein kuulee lauseen teologeilta tai papeilta, mutta pitääkö se paikkaansa?
Yleistäen, tiede on kiinnostunut menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tiede kuvaa tapahtumia ja niiden syitä. Tiede kertoo kuinka asiat tapahtuvat, kertomalla mitä todella tapahtui. Tieteen mukaan asiat tapahtuvat joko aina tai jollain todennäköisyydellä sekä tietyssä järjestyksessä. Noiden asioiden perusteella voidaan tehdä mahdollisimman tarkkaa ennakointia tulevaisuudesta. Tuon ennakoinnin pohjalta voidaan tehdä käytännön järjestelyjä ja rakentaa sovelluksia (em.laitteet). Ennakointiin ei tieteessä tarvita Jumalaa tai ikuista elämää. Tarvitsee vain tietää menneisyys, siis mitä on jo tapahtunut.
Uskonto puhuukin nykyisyydestä ja ikuisuudesta, sanoo pappi tähän. Mutta puhuuko? Sekä uskonnon että tieteen parissa on oletus, että uskonto on erittäin kiinnostunut myös menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tämä on osin väärinkäsitys, osin totta. Uskonto todella esittää tulkintansa siitä, miten maailma on syntynyt ja miten se tulee päättymään. Hyvä esimerkki löytyy kristinuskon profetioista, jotka ovat samalla tavoin ennakointia kuin tieteessä. Uskonto esittää siis hypoteesin, jossa maailma ON LUOTU Jumalan toimesta, sillä on tietty SYY ja syystä nouseva tarkoitus TULEE täyttymään tulevaisuudessa.
Siksi ateistilla (tieteen pohjalta) on oikeus huomauttaa, että noita väitteitä ei voida tarkastaa tai havainnoida mitenkään. Niille ei ole myöskään mitään perusteita menneisyyden tapahtumien perusteella. Kun väitteiden perusteita yrittää kysyä uskovaiselta, ne vaikuttavat aina olevan enemmän tunteeseen kuin rationaalisuuteen perustuvia. Uskonnollinen ihminen toivoo tai uskoo, että nämä asiat ovat totta.
Uskonnollinen ihminen taas usein syyttää ateistia tai usein koko tiedettä naturalismista. Hän ei siis hyväksy oletusta, että maailmankaikkeus olisi pelkästään (tieteellisesti) havaittujen asioiden kokonaisuus. Uskontohan perustuu “yliluonnollisiin” tai ihmisen aistien ja tietämyksen ulkopuolella oleviin asioihin. Mutta jos hänelle esittää kysymyksen: Mitä on yliluonnollinen? -niin saa yllättäviä vastauksia, kuten...
Taivas on PAIKKA, tämän maailmankaikkeuden ULKOPUOLELLA. Jumala on todellinen HENKI tai VOIMA, joka vaikuttaa monin tavoin. Jumalalla on PERSOONA, hänellä on haluja ja motiiveja kuten ihmisellä. Yliluonnollisessa maailmassa TAPAHTUU asioita, siellä on tietty JÄRJESTYS, se on vain eri tasolla jne. jne. Ja tietysti uskovainen tekee johtopäätöksiä menneisyydestä ja ennakointia tulevaisuudesta, näiden oletustensa perusteella.
Kaikki tämä tapahtuu tietysti jollain PSYYKKISELLÄ tasolla, mutta on selvää että ihminen TODELLA kokee nämä asiat, ne VAIKUTTAVAT häneen tai MUUTTAVAT häntä jotenkin.
Kaikki nuo lauseet ovat puhdasta naturalismia, ne ovat itseasiassa pseudotiedettä. Tiedekään ei ole pelkästään kiinnostunut aistein havaittavista asioista. Kukaan ei ole koskaan nähnyt aika-avaruuden kaareutuvan, se on vain looginen seuraus havainnoista. Painovoimaakaan ei ole kukaan nähnyt. Silti tieteen avulla niitä voidaan tutkia.
Jos siis tuollainen psyykkinen taso on todella olemassa, ei ole mitään syytä olettaa etteikö sitäkin pystyisi tutkimaan tieteen keinoin. Kaikki nuo ylläolevat selitykset ovat pohjimmiltaan hypoteeseja - ne ovat tutkittavissa olevia asioita. Teologinen Jumala tuossa muodossa on myös hypoteesi, se on perimmäinen todellisuus kaikelle.
Ja kun uskonnollinen ihminen, oli sitten teologi tai pappi tai autokuski, esittää “yliluonnollisella” olevan todellisia vaikutuksia ja siten esittää hypoteesin maailmasta -hän väistämättä astuu tieteen alueelle. Ja silloin hänen on syytä odottaa ja varautua MYÖS PERUSTELUISSA siihen, että nuo asiat tullaan kyseenalaistamaan ja testaamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Trollaati trollaa.
Multinikin mielestä siis kaikkien uskovien täytyy olla idiootteja.
Kuolemanrajakokemukset ovat yksi testauksen alle päässyt aihepiiri. Sydänpysäytyspotilaiden kokemukset leikkaussalin näkemisestä oman ruumiin ulkopuolelta katsoen testataan laittamalla hyllyjen päälle merkinnöillä varustettuja papereita. Potilas ei voi tietää mitä papereihin on piirretty. Jos leikkauksen jälkeen joku onnistuu kertomaan oikein jonkin katon rajassa olevista, ylöspäin näkyvistä piirroksista, on saatu ainakin vahva epäily aikaiseksi siitä, että ihmisen tietoisuus voi siirtyä ruumiin ulkopuolelle.
Sydämenpysäytyksiä ei tehdä kovin tiheään, ja ruumiistairtautumiskokemuksia ei tule kaikille, mutta ehkä jo parin vuoden päästä aiheesta on nähtävänä väliraportti.
Valitettavasti mitkään kuvioista ei ole menneet ikinä kohdilleen ja koko teoria on vailla todellista pohjaa.
Kukaan huippuluokan tutkija ei vakavissaan edes mieti voisiko mitään yliluonnollista olla olemassa. Kokoajan ollaan päinvastoin menemässä juuri päinvastaiseen suuntaan ja ennen käsittämättömät asiat kuten tietoisuus selitetään luonnollisena asiana.
Ei mietikään kenties yliluonnollista, mutta moni huippututkija miettii samoin kuin uskonnoissakin mietitään tiettyjä kysymyksiä. Eli mistä tässä maailmankaikkeudessa on kysymys, onko jokin vielä perimmäisempi todellisuus josta kaikki tulee jne. jne. Ja moni huippututkija on myös hyvin perehtynyt uskontoihin (Bohr, Planck, Schroedinger) ja pohtinut asioita myös siltä kannalta.
Avaukseni liittyikin enemmän tuohon vastavuoroisuuteen. Minusta uskontoa ja uskomuksia pitää myös tarkistella useammalta kantilta ja eri näkökulmista. Uskonkappaleita ja dogmeja pitäisi pystyä objektiivisesti kyseenalaistamaan myös. Uskonnollisen ihmisen olisi siksi hyvä tutustua muihinkin kuin oman "raamattupiirinsä" käsityksiin maailmasta. Varsinkin jos aikoo vakuuttaa mielipiteillään tai ylipäänsä keskustella maailmasta ihmisten kanssa, jossa useimmilla on keskivertoa parempi käsitys eri teorioista ja lähestymistavoista. Siinä seurassa Raamatun lauseiden umpimähkäinen heittely tuottaa enemmän vahinkoa kuin mitään järkevää keskusteluyhteyttä.