Keksiikö joku mielipiteen, jota ei voi perustella Raamatun avulla? Useinhan sanotaan, että minkä tahansa mielipiteen voi perustella Raamatulla. Onhan sillä aikojen myötä perusteltu se, ettei saa tappaa ja se, että pitää tappaa.
Perustuu Raamattuun
Mielipiteet
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lumia on parempi kuin iPhone
Ei ole.
Perustele Raamatulla!
Raamattu ennusti Lumian.
1. Kun. 7:4
Ikkunoita oli kolmessa tasossa, kussakin rivissä ikkuna ikkunaa vastapäätä.
Hieno lainaus.
Pääkonttorin miehelle lyötiin jauhot suuhun!
Niinhän se on.
Lähes kaikki voidaan perustella Raamatulla, aina kansanmurhia, ryöstöjä, raiskauksia ja omien tyttärien paneskelua (Loot) myöten. Orjuus hyväksyttiiin Vanhassa testamentissa, eikä Uudessa testamentissakaan kielletä, päinvastoin Paavalin mukaan "orjat pysykööt isännilleen alamaisina". Samaten esivallan ehdoton kunnioitus sieltä.
Joten kun USA:n sisällissodassa etelävaltiot vetosivat orjuudessa Raamattuun ja jo kymmenessä käskyssä olevaan ettei saa himoita toisen orjaa (kuten se nykykäännöksessäkin oikein menee), he olivat "Raamatullisesti" IHAN OIKEASSA.
Joten minkä takia koko Raamatusta välittää hevon kukkua minään ohjekirjana?
Turhaa on myös sepitellä, että niiku oikeasti tarkoittivatkin nykykäsityksiä:
http://freepathways.wordpress.com/2010/03/25/heikki-raisanen/
(Alunperin suunnattu lestadiolaisille, mutta suurin osa sopii mainiosti hellareidenkin päähänpinttymiiin ja kaikille uskovaisille)
"Kristinusko oli alusta alkaen moniaineksista ja muuttuvaa
Kysymys Jumalan sanan ja uskomisen muuttumisesta on yhä ilmeisempi lestadiolaisuuden lisäksi kaikille kristityille, mutta silti halutaan kynsin hampain pitää yllä illuusiota muuttumattomuudesta. Toivotaan ja kaivataan sitä, että olisi edes jotakin, joka ei muutu.
Heikki Räisäsen mielestä monimielisestä ja värikkäästä Raamatusta ei koskaan ole ollut uskon ylimmäksi ohjeeksi, sillä kristinusko on alusta alkaen ollut muuttuvaa.
Räisänen näyttää lehtileikettä. Siinä Espoon piispa Mikko Heikka puolustaa homoseksuaalien oikeutta kirkolliseen siunaamiseen käyttäen apunaan jakoa, jonka mukaan kristinuskoon kuuluu yhtäältä muuttumaton uskon alue ja toisaalta muuttuva etiikan alue.
Moraalisen arvioinnin tuloksena uskovainen voi jättää huomiotta Raamatun kielteisen asenteen homoseksuaalisuuteen, inhimillisyyden tähden. Uskova voi jatkaa uskovana elämistään vaikka ei itse asetukaan Raamatun kannalle tässä asiassa. Heikan mukaan käsitys homoseksuaalisuudesta kuuluu muuttuvan etiikan alaan ja siksi kirkko voi muuttaa suhtautumisensa myönteiseksi homoseksuaaleja kohtaan.
Oma kinastelunsa aihe tietysti on, kumpaan alaan seksuaalietiikka kokonaisuudessaan ylipäätään kuuluu, muuttumattoman uskon ryhmään vai muuttuvaan etiikan alueeseen.
Heikki Räisänen kuitenkin kyseenalaistaa täysin Heikan jaon jo peruslähtökohdiltaan.
– Ratkaisevan eron tekeminen muuttumattoman uskon ja muuttuvan etiikan välillä on kyseenalaista siksi, että sen mukaan todella olisi olemassa jokin “muuttumaton usko”, johon ei voisi kajota. Sellaista aluetta ei kuitenkaan ole olemassa. Kirkon usko on nimittäin ollut yhtä lailla jatkuvasti muuttuvaa kuin kirkon etiikkakin, alusta alkaen, Räisänen sanoo.
– Samat 300-luvun teologit ovat muotoilleet sekä uskon että etiikan. Seksuaali- ja avioliittoetiikassa he todellakin olivat aikamoisia askeetteja. Jos emme usko nykyisin heitä enää seksuaalietiikassa, miksi uskoisimme heidän erehtymättömyyttään uskon totuuksissakaan yhtään sen enempää?
Räisänen on julkaissut kirjan The Rise of Christian Beliefs (Kristillisten uskomusten synty; Fortress Press, 2009), joka käsittelee juuri kristillisten oppien muuttuvaisuutta. Sen aikajana ulottuu Jeesusta edeltävästä tilanteesta 200-luvun alkuun. Joidenkin yksityiskohtien osalta tarkastellaan myöhempääkin uskomusten kehitystä.
– Mitään yhtä muuttumatonta uskoa ei ole ollut koskaan olemassa, vaan heti alun pitäen esiintyi erilaisia tulkintoja siitä mitä uskominen oikeastaan on ja mihin on uskottava, Räisänen sanoo."
"Raamatussa on paljon oppeja, joita nykyihminen ei voi kuin tuomita moraalisesti epäoikeudenmukaisiksi, vääriksi ja epäeettisiksi. Myös Raamatun moraalinen kritiikki kuuluu nykyaikaiseen raamatuntutkimukseen. Kritiikin kohteena voi olla vaikkapa Vanhan testamentin Jumalan raakuus ja epäoikeudenmukaisuus muita kansoja kohtaan. Myös Raamatun käytön historia voi olla kritiikin kohteena.
– Raamatulla puolustetut historian vääryydet eivät aina ole perustuneet “väärään tulkintaan” – päinvastoin, Raamattua on ehkä luettu aivan oikein. Joidenkin vääryyksien, kuten juutalaisvastaisuuden, juuret ovat jo Raamatussa itsessään, Räisänen sanoo."