Puheiden aiheet

Vai ei sellaisessa seurassa ole homoja tai alkoholisteja :-D
Hyvin on kulissit pysyneet pystyssä.

Varmaankin suuri osa meistä on pohtinut samoja asioista kuin sinäkin. Julistaja joutuu nöyrtymään sen tosiasian eteen, ettei hän voi tietää varmasti, kohtaako hänen puheensa erityisellä tavalla paikalla olevia kuulijoita. Puhuja ei ole keskeinen henkilö tilaisuudessa, vaan keskeisin ja ainoa todellinen antaja ja siunauksen tuoja on Jeesus Kristus. Usein kuulija kokee, että puhuja korostaa itseään ja tuo esille jatkuvasti omaa hengellisyyttään ja toimintaansa tavalla, josta puuttuu nöyryys pyhän Jumalan edessä. Sanoissa ei sinänsä tarvitse olla mitään harhaista tai väärää. Kuulija joutuu vain mielessään toteamaan: hyvä puhe, mutta Henki puuttui.

Ennen vanhaan puhuttiin sellaisesta käsitteestä kuin ”Sana Herralta”. Silloin kuulijat kokevat aivan erityisellä tavalla, että Jumala puhuu juuri heille ja juuri siinä hetkessä ja tilaisuudessa. Mielen täyttää suuri kiitollisuus Jumalalle Hänen armostaan ja rakkaudestaan. Kiitoksen kohteena on Jumala, eikä julistajan persoona. Saadakseen ”Sanan Herralta” julistajan on tutkittava Sanaa ja rukoiltava – hyvin usein pitkässäkin taistelussa Jumalan edessä. Hän kokee, että Jumalan laki pistää hänen omaantuntoonsa ja toisaalta hän saa valmisteluvaiheessa maistaa Sanan tarjoamaa armon ihanuutta. Hän saa rauhan: tämän nauttimani jumalallisen, ravitsevan aterian haluan tarjoilla seurakuntalaisilleni tänään.
Puhuja ei voi tietää, ketä sana koskettaa. Voi olla niin, että homoudesta puhuttaessa paikalla on joku, joka on ns. ”piilohomo” tai jonka omainen on homoseksuaali. Alkoholismiin viitattaessa joku kuulijoista saattaa saada piston sydämeensä tajutessaan olevansa alkoholin väärinkäyttäjä, vaikka olisikin kaukana rapajuoppoudesta.

Kenenkään julistajan mieliaiheita tuollaiset erityisaiheet eivät kuitenkaan saa koskaan olla. Kaiken julistuksen keskiössä on aina Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna. Pitkät saarnat homoudesta tai alkoholismista voi jättää sellaisiin seminaareihin, joissa kyseisistä aiheista halutaan erityisopetusta.
Mainitsemasi ”päivän selvät asiat”, jotka eivät jaksa kiinnostaa ja ajatus karkaa – mitä ne ovat? Eikö se, että Jumala on rakkaus tai se, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut kaikkien meidän syntivelkamme ole uskoville päivänselviä asioita? Eikö sekin, että uskovat rakastavat veljiään ja sisariaan Kristuksessa myös ole päivänselvä asia – jos keskinäinen rakkaus puuttuu, jotain on pahasti pielessä. Eikö sekin, että uskova on lankeileva ja heikko syntinen ja elää yksin Jumalan lahjoittaman armon varassa, ole myös päivänselvä asia.

Kaikista noista voidaan, ja usein saarnataan, kuivasti, kirjanomaisesti ja niin opillisesti, että julistuksesta puuttuu kokonaan omakohtaisuus, Sanan soveltaminen arkeemme ja armon kirkastaminen tuoreella tavalla. Saarnan kriisi on siinä, että julistajat puhuvat kyllä Jumalasta, mutta Jumala ei puhu heidän kauttansa. Kaikilla julistustyössä olevilla ei suinkaan ole julistamiseen liittyvää armolahjaa, kaikki julistajat eivät ole evankelistoja tai opettajia.

Saamme olla kiitollisia Jumalalle siitä, että kuivahkokin saarna voi koskettaa, jos siinä on mukana Raamatun Sanaa, sillä Pyhä Henki on aina Sanassa. Värikäs, vauhdikas ja tunteisiin vetoava saarna voi tuntua hyvältä, mutta jos se irtautuu Raamatun Sanasta, sen arvo on vain lihallista, ei hengellistä.

Niin, vaikkei paikalla kuulijoissa olisi aiheeseen liittyviä ihmisiä, niin todellisesti KAIKKIEN ihmisen ongelmat liittyvät kaikkien ihmisten arkeen. Puhujahan tulisi antaa eväitä arkeen ja erikoisesti arjen keskellä olevan ihmisen mieltä nostattaen.

Niin, Jeesus puhui aina ihmisestä ja siten koko Raamattu on kohdistettu ihmiselle kollektiivisesti. Nimittäin todellisuus on, miten meidän ihmisten "koostumus" on samanlainen.Vaikka puhuisi puhehäiriöistä tai alkoholismin ongelmoitumiseen liittyen, niin kaikki ihmiset kokevat ne omakseen, jos puhuja omaa aasinsillat ja niiden tekotavat.

Niin, hedelmät sisäisitä ongelmista ovat vain erilaisia.

samaa mieltä