Taas kysymys sahaja joogasta

Jotenkin taas pientä katkeruutta ja pahemman puoleista mentaalisuutta ja asioiden vääristelemistä ilmassa.

Tulkitsenko väärin viestisi kun saan sen käsityksen että joku painostaisi vanhempia lähettämään lapsia ulkomaille tarhaan?

LSS:Vanhempien ei pitäisi oman kiintymyksensä takia estää lapsia toteuttamasta suunnitelmaa, joka heillä on ollut.

Markus: Miten niin ei pitäisi? Tunnen useita tapauksia joissa on lähetetty, ja useita joissa ei ole lähetetty, minkään näköisestä painostamisesta en ole kuullut yhtään mitään, minkään näköistä painostamista en ole aistinut yhtään missään.

LSS: Kyllä monet Sahaja Yogitkin tiedostivat, että tavalliselle lapselle on todella traumaattista, että hänet lähetetään pitkäksi aikaa vieraaseen ja vieraskieliseen ympäristöön eroon vanhemmistaan.

Markus: Jos näin olisi, miksi heitä lähetettäisiin? Kuka käskee?
Todella traumaattinen, on oikeammin hetkellinen voimakas ikävä, minkä voittaminen on lapselle suuri askel. Tämän todistaa se, minkä voi itse nähdä lapsista ja heidän reaktioistaan ja kasvustaan. Etkö itse ole nähnyt, vai ehkäisikö kriittisen ehdollistunut mielesi tämänkin tosiasian?

LSS: Kyse on siitä, että Sahaja Yogassa syntyneet lapset eivät ole tavallisia lapsia, eivätkä tavallisia lapsia koskevat psykologiset tosiasiat päde heihin.

Markus: Koska et itse usko tuohon, lienee se taasen sinun ivallista tyyliäsi.
Jos meditaatio on totta, myös kirjoittamasi lause on totta. Riippuu tietysti meditaation puhtaudesta ja syvyydestä minkä verran tavalliset psykologiset asiat vaikuttavat. Tässä vaiheessa evoluutiota ei voi odottaa täydellistä meditatiivista tilaa läpi elämän, siksi psyykkeellä on sanansa, ei kuitenkaan lähellekään siinä määrin kuin ilman meditoimista.

LSS: Toinen näkökulma on sama, joka kävi ilmi Markuksen viestistä. Liikkeen ulkopuolinen maailma, erityisesti länsimainen maailma nähdään moraalisesti rappeutuneena paikkana. Vanhemmat todella ajattelevat suojelevansa lapsiaan ja antavansa heille parasta mitä lapselleen voi antaa lähettämällä heidät turvaan "Jumalan sydämeen".

Markus: Ala-asteen sijais opettajana, ja silloin tällöin silmät auki kulkevana, allekirjoitan tuon, vaikka kärjistätkin taas asioita.
Intiassa koulu-asusteena ei ole Britney Spearsilta kopioituja outfittejä, eikä kolmasluokkalaiset surffaile netissä porno sivuilla, pultsarit eivät kaatuile koulumatkalla päälle, eikä seinän kokoisissa mainoksissa heilu naisia alusvaatteisillaan. Intiassa musiikilla ylistetään Jumalaa, ei seksiä, huumeita, tai irtosuhteita.

Tietysti jos itse kokee että yllä mainitsemani asiat ovat 'ihan ok', 'normaalia elämää', 'ei siinä mitään, sehän on vain hauskaa', 'vapaa maa', on se tietysti oma asia. Itse asiassa häkellyttävän yleinen asenne. Se mikä tässä asenteessa on mielestäni erityisen ikävää, on se että se usein perityy sitten vanhemmilta lapsille.


Ps. Huomaan että lähdin hieman kärjistämiseen mukaan. En ala kuitenkaan kirjoittamaan juttuani puhtaaksi, koska pointti tulee varmasti selväksi niille joille sen on tarkoituskin tulla..

Pps. Eli olet siis tullut Joogaan 12 vuotta sitten. S.Y. tuli Suomeen n.15 vuotta sitten, eli olet todellakin ollut alkuvaiheessa mukana.
Silloiset ylilyönnit ovat varmasti vaikuttaneet kärjistymiseesi, sääli että et kuitenkaan tunnu huomaavan omaa osuuttasi asiaan ollenkaan.
No, itseensä meneminen ja oman egonsa kohtaaminen vaatii tunnetusti rohkeutta..

Ppps. Sori tää sävy.. no, kukaan ei ole täydellinen.. eikä pidä odottaakaan olevansa.. ei itseltään, eikä muilta.. aiheuttaa vain kärjistymistä..

Markus kirjoitti:

Jotenkin taas pientä katkeruutta ja pahemman puoleista mentaalisuutta ja asioiden vääristelemistä ilmassa.

Tulkitsenko väärin viestisi kun saan sen käsityksen että joku painostaisi vanhempia lähettämään lapsia ulkomaille tarhaan?

LSS:Vanhempien ei pitäisi oman kiintymyksensä takia estää lapsia toteuttamasta suunnitelmaa, joka heillä on ollut.

Markus: Miten niin ei pitäisi? Tunnen useita tapauksia joissa on lähetetty, ja useita joissa ei ole lähetetty, minkään näköisestä painostamisesta en ole kuullut yhtään mitään, minkään näköistä painostamista en ole aistinut yhtään missään.

LSS: Kyllä monet Sahaja Yogitkin tiedostivat, että tavalliselle lapselle on todella traumaattista, että hänet lähetetään pitkäksi aikaa vieraaseen ja vieraskieliseen ympäristöön eroon vanhemmistaan.

Markus: Jos näin olisi, miksi heitä lähetettäisiin? Kuka käskee?
Todella traumaattinen, on oikeammin hetkellinen voimakas ikävä, minkä voittaminen on lapselle suuri askel. Tämän todistaa se, minkä voi itse nähdä lapsista ja heidän reaktioistaan ja kasvustaan. Etkö itse ole nähnyt, vai ehkäisikö kriittisen ehdollistunut mielesi tämänkin tosiasian?

LSS: Kyse on siitä, että Sahaja Yogassa syntyneet lapset eivät ole tavallisia lapsia, eivätkä tavallisia lapsia koskevat psykologiset tosiasiat päde heihin.

Markus: Koska et itse usko tuohon, lienee se taasen sinun ivallista tyyliäsi.
Jos meditaatio on totta, myös kirjoittamasi lause on totta. Riippuu tietysti meditaation puhtaudesta ja syvyydestä minkä verran tavalliset psykologiset asiat vaikuttavat. Tässä vaiheessa evoluutiota ei voi odottaa täydellistä meditatiivista tilaa läpi elämän, siksi psyykkeellä on sanansa, ei kuitenkaan lähellekään siinä määrin kuin ilman meditoimista.

LSS: Toinen näkökulma on sama, joka kävi ilmi Markuksen viestistä. Liikkeen ulkopuolinen maailma, erityisesti länsimainen maailma nähdään moraalisesti rappeutuneena paikkana. Vanhemmat todella ajattelevat suojelevansa lapsiaan ja antavansa heille parasta mitä lapselleen voi antaa lähettämällä heidät turvaan "Jumalan sydämeen".

Markus: Ala-asteen sijais opettajana, ja silloin tällöin silmät auki kulkevana, allekirjoitan tuon, vaikka kärjistätkin taas asioita.
Intiassa koulu-asusteena ei ole Britney Spearsilta kopioituja outfittejä, eikä kolmasluokkalaiset surffaile netissä porno sivuilla, pultsarit eivät kaatuile koulumatkalla päälle, eikä seinän kokoisissa mainoksissa heilu naisia alusvaatteisillaan. Intiassa musiikilla ylistetään Jumalaa, ei seksiä, huumeita, tai irtosuhteita.

Tietysti jos itse kokee että yllä mainitsemani asiat ovat 'ihan ok', 'normaalia elämää', 'ei siinä mitään, sehän on vain hauskaa', 'vapaa maa', on se tietysti oma asia. Itse asiassa häkellyttävän yleinen asenne. Se mikä tässä asenteessa on mielestäni erityisen ikävää, on se että se usein perityy sitten vanhemmilta lapsille.


Ps. Huomaan että lähdin hieman kärjistämiseen mukaan. En ala kuitenkaan kirjoittamaan juttuani puhtaaksi, koska pointti tulee varmasti selväksi niille joille sen on tarkoituskin tulla..

Pps. Eli olet siis tullut Joogaan 12 vuotta sitten. S.Y. tuli Suomeen n.15 vuotta sitten, eli olet todellakin ollut alkuvaiheessa mukana.
Silloiset ylilyönnit ovat varmasti vaikuttaneet kärjistymiseesi, sääli että et kuitenkaan tunnu huomaavan omaa osuuttasi asiaan ollenkaan.
No, itseensä meneminen ja oman egonsa kohtaaminen vaatii tunnetusti rohkeutta..

Ppps. Sori tää sävy.. no, kukaan ei ole täydellinen.. eikä pidä odottaakaan olevansa.. ei itseltään, eikä muilta.. aiheuttaa vain kärjistymistä..

Lue lisää

Mistä moinen reaktio? Vastasin mielestäni ihan asiallisesti nimim. Maijalle, miten minun aikoinani Sahaja Yogassa vanhemmat perustelivat lasten lähettämisen Intiaan tai Italiaan. Voi olla, että liikkeessä ei enää perustella asiaa ihan samalla lailla. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että lapsia edelleen lähetetään noihin kouluihin. Eikä sitä faktaa, että kuusi tai seitsemän vuotta sitten asiaa perusteltiin niin kuin kirjoitin.

Painostamisesta en kirjoittanut mitään, se on sinun omaa tulkintaasi.

Kriittisen ehdollistunut mieleni muistaa kyllä lapsia, jotka kävivät noita kouluja. En kuitenkaan näkisi asiaa läheskään niin ruusunpunaisena kuin sinun kritiikittömyyteen ehdollistunut mielesi. (auts, jälleen vitsikkyyttä, koeta kestää)

Sitä paitsi....elämme varmaan vähän erilaisessa maailmassa. Täällä muutaman tuhannen asukkaan maalaiskylässä lasten koulupukuna ei ole mikään Britney Spears -outfit (ei kukaan täällä kylmyydessä edes pärjäisi sellaisissa vaatteissa), omat lapseni ovat ehkä kerran elämässään nähneet pultsarin, eikä tuolla metsän keskellä paljon mainoksiakaan ole. En kyllä Helsinkiäkään ole ihan niin pahana kokenut kuin sinä.

Mutta....sinun käsityksesi Intiasta vaikuttaa hieman rajoittuneelta. Ei ole tarkoitus olla ilkeä, mutta Intia on paljon muutakin kuin se mikä siitä näkyy Sahaja Yogan ruusunpunaisten lasien läpi.

LSS kirjoitti:

Mistä moinen reaktio? Vastasin mielestäni ihan asiallisesti nimim. Maijalle, miten minun aikoinani Sahaja Yogassa vanhemmat perustelivat lasten lähettämisen Intiaan tai Italiaan. Voi olla, että liikkeessä ei enää perustella asiaa ihan samalla lailla. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että lapsia edelleen lähetetään noihin kouluihin. Eikä sitä faktaa, että kuusi tai seitsemän vuotta sitten asiaa perusteltiin niin kuin kirjoitin.

Painostamisesta en kirjoittanut mitään, se on sinun omaa tulkintaasi.

Kriittisen ehdollistunut mieleni muistaa kyllä lapsia, jotka kävivät noita kouluja. En kuitenkaan näkisi asiaa läheskään niin ruusunpunaisena kuin sinun kritiikittömyyteen ehdollistunut mielesi. (auts, jälleen vitsikkyyttä, koeta kestää)

Sitä paitsi....elämme varmaan vähän erilaisessa maailmassa. Täällä muutaman tuhannen asukkaan maalaiskylässä lasten koulupukuna ei ole mikään Britney Spears -outfit (ei kukaan täällä kylmyydessä edes pärjäisi sellaisissa vaatteissa), omat lapseni ovat ehkä kerran elämässään nähneet pultsarin, eikä tuolla metsän keskellä paljon mainoksiakaan ole. En kyllä Helsinkiäkään ole ihan niin pahana kokenut kuin sinä.

Mutta....sinun käsityksesi Intiasta vaikuttaa hieman rajoittuneelta. Ei ole tarkoitus olla ilkeä, mutta Intia on paljon muutakin kuin se mikä siitä näkyy Sahaja Yogan ruusunpunaisten lasien läpi.

Lue lisää

Joo, vastaisuudessa en ala kirjoittelemaan suoraan lenkiltä tultuani, posket punaa hehkuen.


Anyway, kiersit tyypillisesti lähes kaiken mihin viittasin.
En suinkaan kirjoittanut kirjoittaneesi painostamisesta käyttäen sitä sanaa. Taitava kirjoitus tyylisi sallii sen, että voit aina nostaa kädet pystyyn ja kysyä: "Häh! enhän minä ole muuta kuin kirjoittanut objektiivisesti asioista! Mistä moinen reaktio?"

No joo



***


Vitsi kritiikittömyyteen ehdollistuneesta mielestäni oli hauska.
Todellisuudessa olen kuitenkin vasta nyt oppimassa, että turha mentaalinen kritiikki tosiasioiden jo valaistuttua, vain hidastaa henkistä kehitystä. Olen ollut todella kriittinen, ja jos tosiasiat eivät olisi valaistuneet, olisin edelleenkin todella kriittinen ja täynnä epäilyjä kaiken suhteen.
Tästä jo monesta muusta tosiasiasta saan olla erittäin kiitollinen Sahaja Joogalle.

Meditaatiota ei voi ymmärtää mielen avulla, mutta kun tarpeeksi säännöllisesti, tarpeeksi usein, pääsee meditaatioon, joutuu järkikin sen todellisuuden myöntämään, vaikka se ei sitä spiritulogisesti(jos nyt tuollaista logiaa on olemassakaan) ikinä pysty ymmärtämään.


***


Asut joo erilaisessa ympäristössä kuin minä.
Sitä, oletko muuttanut maalle 'pahaa maailmaa karkuun', lienee minun turha pohtia, koska jäisin vain sanallisen jyräsi(vaikka ihan säädyllinen jyrä onkin) alle.
Täälläkin on talvella kylmä, mutta Bitney outfitin päälle urallaan hyvin pärjäävät vanhemmat kyllä ostavat hemmotelluille lapsilleen untuvatakit.
Pultsareita täällä on enemmänkuin yksi.

Niinkuin jo myönsin kärjistäneeni, haluan vielä korjata sen, että en minä ruusunpunaisine Sahaja Jooga lasieni kanssa näe asioita aivan niin mustavalkoisesti kuin kärjistäen voisi tulkita.
Tykkään Helsingistä, enkä koe että länsi olisi täysin mätä, Intia pelkkää paratiisia. Todellisuudessa heillä on varmaan vielä kohtaamatta niitä asioita, mitkä täällä ovat pinnassa.(toivottavasti kuitenkaan ei).
Lähinnä yritin kuvata, miten lapsi joka suurimman osan ajastaan saa viettää tavallista huomattavasti puhtaammaassa kulttuurissa, näkee kyseiset asiat ympärillään.

Käsitykseni Intiasta ei välttämättä ole ihan niin rajoittunut kuin halusit kuvata.
Sahaj -lapset eivät Intiassa käy koulua Delhin ruuhkaisilla kaduilla, (eikä missään muuallakaan, missä näkee Intian kulttuurin ikäviä puolia, (säästin sinulta vaivan näin tähän puuttumiseen)), vaan Dharamsalan vuoristossa, kauniin luonnon keskellä, eristyksissä niistä asioista jotka repivät lapsen huomiota pois oleellisesta.


***


Nyt kun aamupäiväinen kireyteni on muuttunut joksikin muuksi tunne tilaksi, tunnutkin taas ihan hauskalta tyypiltä. Jos nämä tunnetilat alkavat mennä äärimmäisyyksiin, joudun varmaan lopettamaan urheilun. :O)
Anyway, ihminen, jolla on niin hauska ja hellyyttävä pikkuveli kuin sinulla, ei voi oikeasti olla mitenkään harmillinen.
Ajat ovat muuttuneet Suomen Sahaj kollektiivissa, ja hieman sydämessäni harmittaa, että käsityksesi taas eivät.


***


Lapsien lähettämisestä vielä tämän verran:

Olen asunut ashramissa(joogien yhteis asumus(huomautus tietämättömille)) nyt kolmisen vuotta.
Reilut kaksi vuotta sitten saman katon alle muutti nuori yksihuoltaja äiti 2.5 vuotiaan poikansa kanssa. Poika, jota tässä leikkimielisesti kutsun Viikariksi, on erittäin hauska tapaus, mutta ilman isää eläneenä erityisen kiintynyt ja arka äitinsä suhteen, tarkoittaen sitä, että meni pitkään ennen kuin hän pystyi itkemättä hysteerisesti, olemaan edes eri huoneessa äidistään. Vielä 4.5 vuotiaana hänen saattaa olla erittäin vaikea olla erossa äidistään, esim. minun kanssani kaupungilla.
Minun on suht. helppo samaistua Viikarin rooliin, sillä olen itse ollut erittäin kiintynyt äitiini, ja vielä viides luokkalaisena itkenyt ikävääni kun olimme Ahvenanmaalla leirikoulussa viikon verran.
Kun Viikarin äiti alkoi suunnittelemaan poikansa lähettämistä Roomaan, olimme kaikki hengessä mukana koska uskoimme sen olevan heille kummallekin erittäin hyvä juttu. Kiintymystä pidetään jotenkin kauniina sanana, mutta todellisuudessa se estää vapauden, mihin sielu kuitenkin pyrkii. Kiintymykset tuovat arkuutta, ikävän tunnetta, pelokkuutta ym.ym. ja vanhempana epävarmuutta, mustasukkaisuutta ym.
Se, että Viikari suhtautui asiaan myönteisesti oli minulle aluksi pienoinen yllätys. Todennäköisesti hänen asian kokeneet ikätoverinsa olivat saaneet esimerkillään myös Viikarin kiinnostumaan tarhasta, missä ei leikkikavereita ja hauskuutta puuttuisi.
Kun lähettämis päivä läheni, jännitti vain että mitä jos Viikari saa yhtäkkisen epävarmuuskohtauksen, eikä suostukaan lähtemään.
Viikari oli kuitenkin todella reipas ja osoitti suurta rohkeutta hyvästellessään äitinsä lentokentällä.
Hänen äitinsä on pitänyt yhteyttä Viikarin opettajaan, ja saanut pelkastään hyviä uutisia kuullakseen. Kun suomalaiset saattajat olivat lähteneet Roomasta takaisin päin, oli Viikari itkeskellyt hieman, mutta se oli mennyt parissa illassa ohi. Nyt hän on kuulemma ryhmänsä reippaimpia ja syvällisimpiä lapsia.
Äitinsä lähettämistä korteista hän kuulemma pitää hyvää huolta, laittaa ne illalla aina alttarille, ja aamulla tarkistaa ne.
Voin vain parhaani mukaan yrittää kuvitella miten hän viihtyy, ja rukoilla että jos ikävän kohtauksia tulee, ne menisivät mahdollisimman pehmeästi ohi.
Hänen äitinsä tuntema ilo ja ylpys, kun hän palaa puhelinkeskustelusta lapsensa opettajan kanssa, on sen sijaan mahdoton olla huomaamatta.

Jos en itse olisi ikinä meditoinut, lapsien ulkomaille lähettämis käytäntö kuulostaisi minusta täysin edesvastuuttomalta ja mielipuoliselta.
Koska nyt taas tiedän, että äidillinen, rakastava, kaikkialla oleva voima on olemassa, että Sahaja Joogan avulla siihen voi saada yhteyden, ja että sen voi tuntea vaibreissoneista jotka pitävät sielusta huolen, käytäntö on mielestäni erittäin kaunis.
Siksi miehelle, joka itki vielä 11-vuotiaana äitinsä perään Ahvenanmaalla, ei ole lainkaan yllättävää, että Viikari onkin reippaana ja elinvoimaisena temmeltämässä nyt tuhansien kilometrien päässä äidistään, johon hän on niin tuskallisen kiintynyt ollut.
Olen erittäin onnelinen hänen puolestaan, sekä ruusunpunaisien lasieni kanssa, että myös ilman.

Markus kirjoitti:

Joo, vastaisuudessa en ala kirjoittelemaan suoraan lenkiltä tultuani, posket punaa hehkuen.


Anyway, kiersit tyypillisesti lähes kaiken mihin viittasin.
En suinkaan kirjoittanut kirjoittaneesi painostamisesta käyttäen sitä sanaa. Taitava kirjoitus tyylisi sallii sen, että voit aina nostaa kädet pystyyn ja kysyä: "Häh! enhän minä ole muuta kuin kirjoittanut objektiivisesti asioista! Mistä moinen reaktio?"

No joo



***


Vitsi kritiikittömyyteen ehdollistuneesta mielestäni oli hauska.
Todellisuudessa olen kuitenkin vasta nyt oppimassa, että turha mentaalinen kritiikki tosiasioiden jo valaistuttua, vain hidastaa henkistä kehitystä. Olen ollut todella kriittinen, ja jos tosiasiat eivät olisi valaistuneet, olisin edelleenkin todella kriittinen ja täynnä epäilyjä kaiken suhteen.
Tästä jo monesta muusta tosiasiasta saan olla erittäin kiitollinen Sahaja Joogalle.

Meditaatiota ei voi ymmärtää mielen avulla, mutta kun tarpeeksi säännöllisesti, tarpeeksi usein, pääsee meditaatioon, joutuu järkikin sen todellisuuden myöntämään, vaikka se ei sitä spiritulogisesti(jos nyt tuollaista logiaa on olemassakaan) ikinä pysty ymmärtämään.


***


Asut joo erilaisessa ympäristössä kuin minä.
Sitä, oletko muuttanut maalle 'pahaa maailmaa karkuun', lienee minun turha pohtia, koska jäisin vain sanallisen jyräsi(vaikka ihan säädyllinen jyrä onkin) alle.
Täälläkin on talvella kylmä, mutta Bitney outfitin päälle urallaan hyvin pärjäävät vanhemmat kyllä ostavat hemmotelluille lapsilleen untuvatakit.
Pultsareita täällä on enemmänkuin yksi.

Niinkuin jo myönsin kärjistäneeni, haluan vielä korjata sen, että en minä ruusunpunaisine Sahaja Jooga lasieni kanssa näe asioita aivan niin mustavalkoisesti kuin kärjistäen voisi tulkita.
Tykkään Helsingistä, enkä koe että länsi olisi täysin mätä, Intia pelkkää paratiisia. Todellisuudessa heillä on varmaan vielä kohtaamatta niitä asioita, mitkä täällä ovat pinnassa.(toivottavasti kuitenkaan ei).
Lähinnä yritin kuvata, miten lapsi joka suurimman osan ajastaan saa viettää tavallista huomattavasti puhtaammaassa kulttuurissa, näkee kyseiset asiat ympärillään.

Käsitykseni Intiasta ei välttämättä ole ihan niin rajoittunut kuin halusit kuvata.
Sahaj -lapset eivät Intiassa käy koulua Delhin ruuhkaisilla kaduilla, (eikä missään muuallakaan, missä näkee Intian kulttuurin ikäviä puolia, (säästin sinulta vaivan näin tähän puuttumiseen)), vaan Dharamsalan vuoristossa, kauniin luonnon keskellä, eristyksissä niistä asioista jotka repivät lapsen huomiota pois oleellisesta.


***


Nyt kun aamupäiväinen kireyteni on muuttunut joksikin muuksi tunne tilaksi, tunnutkin taas ihan hauskalta tyypiltä. Jos nämä tunnetilat alkavat mennä äärimmäisyyksiin, joudun varmaan lopettamaan urheilun. :O)
Anyway, ihminen, jolla on niin hauska ja hellyyttävä pikkuveli kuin sinulla, ei voi oikeasti olla mitenkään harmillinen.
Ajat ovat muuttuneet Suomen Sahaj kollektiivissa, ja hieman sydämessäni harmittaa, että käsityksesi taas eivät.


***


Lapsien lähettämisestä vielä tämän verran:

Olen asunut ashramissa(joogien yhteis asumus(huomautus tietämättömille)) nyt kolmisen vuotta.
Reilut kaksi vuotta sitten saman katon alle muutti nuori yksihuoltaja äiti 2.5 vuotiaan poikansa kanssa. Poika, jota tässä leikkimielisesti kutsun Viikariksi, on erittäin hauska tapaus, mutta ilman isää eläneenä erityisen kiintynyt ja arka äitinsä suhteen, tarkoittaen sitä, että meni pitkään ennen kuin hän pystyi itkemättä hysteerisesti, olemaan edes eri huoneessa äidistään. Vielä 4.5 vuotiaana hänen saattaa olla erittäin vaikea olla erossa äidistään, esim. minun kanssani kaupungilla.
Minun on suht. helppo samaistua Viikarin rooliin, sillä olen itse ollut erittäin kiintynyt äitiini, ja vielä viides luokkalaisena itkenyt ikävääni kun olimme Ahvenanmaalla leirikoulussa viikon verran.
Kun Viikarin äiti alkoi suunnittelemaan poikansa lähettämistä Roomaan, olimme kaikki hengessä mukana koska uskoimme sen olevan heille kummallekin erittäin hyvä juttu. Kiintymystä pidetään jotenkin kauniina sanana, mutta todellisuudessa se estää vapauden, mihin sielu kuitenkin pyrkii. Kiintymykset tuovat arkuutta, ikävän tunnetta, pelokkuutta ym.ym. ja vanhempana epävarmuutta, mustasukkaisuutta ym.
Se, että Viikari suhtautui asiaan myönteisesti oli minulle aluksi pienoinen yllätys. Todennäköisesti hänen asian kokeneet ikätoverinsa olivat saaneet esimerkillään myös Viikarin kiinnostumaan tarhasta, missä ei leikkikavereita ja hauskuutta puuttuisi.
Kun lähettämis päivä läheni, jännitti vain että mitä jos Viikari saa yhtäkkisen epävarmuuskohtauksen, eikä suostukaan lähtemään.
Viikari oli kuitenkin todella reipas ja osoitti suurta rohkeutta hyvästellessään äitinsä lentokentällä.
Hänen äitinsä on pitänyt yhteyttä Viikarin opettajaan, ja saanut pelkastään hyviä uutisia kuullakseen. Kun suomalaiset saattajat olivat lähteneet Roomasta takaisin päin, oli Viikari itkeskellyt hieman, mutta se oli mennyt parissa illassa ohi. Nyt hän on kuulemma ryhmänsä reippaimpia ja syvällisimpiä lapsia.
Äitinsä lähettämistä korteista hän kuulemma pitää hyvää huolta, laittaa ne illalla aina alttarille, ja aamulla tarkistaa ne.
Voin vain parhaani mukaan yrittää kuvitella miten hän viihtyy, ja rukoilla että jos ikävän kohtauksia tulee, ne menisivät mahdollisimman pehmeästi ohi.
Hänen äitinsä tuntema ilo ja ylpys, kun hän palaa puhelinkeskustelusta lapsensa opettajan kanssa, on sen sijaan mahdoton olla huomaamatta.

Jos en itse olisi ikinä meditoinut, lapsien ulkomaille lähettämis käytäntö kuulostaisi minusta täysin edesvastuuttomalta ja mielipuoliselta.
Koska nyt taas tiedän, että äidillinen, rakastava, kaikkialla oleva voima on olemassa, että Sahaja Joogan avulla siihen voi saada yhteyden, ja että sen voi tuntea vaibreissoneista jotka pitävät sielusta huolen, käytäntö on mielestäni erittäin kaunis.
Siksi miehelle, joka itki vielä 11-vuotiaana äitinsä perään Ahvenanmaalla, ei ole lainkaan yllättävää, että Viikari onkin reippaana ja elinvoimaisena temmeltämässä nyt tuhansien kilometrien päässä äidistään, johon hän on niin tuskallisen kiintynyt ollut.
Olen erittäin onnelinen hänen puolestaan, sekä ruusunpunaisien lasieni kanssa, että myös ilman.

Lue lisää

Heippa Markus!

En taaskaan ihan ymmärrä, mitä tarkoitat taitavalla kirjoitustyylillä, mutta en todellakaan yrittänyt viitata siihen, että vanhempia olisi painostettu lähettämään lapsiaan sisäoppilaitoksiin.

Selvennykseksi siis vielä: En havainnut, että ketään olisi painostettu lähettämään lapsiaan noihin kouluihin. Vanhemmat tekivät sen minusta ihan vapaaehtoisesti. Mikäli jotain painostusta kyseisiin tapauksiin liittyi, se tuli lähinnä Sahaja Yogan ulkopuolelta (sukulaiset, lastensuojeluviranomaiset) ja pyrki siihen, että lapsia EI lähetettäisi.

Hyvä, jos Suomen Sahaja Yoga -kollektiivissa meno on muuttunut vähemmän fanaattiseksi. En tietenkään voi itse arvioida, onko se, koska en ole enää kollektiivin jäsen. Voin perustaa käsitykseni vain siihen, mitä kyseisestä liikkeestä kuulen, eikä se ole minun käsityksiäni hirveästi muuttanut. Sen kuuden vuoden aikana, jonka minä olin jäsen, samanlainen muutos oli kuulemma myös tapahtunut. Itse en kyllä sitä huomannut. Minusta ihmiset vain sopeutuivat fanaattisuuteen eivätkä enää huomanneet sitä.

Saattaa olla (ja toivon tietenkin niin), että Sahaja Yogasta jossain vaiheessa karisee fanaattisuus pois, mutta toistaiseksi Mataji ei varmaan ole muuttanut sanomaansa, ettekä te kai voi Matajin juttuja täysin hylätäkään.

Vai hyväksyttekö te nykyään esimerkiksi homoseksuaalisuuden?

Ai niin PS...pultsaritkin ovat ihmisiä. Ei unohdeta sitä.

LSS kirjoitti:

Heippa Markus!

En taaskaan ihan ymmärrä, mitä tarkoitat taitavalla kirjoitustyylillä, mutta en todellakaan yrittänyt viitata siihen, että vanhempia olisi painostettu lähettämään lapsiaan sisäoppilaitoksiin.

Selvennykseksi siis vielä: En havainnut, että ketään olisi painostettu lähettämään lapsiaan noihin kouluihin. Vanhemmat tekivät sen minusta ihan vapaaehtoisesti. Mikäli jotain painostusta kyseisiin tapauksiin liittyi, se tuli lähinnä Sahaja Yogan ulkopuolelta (sukulaiset, lastensuojeluviranomaiset) ja pyrki siihen, että lapsia EI lähetettäisi.

Hyvä, jos Suomen Sahaja Yoga -kollektiivissa meno on muuttunut vähemmän fanaattiseksi. En tietenkään voi itse arvioida, onko se, koska en ole enää kollektiivin jäsen. Voin perustaa käsitykseni vain siihen, mitä kyseisestä liikkeestä kuulen, eikä se ole minun käsityksiäni hirveästi muuttanut. Sen kuuden vuoden aikana, jonka minä olin jäsen, samanlainen muutos oli kuulemma myös tapahtunut. Itse en kyllä sitä huomannut. Minusta ihmiset vain sopeutuivat fanaattisuuteen eivätkä enää huomanneet sitä.

Saattaa olla (ja toivon tietenkin niin), että Sahaja Yogasta jossain vaiheessa karisee fanaattisuus pois, mutta toistaiseksi Mataji ei varmaan ole muuttanut sanomaansa, ettekä te kai voi Matajin juttuja täysin hylätäkään.

Vai hyväksyttekö te nykyään esimerkiksi homoseksuaalisuuden?

Ai niin PS...pultsaritkin ovat ihmisiä. Ei unohdeta sitä.

Lue lisää

Heippa hei!


Vaikea sanoa minkä verran se fanaattisuus on karissut pois.
Veikkaisin että jotain niinkuin 80%.
Koska kollektiivi on oppinut asiasta kantapään kautta, on ennemminkin vaara mennä sinne toiseen laitaan.

Eli sitten voidaankin puhua suvaitsevaisuudesta, ja siitä onko se täysin tervettä nyky päivänä.

Kristus on opettanut että rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Tämä on hieno opetus, jota ihmisen on vaikeampi toteuttaa, kuin mitä ihminen itse tajuaakaan.
Tämä saattaa pitkälti johtua siitä, että ihmisen on vaikea rakastaa itseään.

Pultsarit ovat ihmisiä, samoin bussikuskit ja jätskikioskin myyjät. Myös Belgiassa paljastunut pedofiili lapsenraiskaaja, joka antoi yhden uhrinsa nääntyä nälkään maanalaisessa sellissään, on ihminen. Olisikohan tämä ihminen myös syönyt yhtä uhriaan, en muista, saattoi olla joku muukin ihminen.
Herää kysymys, kuinka nopeasti pystyisi hänelle antamaan anteeksi, ja kuinka nopeasti häntä pystyisi rakastamaan, jos kyseiset uhrit olisivat omia lapsia?

Tämä kyseinen tapaus ei varmasti ole itseään osannut rakastaa.

No, tapaus on onneksi aika marginaali, olisi voitu lähteä liikkeelle myös jostain hieman laimeammastakin. Kyseinen ihminen on silti ihminen. Yhteiskunnan ääriperverssi tuotos.
Jumalan luoma, pahan riivaama.

Tästä tapauksesta on tärkeää havahtua ymmärtämään, että ihmiskunta ei voi hyvin. Kaverilla oli oikeita luurankoja kaapissaan, mutta meistä harva voi syvällisen itseensä menemisen jälkeen rehellisesti väittää, että ei niitä kuvitteellisia luurankoja olisi omatkin kuvitteelliset alitajunnan kaapit täynnä.
Jos yrittää oikaista tilanteen yli koska tapaus on niin ääripää, voi sitä omaa kaappiansa verrata esim. Kristuksen kaappiin, josta niitä luurankoja ei sitten enää löydykään.

Osataanko me rakastaa itseämme, jos meillä on kaappi siivoamatta?

Koska kaappiin kurkistaminen vaatii panostusta, ja luurankojen kohtaaminen on pelottavaa, olisi sen kaapin helpompi vaan antaa pölyttyä.
Tai näin sitä ainakin voisi luulla.
Itse asiassa ne kummittelevat ja varjostavat sieltä elämää tasan niin kauan, kuin niiden kohtaamista välttelee.
Elämä muuttuu helpoksi sillä hetkellä kun sen kaapin avaa, katsoo luurankoja silmiin, ja siivoaa ne sieltä pois. Tähän Sahaja Jooga ja Sahaja Joogit juuri pyrkivät, jotkut hyvällä, jotkut huonommalla menestyksellä.
Käsityksemme mukaan, maailma voi pelastua vain, jos ihmiset löytävät sisältään sen puhtauden, jota luurangot hyvällä menestyksellä yrittävät peittää.
Siksi näitä luurankoja, tai niiden kanssaan tanssimista ei mielestäni tulisikaan suvaita.
Fanaattisuuttakaan ei tulisi suvaita, ihminen on vielä erehtyväinen, mutta tärkeää olisikin että se halu tähän sielunsa siivoukseen löytyisi.

Emmehän me osaa muitakaan rakastaa, jos emme itseämmekään.


***


Se että otat mukaan sympatiaa pultsareita kohtaan, ja haluat siirtyä vieläkin muodissa olevaan homokeskusteluun, on juuri nykypäivää. Taidat ehkä pikkaisen yrittää saada Sahaja Joogeja kiinni suvaitsemattomuudesta?
Suvaitsevaisuushan on nyt muodissa.
Ihmiset nousevat vaikka barrikaadeille suvaitsevaisuuden lippua liehuttamaan.
He jotka eivät suvaitse erilaisuutta, ihmisen vapautta ilmaista itseään, ovat tiukka pipoisia ja fanaattisia niuhottajia.

On kuitenkin eri asia olla oikeasti vapaa, kuin vapaallatahdollaan tuhota sieluaan menemällä äärimmäisyyksiin, pois luonnollisesta, jolloin luurangot päättävät erilaisien halujen ja ehdollistumien muodossa henkilön elämästä.

Kristuksen tavoin, kaikkien ihmisten tulisi oppia tuntemaan myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. On silti eri asia suvaita asiat, mitkä vievät pois päin puhtaudesta, pois päin Jeesuksesta, pois päin Hengestä, pois päin Jumalasta.

Voi tietysti olla vaikea hahmottaa, mitkä asiat vievät pois päin, mitkä asiat kohti henkeä.
Oikeat vastaukset löytyvät syvälle sielun ytimeen katsomalla.

Se on vaikeaa, mutta Sahja Jooga on tehnyt siitä nyt helpompaa Kundalinin heräämisen ansiosta.

Vielä pitäisi oppia todistamaan oma egonsa, jotta osaisi oppia hyppäämään pois, kun piiritanssi luurankojen kanssa on alkamaisillaan.


Sitä harjoitellessa,

Hyvää syksyä kaikille!

Ei anneta luurankojen päättää meidän elämästämme!


Ps. LSS, ihan vain varmuuden vuoksi, väärinkäsityksen uhan poissulkemiseksi, tämä luuranko -saarna ei missään nimessä ollut tarkoitettu sinulle henk.koht, vaan ihan yleiseti kaikille. Yhtä paljon itselleni, kuin kenelle tahansa muulle ihmiselle, joka on ihminen, eläimestä polveutunut, mutta jonka sydämessä asuu heijastus Jumalasta, odottaen löytäjäänsä..

Markus kirjoitti:

Heippa hei!


Vaikea sanoa minkä verran se fanaattisuus on karissut pois.
Veikkaisin että jotain niinkuin 80%.
Koska kollektiivi on oppinut asiasta kantapään kautta, on ennemminkin vaara mennä sinne toiseen laitaan.

Eli sitten voidaankin puhua suvaitsevaisuudesta, ja siitä onko se täysin tervettä nyky päivänä.

Kristus on opettanut että rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Tämä on hieno opetus, jota ihmisen on vaikeampi toteuttaa, kuin mitä ihminen itse tajuaakaan.
Tämä saattaa pitkälti johtua siitä, että ihmisen on vaikea rakastaa itseään.

Pultsarit ovat ihmisiä, samoin bussikuskit ja jätskikioskin myyjät. Myös Belgiassa paljastunut pedofiili lapsenraiskaaja, joka antoi yhden uhrinsa nääntyä nälkään maanalaisessa sellissään, on ihminen. Olisikohan tämä ihminen myös syönyt yhtä uhriaan, en muista, saattoi olla joku muukin ihminen.
Herää kysymys, kuinka nopeasti pystyisi hänelle antamaan anteeksi, ja kuinka nopeasti häntä pystyisi rakastamaan, jos kyseiset uhrit olisivat omia lapsia?

Tämä kyseinen tapaus ei varmasti ole itseään osannut rakastaa.

No, tapaus on onneksi aika marginaali, olisi voitu lähteä liikkeelle myös jostain hieman laimeammastakin. Kyseinen ihminen on silti ihminen. Yhteiskunnan ääriperverssi tuotos.
Jumalan luoma, pahan riivaama.

Tästä tapauksesta on tärkeää havahtua ymmärtämään, että ihmiskunta ei voi hyvin. Kaverilla oli oikeita luurankoja kaapissaan, mutta meistä harva voi syvällisen itseensä menemisen jälkeen rehellisesti väittää, että ei niitä kuvitteellisia luurankoja olisi omatkin kuvitteelliset alitajunnan kaapit täynnä.
Jos yrittää oikaista tilanteen yli koska tapaus on niin ääripää, voi sitä omaa kaappiansa verrata esim. Kristuksen kaappiin, josta niitä luurankoja ei sitten enää löydykään.

Osataanko me rakastaa itseämme, jos meillä on kaappi siivoamatta?

Koska kaappiin kurkistaminen vaatii panostusta, ja luurankojen kohtaaminen on pelottavaa, olisi sen kaapin helpompi vaan antaa pölyttyä.
Tai näin sitä ainakin voisi luulla.
Itse asiassa ne kummittelevat ja varjostavat sieltä elämää tasan niin kauan, kuin niiden kohtaamista välttelee.
Elämä muuttuu helpoksi sillä hetkellä kun sen kaapin avaa, katsoo luurankoja silmiin, ja siivoaa ne sieltä pois. Tähän Sahaja Jooga ja Sahaja Joogit juuri pyrkivät, jotkut hyvällä, jotkut huonommalla menestyksellä.
Käsityksemme mukaan, maailma voi pelastua vain, jos ihmiset löytävät sisältään sen puhtauden, jota luurangot hyvällä menestyksellä yrittävät peittää.
Siksi näitä luurankoja, tai niiden kanssaan tanssimista ei mielestäni tulisikaan suvaita.
Fanaattisuuttakaan ei tulisi suvaita, ihminen on vielä erehtyväinen, mutta tärkeää olisikin että se halu tähän sielunsa siivoukseen löytyisi.

Emmehän me osaa muitakaan rakastaa, jos emme itseämmekään.


***


Se että otat mukaan sympatiaa pultsareita kohtaan, ja haluat siirtyä vieläkin muodissa olevaan homokeskusteluun, on juuri nykypäivää. Taidat ehkä pikkaisen yrittää saada Sahaja Joogeja kiinni suvaitsemattomuudesta?
Suvaitsevaisuushan on nyt muodissa.
Ihmiset nousevat vaikka barrikaadeille suvaitsevaisuuden lippua liehuttamaan.
He jotka eivät suvaitse erilaisuutta, ihmisen vapautta ilmaista itseään, ovat tiukka pipoisia ja fanaattisia niuhottajia.

On kuitenkin eri asia olla oikeasti vapaa, kuin vapaallatahdollaan tuhota sieluaan menemällä äärimmäisyyksiin, pois luonnollisesta, jolloin luurangot päättävät erilaisien halujen ja ehdollistumien muodossa henkilön elämästä.

Kristuksen tavoin, kaikkien ihmisten tulisi oppia tuntemaan myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. On silti eri asia suvaita asiat, mitkä vievät pois päin puhtaudesta, pois päin Jeesuksesta, pois päin Hengestä, pois päin Jumalasta.

Voi tietysti olla vaikea hahmottaa, mitkä asiat vievät pois päin, mitkä asiat kohti henkeä.
Oikeat vastaukset löytyvät syvälle sielun ytimeen katsomalla.

Se on vaikeaa, mutta Sahja Jooga on tehnyt siitä nyt helpompaa Kundalinin heräämisen ansiosta.

Vielä pitäisi oppia todistamaan oma egonsa, jotta osaisi oppia hyppäämään pois, kun piiritanssi luurankojen kanssa on alkamaisillaan.


Sitä harjoitellessa,

Hyvää syksyä kaikille!

Ei anneta luurankojen päättää meidän elämästämme!


Ps. LSS, ihan vain varmuuden vuoksi, väärinkäsityksen uhan poissulkemiseksi, tämä luuranko -saarna ei missään nimessä ollut tarkoitettu sinulle henk.koht, vaan ihan yleiseti kaikille. Yhtä paljon itselleni, kuin kenelle tahansa muulle ihmiselle, joka on ihminen, eläimestä polveutunut, mutta jonka sydämessä asuu heijastus Jumalasta, odottaen löytäjäänsä..

Lue lisää

Hei jälleen!

Markus: Vaikea sanoa minkä verran se fanaattisuus on karissut pois.
Veikkaisin että jotain niinkuin 80%.

Ja LSS: Pieni tarkennus olisi ehkä paikallaan. Fanaattisuus on nimittäin todella epämääräinen käsite, jota en itse juuri tuon epämääräisyyden ja arvolatauksen vuoksi haluaisi edes käyttää. Jutut, jotka minusta ovat fanaattisia, eivät jostakusta toisesta ole, ja päin vastoin.

Eli: en tiedä varmasti, mitä tarkoitat kun käytät sanaa fanaattisuus. Voisitko siis selvittää, mitä tarkoitat käsitteellä ja mikä tarkkaan ottaen on vähentynyt 80% Sahaja Yogassa?

Tämän haluaisin tietää jo siksikin, etten levitä väärää informaatiota Sahaja Yogasta, mikäli joku siitä jotakin kysyy.

LSS kirjoitti:

Hei jälleen!

Markus: Vaikea sanoa minkä verran se fanaattisuus on karissut pois.
Veikkaisin että jotain niinkuin 80%.

Ja LSS: Pieni tarkennus olisi ehkä paikallaan. Fanaattisuus on nimittäin todella epämääräinen käsite, jota en itse juuri tuon epämääräisyyden ja arvolatauksen vuoksi haluaisi edes käyttää. Jutut, jotka minusta ovat fanaattisia, eivät jostakusta toisesta ole, ja päin vastoin.

Eli: en tiedä varmasti, mitä tarkoitat kun käytät sanaa fanaattisuus. Voisitko siis selvittää, mitä tarkoitat käsitteellä ja mikä tarkkaan ottaen on vähentynyt 80% Sahaja Yogassa?

Tämän haluaisin tietää jo siksikin, etten levitä väärää informaatiota Sahaja Yogasta, mikäli joku siitä jotakin kysyy.

Lue lisää

...rakentavaksi tarkoitettuun kysymykseen.


Eli vaikeaahan sitä on sanoa.
Ei pelkästään sen takia että olen itse ollut vasta neljä vuotta kollektiivissa, vaan myös sen takia, että fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin.

Sen perusteella mitä olen kuullut vanhoilta joogeilta alkuajoista, ja miten tulkitsen itse asioiden olevan nyt, heitin ihan vaan 'hunchina' sen 80%.
Monessa määrin, ajatellen ihmisiä jotka ovat aktiivisia Sahaja Joogassa, fanaattisuus on henkisen kasvun ja juuri kantapääkokemuksen kautta vähentynyt varmasti reilusti enemmänkin kuin sen 80%.
Osa ihmisistä ei pysty näkemään fanaattisia piirteitä itsessään, mikä hidastaa heidän henkistä kasvuaan. Nämä ihmiset eivät viihdy niin hyvin kollektiivissa, eivätkä osallistu samoin määrin Sahaja Jooga 'työhön'.
Näin voitaisiin ehkä sanoa, että se 'päättävä elin', tai 'yleinen mielipide' S.Y. asioista Suomen kollektiivissa, olisi pystynyt karistamaan vähintäänkin sen 80% alkuaikojen fanaattisuudesta.
Parantamisen varaa on varmasti vielä meissä kaikissa, onhan selvää ettei kukaan ole täydellinen.


***


Niinkuin viisaasti totesit, fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin. Se mikä toisesta tuntuu, ei tunnu toisesta, ja sama toisin päin.
Tällöin puhutaan mielipide-eroavaisuuksista ja -tulkinnoista.

Itse olen meditaation kautta tullut tulokseen, että Luojan luomat arvot ja puhtaat ominaisuudet ovat universaaleja, ja kaikille ihmisille aivan samoja.
Nämä arvot ja ominaisuudet ovat sisään rakennettuja meissä jokaisessa, uskoi niihin tai ei.
On vain kyse siitä, pystyykö näitä arvoja meditoiden lähestymään, ne sisältään löytämään. Onnistuuko luopuen egostaan, antamaan niiden manifestoitua yhä enemmän ja enemmän kohti sitä täydellisyyttä, mitä Luoja itse on, ja mitä Hän haluaa meidänkin olevan.
Tällä en missään nimessä tarkoita sanoa, etteikö ilman Sahaja Joogaa voisi omata hyvät arvot. Uskon, että sisäinen moraali ja arvomaailma voi olla paljon paremmassakin kunnossa kuin esim. minulla, vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mitään Sahaja Joogasta.

Mikä mielestäni silti hienointa, Sahaja Joogan avulla tavalliset itserakkaat moraalitonta elämää viettäneet pulliaiset, voivat saada toisen mahdollisuuden, jos vain sitä tarpeeksi haluavat.
Koska näitä meikäläisiä, eli pulliaisia, on maailma pullollaan, on Sahaja Jooga erityisen tärkeä juttu ihmiskunnan kannalta.
Pitää vain olla halu siihen, halu henkiseen kasvuun ja totuuden löytymiseen.

Totuuden kanssa yhtä ollessaan, on myös täysin selvää, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on fanaattisuutta ja mikä taas ei.

Markus kirjoitti:

...rakentavaksi tarkoitettuun kysymykseen.


Eli vaikeaahan sitä on sanoa.
Ei pelkästään sen takia että olen itse ollut vasta neljä vuotta kollektiivissa, vaan myös sen takia, että fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin.

Sen perusteella mitä olen kuullut vanhoilta joogeilta alkuajoista, ja miten tulkitsen itse asioiden olevan nyt, heitin ihan vaan 'hunchina' sen 80%.
Monessa määrin, ajatellen ihmisiä jotka ovat aktiivisia Sahaja Joogassa, fanaattisuus on henkisen kasvun ja juuri kantapääkokemuksen kautta vähentynyt varmasti reilusti enemmänkin kuin sen 80%.
Osa ihmisistä ei pysty näkemään fanaattisia piirteitä itsessään, mikä hidastaa heidän henkistä kasvuaan. Nämä ihmiset eivät viihdy niin hyvin kollektiivissa, eivätkä osallistu samoin määrin Sahaja Jooga 'työhön'.
Näin voitaisiin ehkä sanoa, että se 'päättävä elin', tai 'yleinen mielipide' S.Y. asioista Suomen kollektiivissa, olisi pystynyt karistamaan vähintäänkin sen 80% alkuaikojen fanaattisuudesta.
Parantamisen varaa on varmasti vielä meissä kaikissa, onhan selvää ettei kukaan ole täydellinen.


***


Niinkuin viisaasti totesit, fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin. Se mikä toisesta tuntuu, ei tunnu toisesta, ja sama toisin päin.
Tällöin puhutaan mielipide-eroavaisuuksista ja -tulkinnoista.

Itse olen meditaation kautta tullut tulokseen, että Luojan luomat arvot ja puhtaat ominaisuudet ovat universaaleja, ja kaikille ihmisille aivan samoja.
Nämä arvot ja ominaisuudet ovat sisään rakennettuja meissä jokaisessa, uskoi niihin tai ei.
On vain kyse siitä, pystyykö näitä arvoja meditoiden lähestymään, ne sisältään löytämään. Onnistuuko luopuen egostaan, antamaan niiden manifestoitua yhä enemmän ja enemmän kohti sitä täydellisyyttä, mitä Luoja itse on, ja mitä Hän haluaa meidänkin olevan.
Tällä en missään nimessä tarkoita sanoa, etteikö ilman Sahaja Joogaa voisi omata hyvät arvot. Uskon, että sisäinen moraali ja arvomaailma voi olla paljon paremmassakin kunnossa kuin esim. minulla, vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mitään Sahaja Joogasta.

Mikä mielestäni silti hienointa, Sahaja Joogan avulla tavalliset itserakkaat moraalitonta elämää viettäneet pulliaiset, voivat saada toisen mahdollisuuden, jos vain sitä tarpeeksi haluavat.
Koska näitä meikäläisiä, eli pulliaisia, on maailma pullollaan, on Sahaja Jooga erityisen tärkeä juttu ihmiskunnan kannalta.
Pitää vain olla halu siihen, halu henkiseen kasvuun ja totuuden löytymiseen.

Totuuden kanssa yhtä ollessaan, on myös täysin selvää, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on fanaattisuutta ja mikä taas ei.

Lue lisää

sanot
>>Totuuden kanssa yhtä ollessaan, on myös täysin selvää, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on fanaattisuutta ja mikä taas ei.>>
Jos lause on olevinaan logiikkaa, on se tyyppiä jos A niin A eli jos tietää totuuden niin tietää totuuden.
Jos vihjaat tietäväsi totuuden tai että Joogalla sen löydät niin siitä vaan.

Oma kantani on, että älä etsi totuutta, lakkaa vain elättelemästä mielipiteitä.

Markus kirjoitti:

...rakentavaksi tarkoitettuun kysymykseen.


Eli vaikeaahan sitä on sanoa.
Ei pelkästään sen takia että olen itse ollut vasta neljä vuotta kollektiivissa, vaan myös sen takia, että fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin.

Sen perusteella mitä olen kuullut vanhoilta joogeilta alkuajoista, ja miten tulkitsen itse asioiden olevan nyt, heitin ihan vaan 'hunchina' sen 80%.
Monessa määrin, ajatellen ihmisiä jotka ovat aktiivisia Sahaja Joogassa, fanaattisuus on henkisen kasvun ja juuri kantapääkokemuksen kautta vähentynyt varmasti reilusti enemmänkin kuin sen 80%.
Osa ihmisistä ei pysty näkemään fanaattisia piirteitä itsessään, mikä hidastaa heidän henkistä kasvuaan. Nämä ihmiset eivät viihdy niin hyvin kollektiivissa, eivätkä osallistu samoin määrin Sahaja Jooga 'työhön'.
Näin voitaisiin ehkä sanoa, että se 'päättävä elin', tai 'yleinen mielipide' S.Y. asioista Suomen kollektiivissa, olisi pystynyt karistamaan vähintäänkin sen 80% alkuaikojen fanaattisuudesta.
Parantamisen varaa on varmasti vielä meissä kaikissa, onhan selvää ettei kukaan ole täydellinen.


***


Niinkuin viisaasti totesit, fanaattisuutta käsitteenä voidaan tulkita eri tavoin. Se mikä toisesta tuntuu, ei tunnu toisesta, ja sama toisin päin.
Tällöin puhutaan mielipide-eroavaisuuksista ja -tulkinnoista.

Itse olen meditaation kautta tullut tulokseen, että Luojan luomat arvot ja puhtaat ominaisuudet ovat universaaleja, ja kaikille ihmisille aivan samoja.
Nämä arvot ja ominaisuudet ovat sisään rakennettuja meissä jokaisessa, uskoi niihin tai ei.
On vain kyse siitä, pystyykö näitä arvoja meditoiden lähestymään, ne sisältään löytämään. Onnistuuko luopuen egostaan, antamaan niiden manifestoitua yhä enemmän ja enemmän kohti sitä täydellisyyttä, mitä Luoja itse on, ja mitä Hän haluaa meidänkin olevan.
Tällä en missään nimessä tarkoita sanoa, etteikö ilman Sahaja Joogaa voisi omata hyvät arvot. Uskon, että sisäinen moraali ja arvomaailma voi olla paljon paremmassakin kunnossa kuin esim. minulla, vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mitään Sahaja Joogasta.

Mikä mielestäni silti hienointa, Sahaja Joogan avulla tavalliset itserakkaat moraalitonta elämää viettäneet pulliaiset, voivat saada toisen mahdollisuuden, jos vain sitä tarpeeksi haluavat.
Koska näitä meikäläisiä, eli pulliaisia, on maailma pullollaan, on Sahaja Jooga erityisen tärkeä juttu ihmiskunnan kannalta.
Pitää vain olla halu siihen, halu henkiseen kasvuun ja totuuden löytymiseen.

Totuuden kanssa yhtä ollessaan, on myös täysin selvää, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on fanaattisuutta ja mikä taas ei.

Lue lisää

Hei Markus!

Minulle ei vieläkään selvinnyt, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat fanaattisuudella ja mikä Sahaja Yogassa on kuudessa vuodessa muuttunut. Kiitos kuitenkin ystävällisestä vastauksestasi.

LSS kirjoitti:

Hei Markus!

Minulle ei vieläkään selvinnyt, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat fanaattisuudella ja mikä Sahaja Yogassa on kuudessa vuodessa muuttunut. Kiitos kuitenkin ystävällisestä vastauksestasi.

Lue lisää

Moi.


Kiitos itsellesi ystävällisistä sanoistasi.

Ehkä tarkoitan sitä, että asioihin ei tuijoteta enää niin ulkokohtaisesti.
Ulkoiset säännöt ovat höllentyneet ja yksilölle annetaan enemmän aikaa kasvaa sillä oikealla, eli hänen omalla tahdillaan.

Kasvun annetaan tapahtua spontaanisti, eli sisäsyntyisesti, ulkopuolisen kontrollin ja mielen käsitteellistämien sääntöjen menetettyä otettaan.

Yritämme katsoa missä itse voimme toimia paremmin, emme niinkään miten muut.
Etsimme niitä sääntöjä omasta sielustamme, emme kirjoista tai muilta kyselemällä. Näin jonkun toimiessa hassusti, voi häntä kohtaan tuntea myötätuntoa. Fanaattinen sen sijaan tuomitsisi.

Varmasti näin on 'yritetty' toimia aina. Pikku hiljaa siinä vain aletaan paremmin ja paremmin onnistua.

Parhaiten fanaattisuuden tunnistaa ehkäpä siitä, että se tappaa ilon.


***


Mukavaa että olemme saaneet toverillisen sävyn tunteidemme ja mielipiteidemme ilmaisuun.
Kirjoitteluni tänne varmaan pikku hiljaa loppuu, siksi minulle on tärkeää ettei mitään turhaa jää hampaankoloon.
Olethan rakkaan veljeni rakas sisko.


Ps. En tiedä kiinnostaako sinua loppupeleissä ollenkaan, mutta vaikka kirjoitin aivan alussa saaneeni sinusta 'katkeroituneen ja ylireagoivan kuvan', niin kuitenkaan kukaan entisistä ystävistäsi ja 'sisaristasi', ei ole pahaa sanaa sinusta minulle sanonut.

Kun mainitsin sivulauseessa jotain kirjeenvaihdostamme parille vanhalle joogille, he myötätuntoisen kiinnostuneesti kysyivät että mitä sinulle kuuluu.
En siihen paljoakaan osannut vastata, mutta vaikka en sinua tämän keskustelupalstan ulkopuolelta tunnekaan, niin jostain ihmeen syystä minä tosissani toivon että sinulle kuuluu hyvää.
Ei niin etteikö näin olisi kohteliasta ja tavanomaistakin toivottaa, mutta mikä itselleni ilahduttavinta, voin sen kuitenkin sydämestäni sanoa.

Vanha Markus ei olisi tähän pystynyt.


Noh, eipäs nyt ruveta liikaa herkistelemään.. eihän se suomalaiselle miehelle sovi sitten millään.. ; )

Markus kirjoitti:

Moi.


Kiitos itsellesi ystävällisistä sanoistasi.

Ehkä tarkoitan sitä, että asioihin ei tuijoteta enää niin ulkokohtaisesti.
Ulkoiset säännöt ovat höllentyneet ja yksilölle annetaan enemmän aikaa kasvaa sillä oikealla, eli hänen omalla tahdillaan.

Kasvun annetaan tapahtua spontaanisti, eli sisäsyntyisesti, ulkopuolisen kontrollin ja mielen käsitteellistämien sääntöjen menetettyä otettaan.

Yritämme katsoa missä itse voimme toimia paremmin, emme niinkään miten muut.
Etsimme niitä sääntöjä omasta sielustamme, emme kirjoista tai muilta kyselemällä. Näin jonkun toimiessa hassusti, voi häntä kohtaan tuntea myötätuntoa. Fanaattinen sen sijaan tuomitsisi.

Varmasti näin on 'yritetty' toimia aina. Pikku hiljaa siinä vain aletaan paremmin ja paremmin onnistua.

Parhaiten fanaattisuuden tunnistaa ehkäpä siitä, että se tappaa ilon.


***


Mukavaa että olemme saaneet toverillisen sävyn tunteidemme ja mielipiteidemme ilmaisuun.
Kirjoitteluni tänne varmaan pikku hiljaa loppuu, siksi minulle on tärkeää ettei mitään turhaa jää hampaankoloon.
Olethan rakkaan veljeni rakas sisko.


Ps. En tiedä kiinnostaako sinua loppupeleissä ollenkaan, mutta vaikka kirjoitin aivan alussa saaneeni sinusta 'katkeroituneen ja ylireagoivan kuvan', niin kuitenkaan kukaan entisistä ystävistäsi ja 'sisaristasi', ei ole pahaa sanaa sinusta minulle sanonut.

Kun mainitsin sivulauseessa jotain kirjeenvaihdostamme parille vanhalle joogille, he myötätuntoisen kiinnostuneesti kysyivät että mitä sinulle kuuluu.
En siihen paljoakaan osannut vastata, mutta vaikka en sinua tämän keskustelupalstan ulkopuolelta tunnekaan, niin jostain ihmeen syystä minä tosissani toivon että sinulle kuuluu hyvää.
Ei niin etteikö näin olisi kohteliasta ja tavanomaistakin toivottaa, mutta mikä itselleni ilahduttavinta, voin sen kuitenkin sydämestäni sanoa.

Vanha Markus ei olisi tähän pystynyt.


Noh, eipäs nyt ruveta liikaa herkistelemään.. eihän se suomalaiselle miehelle sovi sitten millään.. ; )

Lue lisää

Hei Markus!

Kiitos hyvän onnen toivotuksista. Viimeiset vuodet ovat tosiaankin olleet elämäni onnellisimpia, mutta koska palstan aihe on Idän uskonnot eikä LSS:n sielunelämä ja muut kuulumiset, en pitkästytä laajempaa lukijakuntaa aiheella sen enempää. :-)

Ja sano terveisiä entisille ystävilleni Sahaja Yogassa. Voit myös kertoa, että mikäli joku koki minut jotenkin epäsosiaaliseksi ja etäiseksi loppuaikoina, niin se johtui siitä, että suomalainen johtajanne kielsi minua keskustelemasta ystävieni kanssa muuta kuin "hyvää päivää, kaunis ilma" -tasolla. Syy ei siis ollut, ettenkö olisi enää välittänyt ystävyydestämme.

Voit rauhallisin mielin unohtaa kauhukuvat itsemurhista.

Niinkuin kirjoitin, en itse ilman meditaation todeksi kokemista olisi mitenkään pystynyt ymmärtämään tällaista käytäntöä.
Nyt taas pystyn, ja näen vielä että miten hyvin se toimii..