Nuorille kaljuuntuville miehille!

Aivan samaa mieltä... Itsekin tappelen vastaan niin kauan kuin pystyn.

Joillekin harvoille kalju todellakin sopii, esim. Vin Diesel ja monet tummaihoiset miehet ylipäätänsä. Suomalaisille pellavapäisille mongolinsukuisille ei niinkään...

Mikko_ kirjoitti:

Aivan samaa mieltä... Itsekin tappelen vastaan niin kauan kuin pystyn.

Joillekin harvoille kalju todellakin sopii, esim. Vin Diesel ja monet tummaihoiset miehet ylipäätänsä. Suomalaisille pellavapäisille mongolinsukuisille ei niinkään...

Niin se vaan menee, että sen pään on oltava tietyn mallinen ja kasvojenkin on oltava samaa paria.
Itse olen huomannut, että sellainen taakse jonkin verran ulkoneva pää sopii kaljuun parhaiten.
Pää ei saisi myöskään olla päälaelta mikään mäki vaan mieluusti vähän kaareva ja otsan pitäisi olla myös sellainen jämäkkä.
Kasvot taas eivät saisi olla pyöreät ja suhteessa kapeammat kuin kallo. Myöskään päässä ei saisi olla mielellään mitään kuoppaa tai möykkyä. Yleensä tummilla/mustilla on aikalailla tuollainen pää, kun taas meillä suomalaisilla, se harvemmin on hyvän mallinen ja kaiken lisäksi me pohjoismaalaiset olemme kuulemma eniten kaljuuntuvaa kansaa. Että jeejee!!
Bruce Willisille sopii myös varsin hyvin kalju.

Ink kirjoitti:

Niin se vaan menee, että sen pään on oltava tietyn mallinen ja kasvojenkin on oltava samaa paria.
Itse olen huomannut, että sellainen taakse jonkin verran ulkoneva pää sopii kaljuun parhaiten.
Pää ei saisi myöskään olla päälaelta mikään mäki vaan mieluusti vähän kaareva ja otsan pitäisi olla myös sellainen jämäkkä.
Kasvot taas eivät saisi olla pyöreät ja suhteessa kapeammat kuin kallo. Myöskään päässä ei saisi olla mielellään mitään kuoppaa tai möykkyä. Yleensä tummilla/mustilla on aikalailla tuollainen pää, kun taas meillä suomalaisilla, se harvemmin on hyvän mallinen ja kaiken lisäksi me pohjoismaalaiset olemme kuulemma eniten kaljuuntuvaa kansaa. Että jeejee!!
Bruce Willisille sopii myös varsin hyvin kalju.

Näin minäkin ajattelin kun tukka alkoi vähän yli parikymppisenä päälaelta harveta, että minullehan ei kalju sovi ei sitten millään. Hoitoaineita meni vaikka mitä ja kaikenmoisia hieronta yms. hoidoista toivoin apua. Yritin peittää sitä alkavaa kaljua kampaamalla, vaikken sentään sitä pitkää sivutukkaa kasvattanut jonka saa kännettyä kaljun päälle. Hiukset leikattiin kerta kerralta lyhemmiksi ja lopulta kaikki pois. Ja voi kuinka hyvä se oli ja on. Vaikka kaljuuden poistava hoito keksittäisiin huomenna en varmasti sellaseen menisi vaikka se olisi ilmaista. Ymmärrän kyllä mikä tuska se on hyvin nuorelle miehelle, mutta kyllä se on käännettävissä eduksi.

Klani kirjoitti:

Näin minäkin ajattelin kun tukka alkoi vähän yli parikymppisenä päälaelta harveta, että minullehan ei kalju sovi ei sitten millään. Hoitoaineita meni vaikka mitä ja kaikenmoisia hieronta yms. hoidoista toivoin apua. Yritin peittää sitä alkavaa kaljua kampaamalla, vaikken sentään sitä pitkää sivutukkaa kasvattanut jonka saa kännettyä kaljun päälle. Hiukset leikattiin kerta kerralta lyhemmiksi ja lopulta kaikki pois. Ja voi kuinka hyvä se oli ja on. Vaikka kaljuuden poistava hoito keksittäisiin huomenna en varmasti sellaseen menisi vaikka se olisi ilmaista. Ymmärrän kyllä mikä tuska se on hyvin nuorelle miehelle, mutta kyllä se on käännettävissä eduksi.

Olet sikäli oikeassa, että jos on tottunut hermoilemaan hiustensa suhteen ja viettämään runsaasti aikaa peilin edessä niiden kanssa kikkaillessa, voi kaljuksi ajaminen olla monessa mielessä todellinen "helpotus"...

Toisaalta ainakin itse pelkään sitä, etten pitäisi ollenkaan näkemästäni, jos ajaisin kaljuksi. Itse asiassa olen varma siitä. Tavallaan säästyisin kyllä monelta murheelta ja stressiltä, mutta toisaalta itsetunto kokisi kyllä pahan kolauksen. En myöskään vielä haluaisi näyttää täsmälleen samalta kuin isäni...

Jos olisin lihaksikkaampi ja/tai vanhempi, niin ehkä sitten kalju voisi tulla paremmin kysymykseen. Parempi kallon muotokin toki auttaisi, mutta se nyt on se mikä on.

Kaiken kaikkiaan hyvin yksilöllinen kysymys siis. Pääasia on, ettei toisten valintoja arvostella.

Klani kirjoitti:

Näin minäkin ajattelin kun tukka alkoi vähän yli parikymppisenä päälaelta harveta, että minullehan ei kalju sovi ei sitten millään. Hoitoaineita meni vaikka mitä ja kaikenmoisia hieronta yms. hoidoista toivoin apua. Yritin peittää sitä alkavaa kaljua kampaamalla, vaikken sentään sitä pitkää sivutukkaa kasvattanut jonka saa kännettyä kaljun päälle. Hiukset leikattiin kerta kerralta lyhemmiksi ja lopulta kaikki pois. Ja voi kuinka hyvä se oli ja on. Vaikka kaljuuden poistava hoito keksittäisiin huomenna en varmasti sellaseen menisi vaikka se olisi ilmaista. Ymmärrän kyllä mikä tuska se on hyvin nuorelle miehelle, mutta kyllä se on käännettävissä eduksi.

Sinun tilannettasi ei välttämätt voi verrata mitenkään omaani.
Eiköhän se hiusten pois ajaminen ole pieni shokki jokaiselle, kun sen ensimmäistä kertaa tekee, koska ei ole tottunut näkemään itseään ilman hiuksia. Itselläni on nyt menossa tuo sama vaihe kuin sinulla on ollut, eli ajalen kokoajan lyhyemmäksi. Olen kokoajan kyllä tottunut paremmin "uuteen" ulkonäkööni, muttei se silti poista tyytymättömyyttäni. Itse laittaisin hiuksiani mieluusti vaikka tunnin joka aamu, jos saisin teinivuosien hiukseni takaisin. Suorastaan pidin hiuksieni laittamisesta joka aamu, eikä se ikinä minulle mikään suuri vaiva ollutkaan. Nyt millisiilin kanssa en voi oikeastaan laittautua mitenkään muuten, kuin pukeutumalla. Se hyvä puoli kai tuossa kaljuuntumisessa onkin, että olen alkanut keskittämään enemmän huomiota vaatetukseeni.
Saas nähä pääsenkö ikinä hiuksellisesta minäkuvastani eroon.
Itselläni myös kaljuun asennoituminen on vaikeaa sekin takia, että isäni(myös kalju) on ollut elämässään todellin epäonnistumisen ruumiillistuma ja olen aina halunnut olla hänen vastakohtansa. Nyt saan kokoajan kuulla sukulaisilta, kuinka paljon muistutan häntä ulkonäöllisesti. Tuota huomauttelua on alkanut ilmenemään sen jälkeen, kun siirryin tähän hyvin lyhyeen hiusmalliin ja se vituttaa joka kerta.