Syrjäytyneet nuoret!

http://www.youtube.com/watch?v=XCMLKzTejps

Syrjäytymisen aiheuttaa kela, sossu ja työkkäri.

Niin kauheaa haukkumista ja alistamista ei muualla kohtaa paitti terveyskeskuksessa.

Vieläkös sulle kelpaa vastaukset, vai oletko jo tutkimuksesi saanut valmiiksi?

Opiskelin AMK:ssa ja sairastuin vakavasti fyysisesti. Sydänoireiden ja väsymyksen arveltiin olevan psyykkistä alkuperää. Hoitovirheiden seurauksena olin pari vuotta sänkysairaana ja sossusta on saanut 300€ kuussa. Mitään muita tukia en saa.
Yhteiskunta käänsi selkänsä, kun sairastuin.
Sairastumiseni tapahtui aikana, kun oli juuri ollut ne kouluampumiset ja mielenterveysbuumi oli pahimmillaan. Kaikkia ja kaikkea epäiltiin etenkin, jos olit alle 30 vuotias mies.

Samaan aikaan vasemmistopuolueet SDP, Vasemmistoliitto ja SKP hyysäävät narkkareita ja oikeistopuolueet, kuten perussuomalaiset ja kokoomus väittävät kaikkia työttömiä narkomaaneiksi. Olen poliittisessa mielessä leimattu narkomaaniksi. Poliittisilta puolueilta ei löydy erittelevää termiä sellaisille henkilöille, jotka ovat syrjäytyneet hoitovirheen vuoksi.

Ite olen kanssa syrjäytynyt ja se on johtunut siitä miten ihmiset kohtelivat minua. Minua kiusattiin ja kiusataan edelleenkin, koska ihan tuntemattomat ihmiset nimittelemät minua julkisilla paikoilla ollessani. Eli omalla kohdallani ihmisten moraalittomuus on ollut se suurin syy miksi olen syrjäytynyt. En uskalla enää taistellakkaan sitä vastaan mitä olen, ihmisen mielenterveys ei vaan kestä sitä tiettyy pisteeseen asti, että muut eivät kohtele sinua kuin ihmistä jolla on tunteet ja omat haaveet.

Apua olisin saanut vielä teininä ollessa, mutta omat vanhempani kielsivät sen minulta. Se oli hyvin traumatisoivaa, koska olin pistänyt koko tulevaisuuteni sen varaan, ja nyt en ole sitten yrittänytkään hakea apua sen jälkeen. En edes tiedä jos sitä saisi ilmaiseksi missään.

Pakko kommentoida tätä aihetta. Siis, itse olen nuori ihminen tällä hetkellä vailla opiskelupaikkaa ja työpaikkaa, mutta en silti koe itseäni yhteiskunnasta syrjäytyneeksi. Täytyy hyväksyä, että on erilaisia elämäntilanteita ja usein ne menevät ohitse ja ihminen saa sitten jossain vaiheessa kiinni tästä yhteiskunnasta.

Luulenpa, että syrjäytyminen on sellaista, että se alkaa jo hyvin nuorena. Monilla se voi alkaa vaikka peruskoulun päättymisen jälkeen 15-16-vuotiaana kun yhtäkkiä pitäisi päättää haluaako lukioon vai mihinkäs ammattiin kannattaisi valmistua. Ja monet ovat siinä iässä liian nuoria päättämään sellaisia asioita ja mielestäni Suomen koulutusjärjestelmä painostaa liikaa nuoria hakemaan HETI koulun loppumisen jälkeen vaikka ammattikouluun. Ei välivuoden pitäminen voi olla mikään kauhea asia noin nuorena, eikä se aiheuta syrjäytymistä vaan väärien valintojen tekeminen aiheuttaa, kun motivaatio voi olla sen takia hukassa.

Omalta kohdatani voin sanoa että syrjäytyminen,ja miten sen nuori kokee on yksilöllistä .

Vaikka mulla ei ole työpaikkaa, en silti koe itseäni täysin syrjäytyneeksi..
Itse koen että ne jotka on pinnallisia ja tyhmiä ovat niitä syrjäytyneitä.

Koska pinnalliset ihmiset ei pääse kovin pitkälle..Koska se maailman kuva liikkuu pelkästään oman navan ympärillä ja esim.vaatteiden ym paskan.

mnulla onn lukkuhariö six olenn vähän tallanenn syrjatyny mut påivä kerallaann menään etepäinn . hyvä kevätä kaikille :)

Mitkä syyt ovat aiheuttaneet syrjäytymisesi? Mitä ongelmia syrjäytyminen puolestaan aiheuttaa? Oletko saanut apua syrjäytymiseen tai sen tuomiin ongelmiin? Jos vielä ikäsi näkyisi vastauksessa, niin olisi hieno homma. Kiitos jo etukäteen.


- Mielenterveysongelmat, ja ei mitään "yhyy kun minua masentaa kun en saanut uutta mokkanahkahametta" vaan psykoosit, syömishäiriö, vakava toistuva depressio, vääristynyt minäkuva, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö

- Syrjäytynyt on jätettä, et ole mitään yhteiskunnalle tai muille ihmisille. Olisit parempi kuolleena.

- En ole saanut apua, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Enää en jaksa edes yrittää.

Nainen 22vuotta.

Omassa tapauksessani alku syntyi koulukiusaamisesta. Samanaikaisesta vanhempien työpaikkakiusaamisesta. Missään ei ollut rauhallista. Kuuden vuoden kiusaamisen jälkeen lopetin puhumisen muualla kuin kotona. Joitain kavereita oli, mutta minä tunsin itseni ulkopuoliseski kuuntelijaksi. Ja sitä olinkin, pelkkä tarkkailija.

Jossain vaiheessa tuli psykoosi, kuulin ääniä, näin hahmoja koulun valkoisilla seinillä. Mieleni jakautui kahtia. Toinen persoona piiskasi jaksamaan. Väsyin enemmän ja enemmän, sinnittelin vuosia väkisin. Kesätyöt jäivät, en jaksanut. Lopulta väkisin eteenpäin meno loppui ammattikorkeakoulussa. En enää jaksanut lähteä asunnoltani.

Pääsin hoitoon, kiitos koulupsykologin ja sen että sain vihdoin suutani auki. Seitsämän vuoden kuntoustus- ja hoitojakso. Monia eri paikkoja ja terapiota, lääkkeitä jne. lopulta sairaseläke kroonisen masennuksen ja psykoottisten oireiden vuoksi. Oireet jatkuvat, hoidon loputtua olen alkanut eristäytyä muista jälleen. Tulevaisuudelta en odota mitään. Lääkkeitä syön.

En nyt niin hirveän nuori enää ole, mutta syrjäydyin nuorena. Ikäni on 29.

Olen kärsinyt nuoresta asti pahasta sosiaalisesta ahdistuneisuudesta. Sain kuitenkin suoritettua maisterin tutkinnon yliopistossa kiitettävin arvosanoin. Herkkyyteni vuoksi en kuitenkaan jaksa nykyisessä vaativassa työelämässä.

En pääse sairaseläkkeelle koska en ole kuulemma tarpeeksi sairas. Työkkärissä olen saanut karenssin koska olen kieltäytynyt "kursseista". Sosiaalitoimikin leikkasi toimeentulotukea 40 prosenttia kun en suostunut pompoteltavaksi.

Elämäni on aineellisesti hyvin niukkaa. Harrastan lähinnä kirjallisuutta ja osallistun paikallisen taide- ja kulttuuriseuran toimintaan. Politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua tulee myös seurattua tiviisti.

En tosin ehkä niin kauhean nuori enää ole, alle kolmikymppinen kuitenkin. Ja onko tällainen elämä syrjäytynyttä? Ei ole rahaa eikä perhettä mutta en kuitenkaan ole syrjäytynyt maailman menosta.

Eipä sinuakaan minun syrjäytyminen muuten kiinnostaisi ellei se auttaisi sinua valmistumaan ammattiin.

Minä olen syrjitty. Olen nuori ja minulla on jatkuvasti tylsää ja minua kiusataan. Uskoisin isoimmaksi syyksi syrjiytymiseen sen että minua käytetään hyväksi rahallisesti ja sen että kaverit syrjii minua. Syrjiminen taas masentaa ja tulee entistä syrjitymmäksi. Kaverit syrjii ja masentuneena ei jaksa tehdä mitään ja on syrjittynä. Syynä on monenlaisia asioita.

Kyllä tosiasia on nuorten syrjäytymisessä. Eivät muslimit sopeudu suomeen kun tietävät että suomalaiset ei halua mustaa väkeä. Nousee uhittelemaan ja näyttävät että ollaan kovia olevinaan siinä vaiheessa nopeasti takaisin kotimaahan väri kertoo kotimaan. Mitä hyötyä on kalliilla rahalla roskasakkia pelastaa. Suomessa halveksitaan muslimeja

Ei voida enää puhua hyvinvoinnista, sillä ollaan vahvasti menossa huonompaan.
Agressiivisuus ja mielenterveysongelmat ovat voimakkaasti vaan lisääntyneet.
Näilläkin palstoilla on asiallisen keskustelun sijaan usein vain toisten mielipiteiden vuoksi haukkumista ja solvaamista eli tuntuu kuuppa kiristävän .

En ymmärrä miten aina joku sossutäti tai työkkärin täti luulee että olen syrjäytynyt ja voin huonosti sen takia että olen työtön. Siis kun mut kutsuttu työkkäriin niin siellä on sossuntäti, työkkärin täti, joku spygoloki, joku harjoittelija eli 4 ihmistä haastattelee minua. Kysyvät paljonko juon alkoholia, onko harrastuksia, paljonko käytän huumeita, miksi teen rikoksia. Aina sama juttu , sanovat että minun pakko mennä kuntouttavaan. Tekevät työllisyyssuunnitelman niin että minä en saa sanoa siihen mitään.

Minä en juo viinaa, minä en ole koskaan tehnyt mitään rikoksta. en polta tupakkia. Minulla ei ole velkaa ulosotossa ollut koskaan. Minulla ei ole elämänhallinnassa ongelmia.

Miten hikky viettää äitienpäivää ? Jatkaako syrjäytymistä ?