Olen tuntenut yhden naisihmisen kohta kolmisen vuotta ja suunnilleen kaksi vuotta sitten havahduin tajuamaan että taidan olla umpi-ihastunut tuohon neitokaiseen. Mitäänhän en tietenkään tehnyt asian eteen, syinä oma ujous, toisen kaverin ihastus samaan tyttöön ja myöhemmin sitten se, että neiti alkoi seurustelemaan (ei edellisen tyypin kanssa). Juuh, tiedän, tekosyitä...
Noh, eipä siinä sitten muu auttanut kuin niellä tunteensa ja odotella, että ne menisi ohi tai vastaan sattuisi joku muu kiinnostava tapaus, mutta eipä ole tapahtunut. Edelleen törmäillään säännöllisesti kuin samoissa piireissä liikutaan ja edelleen alkaa sydän hakata aina kun hänet näen. Alkaa olla sen verran tuskaisaa ja turhauttavaa, että olen alkanut miettiä pitäiskö sittenkin iskeä kortit pöytään. Kyseinen neitihän ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään kaveruutta kummempaa kiinnostusta tai todellakaan yksin odotellut aloitettani, joten mitään toivoa vastakaiusta ei taida olla. Omaa päätä se sen sijaan voisi selvittää ja auttaa vihdoin pääsemään yli, mutta onkohan siinä enää tässä vaiheessa mitään järkeä? Ollaan kuitenkin tunnettu jo vuosia, joten aika noloa tässä vaiheessa alkaa avautumaan, välithän siinä varmaan menisi...
Noh, eipä siinä sitten muu auttanut kuin niellä tunteensa ja odotella, että ne menisi ohi tai vastaan sattuisi joku muu kiinnostava tapaus, mutta eipä ole tapahtunut. Edelleen törmäillään säännöllisesti kuin samoissa piireissä liikutaan ja edelleen alkaa sydän hakata aina kun hänet näen. Alkaa olla sen verran tuskaisaa ja turhauttavaa, että olen alkanut miettiä pitäiskö sittenkin iskeä kortit pöytään. Kyseinen neitihän ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään kaveruutta kummempaa kiinnostusta tai todellakaan yksin odotellut aloitettani, joten mitään toivoa vastakaiusta ei taida olla. Omaa päätä se sen sijaan voisi selvittää ja auttaa vihdoin pääsemään yli, mutta onkohan siinä enää tässä vaiheessa mitään järkeä? Ollaan kuitenkin tunnettu jo vuosia, joten aika noloa tässä vaiheessa alkaa avautumaan, välithän siinä varmaan menisi...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mistäpäin olet? Oletteko asuneet samalla paikkakunnalla kokoajan?
Jos ne sua noin paljon jo vaivaa, niin itsekin ymmärrät, että varmaan kannattais kertoa, puhua. Tuskin siinä välit menis, hetken vois olla vaivalloista mut eiköhän se siitä normalisoidu. Jos ei sillä oo tunteita niin pääset säkin ehkä paremmin eteenpäin. Tai sit sillä onkin. Joka tapauksessa jos se on fiksu, niin se ymmärtää, ettei ihminen tunteilleen mitään voi, ja toivottavasti arvostais sun suorapuheisuutta.
Todennäköisesti on jo myöhäistä, valitettavasti.. Niin itsellenikin kävi joskus jokunen vuosi takaperin. Ja lopulta olin jo niin syvällä kaveriasteella, että joskus aikanaan potentiaalinen seurustelusuhde oli jo naisen mielestä pelkkä kaverisuhde.
Mutta omasta kokemuksesta kehotan kyllä kertomaan tunteista, jos et niistä muuten pääse eroon. Menee helposti muutkin mahdollisuudet elämässä sivusuun, jos roikkuu jossain hiuksen hienossa toivon kipinässä vuosikausia.
Joo, ehkä vähän vielä toivon, mutta en kyllä oikeasti enää usko että tunteet olis molemminpuolisia. Mitään merkkejä ei tosiaan ole koskaan hänen puoleltaan ollut, joten vahvasti friendzonellahan tässä ollaan. Yritän tässä vaan arpoa olisiko hyödyt haittoja suuremmat, vähän nihkeetä jos välit menee kun joudutaan kuitenkin jatkossakin tapaamaan. Kärvistellä vai ei, kas siinä pulma?
Lopeta epätietoisuutesi ja kerro hänelle tunteistasi. Tälle neitokaisellesi ;)
Koskaan ei ole liian myöhäistä kertoa tunteistaan!
on
Sääntö numero 1.
Älä koskaan kerro naiselle tunteistasi.
tuo on juuri se virhesääntö numero 1.
nimenomaan naiset arvostavat puhuvaa ja avointa miestä.
Samanlainen tilanne, mutta ei se tilanne siitä kertomalla ainakaan parantunut, väleistä tuli vaivaantuneet, edelleen keksin syitä hylkäämiselle ja kuvittelen että mahdollisuus olisi. Kannattaa pikemminkin koettaa selvittää itselle tuo tilanne, kertomalla et pelkästään tule pääsemään irti..
Puhuminen kyllä kannattaa aina. Tuliko niistä väleistä vaivaantuneet sun muuttuneen käytöksen vuoksi vai sen toisen? Ehkäpä siinä ei sen mielestä olekaan mitään vaikeaa. Yritä itse käyttäytyä normaalisti niin kyllä välitkin siitä pikkuhiljaa normalisoituu.
Juuh, helvetin turhauttavaa tuo kun faktat on aivan selvät ja olleet jo pitkään, mutta silti ihastunut sydän ei päästä irti vaan kehittää jatkuvasti kaikkia selityksiä, tekosyitä ja ihmeellisia fantasiaskenaarioita.
Sanovat, että aivokemiallisella tasolla ihastuminen kestää keskimäärin n. kaksi vuotta, se raja alkaa onneksi kohta tulla vastaan. Saapa nähdä helpottaako.
Haloo ihmiset! Jos miespuolinen kaveri ihastuu naispuoliseen kaveriin joka ei ole osoittanut MITÄÄN kiinnostuksen merkkejä miestä kohtaan, niin kannattaako siinä nyt mennä pilaamaan hyvä kaverisuhde ja nähdä jatkossa vaivaantuneissa merkeissä?
Jos mun miespuolinen hyväystävä olisi ihastunut muhun, niin en koskaan ikimaailmassa haluaisi sitä tietää, koska sen jälkeen olisi yksi ystävä vähemmän.
Mä luulen, että mä haluisin tietää. Musta tuntuu että pari mun mieskaveria on ihastunut muhun, ku niiden käytös on sellaista ylikieusottelevaa ja flirtailevaa. Mä oon ottanut sen ihan vaan kiusotteluna, ku piristää päivää eikä muuten oo ollu hyviä tilaisuuksia lähestyä tosi isoissa väkijoukoissa. Ehkä joskus illanvietoissa myöhemmin. Oon tuntenut ne muutaman kk-vuoden, ja ainakin edelleen mä oisin halukas tietää onko jotain.
Niin... toisaalta voin sanoa, että tuollainen tilanne on sen yksipuolisesti ihastuneen näkökulmasta äärimmäisen kiduttava ja se kaverisuhdekin lähinnä tuskallinen. Monesti miettinyt olisiko välien meneminen sittenkin se parempi vaihtoehto, toisaalta kun samoissa piireissä liikutaan niin pakostakin tullaan näkemään jatkossakin.
Siis seurusteleeko tämä tyttö viellä?
Enpä itseasiassa tiedä tän hetkistä tilannetta, taisi seurustella vielä ainakin viime syksynä.