Management by Pärckelettä pidetään hienona suorasukaisena "old school" johtamistyylinä.
Käytännössä meillä ei ole sellaista olemassakaan.
Julkista sektoria tarkastelemalla nähdään millaisia rakenteita meillä oikeasti on:
- 250 000 suorittavan työn tekijää
- 350 000 pikkubossia
- 600 000 yhteensä
(Tällainen rakenne voidaan yleistää suuryrityksiin ja isoon bisnekseen joka Suomessa vielä luulee olevansa oligopoli)
Eli jokaista tekijää kohti on haalittu 1,4 kyttääjää, jotka olan yli kurkkii ja miettii kaikenlaista. Jos Saksassa oltaisiin niin 100 000 pikkubossia piisaisi hyvin. Joka pikkubossille 2,5 alaista.
Sen lisäksi että pikkubosseja on liikaa, ne on myös valittu oudoin perustein. Jokaisella jolla on yliopistotutkinto pitää myös olla ruotsin opintoja iso nippu ja ruotsin osaamista. Tällä "osaamisella" ei yleensä tee mitään. Sillä lähinnä varmistetaan, että pikkubossiosastoon ei päädy "svenskfientliga" tyyppejä (jotka saattavat olla hyviä tekemään hommia). Käytännössä järjestetään myös paljon hommia ruotseille.
Julkinen sektori rönsyilee oudosti kolmannelle sektorille säätiöbisnekseen, jossa on omat pikkumaisen oudot säännöt (esim. lastenlääketieteen tutkimus tehdään suomeksi ja RUOTSIKSI). Tietyissä tilanteissa säätiösektoria on puoliväkisin ja keinotekoisesti luotu (esim. lastensairaalasäätiöön 80 MEUR veronmaksajien rahaa).
Kaiken kaikkiaan rekrytointikriteerit sekä julkisella että yksityisellä sektorilla jättävät paljon toivomisen varaa. Milloin haetaan "hyvää tyyppiä" hommaan jossa pitäisi oikeasti osata jotain, milloin haetaan myyjää joka ei aggressiivisesta myyjän olemuksesta huolimatta osaa myydä, milloin otetaan johtajaksi tyyppi jonka näytöt eivät juuri vakuuta, ym.
Tätä on siis suomalainen työelämäsuhmurointi.
Jokainen voi nähdä, että tuloksena ei saada uusia tuotteita ja palveluita, joista maailma haluaisi maksaa kovan hinnan. Päinvastoin. Tuotteidemme markkina-arvo näyttää keskimäärin jopa negatiiviselta.
Politiikan tehtävä on luoda sellainen pelikenttä, jossa yksityinen sektori oi toimia tehokkaasti. Miten RKP aikoo tällaista edistää?
Käytännössä meillä ei ole sellaista olemassakaan.
Julkista sektoria tarkastelemalla nähdään millaisia rakenteita meillä oikeasti on:
- 250 000 suorittavan työn tekijää
- 350 000 pikkubossia
- 600 000 yhteensä
(Tällainen rakenne voidaan yleistää suuryrityksiin ja isoon bisnekseen joka Suomessa vielä luulee olevansa oligopoli)
Eli jokaista tekijää kohti on haalittu 1,4 kyttääjää, jotka olan yli kurkkii ja miettii kaikenlaista. Jos Saksassa oltaisiin niin 100 000 pikkubossia piisaisi hyvin. Joka pikkubossille 2,5 alaista.
Sen lisäksi että pikkubosseja on liikaa, ne on myös valittu oudoin perustein. Jokaisella jolla on yliopistotutkinto pitää myös olla ruotsin opintoja iso nippu ja ruotsin osaamista. Tällä "osaamisella" ei yleensä tee mitään. Sillä lähinnä varmistetaan, että pikkubossiosastoon ei päädy "svenskfientliga" tyyppejä (jotka saattavat olla hyviä tekemään hommia). Käytännössä järjestetään myös paljon hommia ruotseille.
Julkinen sektori rönsyilee oudosti kolmannelle sektorille säätiöbisnekseen, jossa on omat pikkumaisen oudot säännöt (esim. lastenlääketieteen tutkimus tehdään suomeksi ja RUOTSIKSI). Tietyissä tilanteissa säätiösektoria on puoliväkisin ja keinotekoisesti luotu (esim. lastensairaalasäätiöön 80 MEUR veronmaksajien rahaa).
Kaiken kaikkiaan rekrytointikriteerit sekä julkisella että yksityisellä sektorilla jättävät paljon toivomisen varaa. Milloin haetaan "hyvää tyyppiä" hommaan jossa pitäisi oikeasti osata jotain, milloin haetaan myyjää joka ei aggressiivisesta myyjän olemuksesta huolimatta osaa myydä, milloin otetaan johtajaksi tyyppi jonka näytöt eivät juuri vakuuta, ym.
Tätä on siis suomalainen työelämäsuhmurointi.
Jokainen voi nähdä, että tuloksena ei saada uusia tuotteita ja palveluita, joista maailma haluaisi maksaa kovan hinnan. Päinvastoin. Tuotteidemme markkina-arvo näyttää keskimäärin jopa negatiiviselta.
Politiikan tehtävä on luoda sellainen pelikenttä, jossa yksityinen sektori oi toimia tehokkaasti. Miten RKP aikoo tällaista edistää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erinomaisen mielenkiintoinen tiedon jyvänen Jos todellakin valtion hallinnossa on boss versus tekiä suede se mitä ilmaisit.
Jos vielä oikeesti kielivaikutus kerrointa mukaan tekee se yhden näkymän mitä kaksikielisyys kenties mksaa suomelle.
Kielitaitovaatimukset ovat osa epäolennaisten vaatimusten vyyhtiä (esim. maisterinpaperit tai miksei kahdetkin pitää olla että pääsee tekemään sihteerin hommia).
Epäoleellisuudessa vellominen tekee sen, että aivan väärät ihmiset tekevät aivan vääriä hommia. Tästä kotikutoisesta kohtaanto-ongelmasta seuraava askel on se kun valitellaan "työvoimapulaa", jota paikkaamaan tuodaan maahan satojatuhansia ihmisiä (oikeastihan heitä tarvitaan ylläpitämään asuntojen kysyntää - hommia ei juuri ole).
Miten RKP näkee itsensä tässä sopassa? Yksisilmäisesti vaan lisää pakkoa? Vältellään ison kuvan miettimistä?
Surujen suojatyöpaikat lisäävät valtavasti tuota turhaa byrokratiaa. Se kaikki on kallista ja pois taloudellisesta suorituskyvystämme.
Keinotekoinen kaksikielisyytemme on pääsyy maamme heikkoon taloustilanteeseen. Annamme valtavasti tasoitusta kilpailija maillemme.
Svekopäättäjien mielestä asiaintila on mitä mainioin?