Jotkut vaihtaa melkein vuoden välein ja jotkut huristaa viisi vuotta. Onko sillä oikeastaan merkitystä kuinka kauan pitää autoa? Mitä jos ajaisi samaa koslaa 7v?
Miten usein kannattaa vaihtaa autoa?
nuija kyselee
9295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kahden vuoden ikäisenä vaihtaminen on pääsääntö takuun loppuessa ja huoltosopimusten kallistuessa. Autolla on siinä vaiheessa yleensä ajettu 200.000-300.000 km eli se alkaa päältä ja sisältä jo hieman "rispaantua". Auton pitäminen ammattikäytössä ikivanhaksi on silkkaa typerää nuukuutta, ei sitä järkisyillä voi mitenkään perustella. 7 vuodessa "koslan" mittariin tulisi esim. Helsingissä reilut 1.000.000 km. Se tarkoittaisi, että kaikki liikkuvat osat moottoria myöten olisi uusittu vähintään kertaalleen. Penkin olisivat kuluneet käytöstä puhki ja sisäverhoilu likaiseksi pinttynyt. Huoltosopimuksia ei myydä kuin uusiin autoihin tietyksi ajaksi ja tämän jälkeen ollaan remonttikulujen suhteen omalla riskillä. Osien saatavuuskin kilometrien myötä tulevissa remonteissa asettaa erilaisia haasteita, auton seisominen pajalla tuottaa vähintään satoja euroja silkaa tappiota vuorokautta kohden menetettynä liikevaihtona. Sen mitä tuossa säästää ns. pääomakuluissa uuteen autoon verrattuna, menettää remonteissa ja auton seisomisen takia. Uudella autolla on myös mukavampi tehdä töitä, eikä tarvitse koko ajan hermoilla mikä paikka autosta ratkeaa seuraavaksi.
Kyl se on tuo autoveronalennus (-9600€), joka pistää taksimiehen autokaupoille, veron kuoleentumisaika on 3v. Jos vaihtaa alle kolmevuotiaana koslansa ni verottajalle pitää maksaa takaisin kuoleentumaton osa. Toiseksi voisi olla tietysti tuo takuu, joka on yleensä 2v, jonka syystä autoa vaihdetaan.
2 vuotta on sopiva. 3. vuonna auton arvo tippuu joka tapauksessa enemmän kuin jäljellä oleva veron osuus.
Jos siis autoon tulee 3 vuodessa 100-300t kilsaa onhan Se tahkonnut suuren tilin 2 vuodessa noin pyöreesti saman verran euroja ja lähtömaksutpäälle, vai ajellaanko huviajeluja paljonkin.
eipä noilla taksoilla tietoakaan lama suomesta
no...kahde-kolmen äijän palkat, eläkkeet, vakuutukset, huollot ,renkaat, pääomakulut, liikennöinti ja hallntomaksut, kirjanpito,verot...
mitähän noi kaikki maksaa kolmessa vuodessa... taitaa tulla lama-suomi kumminkin mieleen, kun vähän ynnäilee, vai luulitko, että isäntä kuittaa taskuun koko potin?
Voisko joku laittaa tänne noi sivulliset kulut ja ansiot per vuosi? Pääsis sitten ynnäilemään miten rahat palaa ja mitään ei jää.
Turhaan ynnäilet, tuskin sinun laskutaitosi kuitenkaan riittäää käsittämään yritystason kirjanpitoa. Yksistään ALV on liian monimutkainen käsittää useimmille tavan tallaajille, harva edes tarkemmin tiedostaa, ettei hintalapussa lukeva ALV ei jää yrityksen taskuun vaan tilitetään valtiolle. Toki yritys saa vastaavasti vähentää omien ostojensa (esim. polttoaineet) ALV:n tästä tilitettävästä määrästä.
Tässä kateellisten keskustelussa jotenkin taas onnistutaan sekoittamaan liikevaihto ja liikevoitto. Ei sillä ole mitään merkitystä millainen summa rahaa firman kassan läpi vuodessa virtaa kun ne eivät ole "omia" rahoja. Niistä maksetaan yrityksen laskut ja hoidetaan kaikki velvoitteet. Yrittäjälle jää vain loput, jos jää.
Tottahan toki esim. Helsingissä yksittäisen taksin liikevaihto on luokkaa 150.000-200.000 € vuodessa kilometrien ollessa 100.000-150.000 km . Silti tuosta liikevaihdosta jo karkeasti puolet tai yli menee kuljettajien palkkoihin sivukuluineen, ei se auto liiku eivätkä kilometrit kartu jos ei joku uhraa aikaansa sen ajamiseen. Keskituntipalkka ei kuitenkaan ole hirveästi yli 10 € /h vaikka kyse on yö- ja vuorotyöstä jossa sesonki painottuu aikoihin jolloin "kaverit ovat vapaalla". Sosiaalinen elämä on helppo menettää taksityössä.
Yrittäjällä ja yrittäjällä on eroa, eli yritystä on mahdollista pyörittää niin ettei voittoa jää. Siihen riittää se, että auto jää satunnaisesti seisomaan sairastumisten vuoksi juuri silloin kun rahaa on jaossa, kun taas esim. sunnuntaisin taksia ei juuri kukaan tarvitse. Vahvistettu taksa on laskettu siten, että voittoa jää "kohtuullisesti" jos taksiyritystä pyöritetään oikein. Kohtuullinen voitto on ilmeisesti tässä tapauksessa n. 10% liikevaihdosta.
Koska taksista on tullu yritys? Teille sanellaan hinnat,työvuorot ja kuskitkin ajaa provikalla. Kyllä te niin vieraantuneita aku ankkoja oikeasta yritysmaailmasta olette että ei voi kun ihmetellä miten te luulette pyörittävän suurta ja vaikeaa yritysmuotoa.
Taksiahan ei kenenkään ole pakko ajaa provikalla(kaan), työttömyyskortisto on mahdollisuus sekin. Työnteko ei ole Suomessa vielä pakollista. Suurempi vääryys tässä asiassa on se, että TE-keskus kouluttaa savimajan sakkia ilmaiseksi taksin rattiin ja Kela maksaa näiden palkkaamisesta taksiyrittäjille palkkatukea. Tämä on täysin tarpeetonta ja huonontaa palvelutasoa oleellisesti. Varmaankin suurin osa yrittäjistä kelpuuttaisi ne samat rahat suomalaisenkin kuskin kylkiäisenä.
Toki taksiyritys on mahdollista saada konkurssiin eli onhan siellä jonkun töitä silti tehtävä, jotta pulju pysyy pystyssä. Sama lainalaisuus vallitsee jokaisessa nakkikioskissakin, kulut pyörimät joka tapauksessa. Taksissa asiakkailla on edelleen olemassa mahdollisuus valita palveluntuottajakin mitä et mainitse sanallakaan. Asia tietysti näyttää mustavalkoiselta kun käytät taksia vain dokaillessasi viikonloppuisin eli ruuhka-aikaan. Et kuitenkaan mieti, miksei sinun tai kenenkään muunkaan anneta itse perustaa baaria jossa tarjoillaan känniläisille puoli-ilmaista viinaa, joka on trokattu lahden eteläpuolelta. Viinasta maksaminen on ilmeisesti helpompaa kuin taksista?
Toisaalta ymmärrän kyllä, että se harmittaa kun taksia ei voi kuka vain perustaa. Tässä nyt tietysti tullaan pitkälle filosofoimalla samaan kysymykseen, kuin että pitäisikö jokaisen voida halutetessaan perustaa myös apteekki, juottola, radioasema tai toimia lääkärinä. Toisaalta franchising on yksityisellä puolella on hyvin taksin ja ELY-keskuksen suhdetta vastaava menettely, esim. lähimmän R-kioskisi tai K-kauppasi yrittäjä on suurella todennäköisyydellä keskusliikkeen tehtäväänsä valitsema.
Suuri ja vaikea yritysmuoto on muuten kummallinen käsite, ja tuntuu joskus ettei siitä oikeasti ole kysymys kuin herroille palkkioita jaettaessa. Jorma Ollila käy esimerkkinä "suuresta johtajasta", joka Nokian loiston päivinä nähtiin puolijumalana, ja jota olisi pitänyt uskoa kaikissa hänen poliittisissa näkemyksissäänkin. Ollila kuitenkin epäonnistui ja tuhosi elämäntyönsä sekä sädekehänsä, kun ei hypännyt kelkasta tarpeeksi ajoissa. Mitä tästä opimme? Vastaus: Menestyvää firmaa on aina helppo johtaa, tappiolla kyntävää erittäin vaikeaa.
Jyrki Katainen on toinen elävä esimerkki "suuresta johtajasta". Tullessaan valtiovarainministeriksi suhdannehuipulla, kukkopojalle satoi mainetta kunniaa; Otsikoissa oli helppo paistatella "euroopan parhaana valtiovarainministerinä" kun maassa oli asiat mallillaan. Nyt sen sijaan sama mies on jäämässä historiaan Suomen huonoimpana pääministerinä joka on ollut johtamassa Suomea rauhan ajan pisimpään lamaan. Mitä tästä opimme? Vastaus: Kun työ nähdään, niin tekijä tunnetaan.