On ollut aika, jolloin kirkon oppeihin jollain tapaa uskottiin ainakin melko laajasti.
Sotien jälkeen syntyi maallistuneiden sukupolvi. Se kuului vielä kirkkoon, mutta nyt on aktiivinen kirkosta eroavien sukupolvi. Seuraavasta polvesta tulee kastamattomien polvi. Entä jatko?
Maallistunut mutta kirkkoon kuuluva polvi voi olla analogia nykyiselle, kirkkoon kuulumattomalle mutta kirkon hyväksyvälle polvelle. Onko seuraava vaihe sukupolvi, joka ei hyväksy kirkkoa?
Tarkoitan tällä sitä, että sotilasvala, uskonnon opetus, valtionkirkkojen verotusoikeus jne. eivät enää menekään nikottelematta läpi. Vielä toistaiseksihan esimerkiksi sotilasvalan ja -vakuutuksen välillä valinta menee aivan toisin kuin kirkkoonkuuluvuudesta saati kirkon oppien uskomisesta voisi päätellä.
Sotien jälkeen syntyi maallistuneiden sukupolvi. Se kuului vielä kirkkoon, mutta nyt on aktiivinen kirkosta eroavien sukupolvi. Seuraavasta polvesta tulee kastamattomien polvi. Entä jatko?
Maallistunut mutta kirkkoon kuuluva polvi voi olla analogia nykyiselle, kirkkoon kuulumattomalle mutta kirkon hyväksyvälle polvelle. Onko seuraava vaihe sukupolvi, joka ei hyväksy kirkkoa?
Tarkoitan tällä sitä, että sotilasvala, uskonnon opetus, valtionkirkkojen verotusoikeus jne. eivät enää menekään nikottelematta läpi. Vielä toistaiseksihan esimerkiksi sotilasvalan ja -vakuutuksen välillä valinta menee aivan toisin kuin kirkkoonkuuluvuudesta saati kirkon oppien uskomisesta voisi päätellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin tai hyväksyy mutta haluaa tehdä pesäeron sennkanssa siten, ettei suostu kirkon puheita puhumaan edes sotilasvalassa esimerkiksi.
Kirkko puhukoon itse omat juttunsa jos niihin uskoo.
Mutta mielenkiintoistahan tuo kehitys on. Mitä historian tuntijat tietävät tapahtuneen kun vanha valtaa pitävä uskomus sortuu?
Juu, tätä hyväksymisellä tarkoitin. Tuskin missään vaiheessa päädytään siihen, ettei nimenomaisesti kiellettäisiin uskonto, joko suoraan tai epäsuorasti näennäisen tasapuolisin laein.
Se voi kyllä tulla eteen, että mitään erityistä uskonnonvapautta ei enää ole sen enempää kuin on vapaus kaivaa nenää. Eli esimerkiksi kieltolain ehtoollisviinipykälän tapaisia poikkeuksia ei enää hyväksytä.
Jori on aika tavalla oikeassa siinä, että kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus on tulevaisuudessa aiempaa vahvempi arvovalinta. Kirkkoon kuuluvia tullaan kohtelemaan hieman samoin, kuin kirkkoon kuulumattomia on kohdeltu menneinä vuosikymmeninä.
Vielä ei ole tavanomaista, että kirkollinen kaste, ripillepääsy, kirkkohäät tai kirkolliset hautajaiset aiheuttaisivat ongelmia. Tosin merkkejä on jo olemassa, etteivät kirkkoon kuulumattomat sukulaiset enää osallistu rippijuhliin kirkossa.
Varmaankin hautajaiset säilyttävät tässä suhteessa asemansa pisimpään. Tältäkin osin tullaan tietenkin käymään aiempaa tiukempaa keskustelua siitä, halusiko vainaja oikeasti kutsua papin vieraaksi omiin hautajaisiinsa.
Olen osin samaa mieltä. Kirkkoon kuulumisen itsestään selvyys vähenee. Kirkossa on tulevaisuudessa jäsenyytensä aikaisempaa vahvemmin tiedostavia jäseniä. Työtekijöitä on vähemmän, samoin kiinteistöjä, vapaaehtoisia vastuunkantajia taas enemmän. Kirkko saattaa olla tässä muodossa jopa uskottavampi yhteiskunnallinen omatunto kuin tällä hetkellä. Yhtä kaikki, kirkon merkitys ei pohjimmiltaan ole koskaan ollut kiinni jäsenyysprosenteista. Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö, pienenä, keskikokoisena tai suurena.
Menee muutama sukupolvi kunnes kristinusko vihdoinkin kriminalisoidaan Suomessa. Se olisi paras tilanne. Ymmärrän että epäisänmaallisilla tahoilla on asiasta eriäviä mielipiteitä.
Kristinuskon kriminalisointi on aika kimurantti kysymys.
Lähtökohtaisesti uskonnonvapaus on varsin tärkeä asia sinällään. Kristinuskoon kuitenkin kuuluu asioita, jotka ovat oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna kyseenalasia. Yksi esimerkki on toisinuskovien tuomitseminen helvettiin joutuviksi. Rahan kerääminen kirkolle, joka lupaa jäsenyyden vastineeksi paikka taivaassa on myös vähintäänkin moraalisesti arvelluttavaa mainontaa.
Kristinuskon opettaminen päiväkodeissassa ja kouluissa on eettisesti äärimmäisen kyseenailasta toimintaa. Pienillä lapsilla ei ole riittävää harkintakykyä suhtautua moiseen opetukseen riittävällä kriittisyydellä.
Kaiken kaikkiaan jossain vaiheessa joudutaan keskustelemaan myös siitä, mikä on uskonnonvapauden puitteissa sallittua ja mikä ei.
Jep, ateistit haluavat tehdä Suomesta Neuvostoliiton, uskonnonvapaus ja muut ihmisoikeudet helvettiin kunhan valtiosta saadaan ateistinen (ja kommunistinen)
Eivät kaikki ole typeriä kuin sinä ja muut kristityt ystäväsi.
Nouseeko kommunistipuolueen kannatus samassa suhteessa, kun fiksuja ihmisiä eroaa kirkosta?
Uskonnon kriminalisoimista en kannata. Jokainen saa uskoa jesseen tai ufoihin, menninkäisiin tai allahiin.
Mutta esimerkiksi lasten pelottelu kadotuksella voisi olla sopiva askel seuraavaksi kriminalisoinniksi.
Vastustajilla on tod.näk. samat argumentit kuin tukkapöllyn, luunapin tai selkäsaunan kieltämisen vastustajilla... Toiset tykkää entisestä tyylistä, oli se mikä tahansa
Suomessa ei ole kommunistista puoluetta, muutama saman niminen mutta ei tekemistä kommunismin kanssa, ero on sama kuin KD eli ei mitään tekemistä demokratian kanssa.
Tuo neukkujuna meni jo, eikä ainakaan samannäköisenä palaa.
Kauaskantoisesti ajatellen näen kuitenkin hieman piemmälle kuin Jori tuossa aloituksessaan: onhan se mahdollista sekin, että välinpitämättömiä seuraavaa kirkosta eroavia seuraavaa kastaatonta sukupolvea seuraa vielä uusi sukupuoli, joka uudelleen hurahtaa kristinuskoon - vähän siihen tapaan kuin jotkut new age -henkiset britit elvyttivät muinaista druidi-uskontoa, vaikkei kyseisen uskonnon sisällöstä edes ole hääppöisiä tietoja.
Suorastaan todennäköistä on, että vuonna sanotaanko 2050 henkiin herätetty suomalainen kristinusko ei monessa suhteessa enää muistuta vuoden 2014 kristinuskoa. Vaikka kirkonjäsenyyskäyrä alamäen jälkeen hieman pomppaisikin ylöspäin?
Rehellisyyden nimissä, en voi väittää sen olevan täysin mahdotonta.