Ovatko köyhät ihan oma rotunsa?

Välillä kyllä tuntuu, että köyhyys kulkee suvussa joillakin. Varman kotikasvatus ratkaisee aika paljon, jos kotona tupakoidaan, niin jälkeläisetkin alkaa tupakoimaan. Jos kotona on asuttu jossain vuokrakämpässä, niin siitä jälkeläisetkin lähtee vuokralle asumaan. Apinoimalla kaikki opitaan, eli vanhempien malli siirtyy jälkeläisille.
Koulutusta ja sivistystä on tarjolla kaikille, mutta jotenkin vaan tietyillä postinumeroalueilla koulutus ja sivistys ei kelpaa suurimmalle osalle, vaan jäädään passiivisesti niiden ulkopuolelle.

Köyhät ovat oma lajinsa sikäli, että köyhät ovat hyvin usein laiskoja. Laiskuus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä. Köyhät ovat myös muita tyhmempiä. Eli tyhmyys, laiskuus ja köyhyys ovat toistensa seuralaisia.

Toisaalta köyhäkin voi olla onnellinen, ja usein onkin onnellisempi kuin joku vauraampi. Se on tärkeintä.

"...köyhyys kulkee suvussa joillakin...."

Näin on. Oleellinen tieto olisi kuitenkin, miksi se periytyy vain osalle.

100 vuotta sitten ei todennäköisesti ollut mitään eroa köyhien ja rikkaiden järjenjuoksun tai laiskuuden/ahkeruuden välillä.

Sitten tapahtui jotakin - miettikääpä mitä - ja nyt korrelaatiota löytyykin.

Kyllä Sumen kansakoulu oli ajastaan jäljessä, vielä 1950-luvullakansakoulussa oli rotuoppi. Sillä opetettiin maantieteelisesti ihmisrodut jotka asuvat kiinassa Afrikassa Euroopassa ja Amerikan alkuperäisrotu punaiset / intiaani.
Afrikassa ihmiset olivat ruskeita tai mustia ja yhteis nimistys oli nee'ke'ri se että Europpalaiset valkoiset levittäytyivät ympäri maapallon kaikille mantereille oli osoitus suuremmista ja älykkäämistä aivoista.
Totta opettajalla oli sinikuvioinen Jussipaita päällä, kun lapset olivat unisia lauloimme:

Ateenalaisten laulua:

1. Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!
Riemuiten, lastesi vuoks, uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielistä pois, pelvosta tunnetta ei!

2. Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon;
Taistossa kaatuen hän kaunis on, kuolossa myös!

Oi Kallis Suomenmaa:

Oi, kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kuunnella,
kunnes hetki lähtöni lyö!
Ei toista armaampaa voi maailmasta löytää
kuin tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks on kasvatellut
taattojemme työ.

Korpees raivio, kultavainio,
raatain luoda nyt meidän vuoro on.
Sulle me tahdomme, suoda kaikkemme,
puolestas seistä saakka kuolohon.

Oi, Suomi synnyinmaa,
suo helmahas sun poikasi
onnellisna nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon

Tuo opetus oli sitä mitä Suomen valtio tarjosi, ne joilla oli varallisuutta voivat hakea neljäneltä luokalta Yhteiskouluun, mutta sen kolun kaikkineen joutuivat maksamaan vanhemmat: ruoka, matkat, kirjat, lukukausimaksut ja opettejien kosiskelulahjat.

Opettejien lahjonta oli olemassa jo 1950 -luvulla.