Uskova äiti on maannut vanhainkodissa vuoteenomana jo pitkään.
Hän on saanut huoneensa jakoon ihmisen, joka jo 3 kk. työntää suustaan yhtäjatkuvaa kiroustulvaa. Koko osasto on ylipaikkoja myöten täysi, eikä tilanteelle voida mitään.
Eli vielä yli 90- vuotias saa käydä iankaikkisuusmatkan tälläpuolen sitä rienaajan täyttämää erämaataivalta, johon 'ei voida mitään'.
Emme ole voineet hänelle laulaa, koska viereinen peti elämöi niin kovasti.
Emme edes ole voineet keskustella, kun se viereinen olettaa häenlle puhuttavan ja se huuto ja kirous on suuri.
Nyt äitini ei enää puhu mitään, ei vastaa, on vain jossain. Silitän hänen kättään, hiuksiaan ja yritän kertoa hiljaa korvaan, että missä mennään.
Niitä yhteisiä rukoushetkiä ei päästä tekemään, eikä ole tilojakaan.
Tässä teille rukousaihe, että joko muuttuisi tilanne, tai Herra kutsuisi jo parempaan kotiin. Mutta rienaushenget tekee ihmiselle viellä viimeisellä metrillä elämää omaksi helvetiksi.
En olisi uskonut tilannetta aikaa taakse, että tähän muuttuisi aika, mutta näin on.
Näin silmäni on avattu tähän aikaan, että meitä matkalaisia ei päästetä ajasta helpolla. Alusta loppuun, siinä on pahuus meidän ympärillä. Sen tiedän, että Herra on piemydessäkin läsnä, mutta voi tuota henkilöä, siinä vieressä, jonka elämä on saatettu tuohon muotoon. Kasvatus, opetus, maailma, ja ne ihmiset.
He ovat tuomiolla tuon toisen vanhuksen elämästä, että ovat eksyttäneet hänet.
En häntä itseään syytä, hän on lähimmäistensä uhri, epäuskoisten uhri ja hänkin on menossa Jumalansa eteen.
Siksi mietin tätä, että mitä me ihmiset teemme lähimmäiselle, siitä myös vastaamme.
Myös se, että pahuuden maailma elää, elää siksi, että jotkut valinnoissa haluavat .... kirota sen ... elämäksi. Maailma on kirousta täysi, sitä ihmisen tuskaa täysi ja jakajia siinä riittää.
Hän on saanut huoneensa jakoon ihmisen, joka jo 3 kk. työntää suustaan yhtäjatkuvaa kiroustulvaa. Koko osasto on ylipaikkoja myöten täysi, eikä tilanteelle voida mitään.
Eli vielä yli 90- vuotias saa käydä iankaikkisuusmatkan tälläpuolen sitä rienaajan täyttämää erämaataivalta, johon 'ei voida mitään'.
Emme ole voineet hänelle laulaa, koska viereinen peti elämöi niin kovasti.
Emme edes ole voineet keskustella, kun se viereinen olettaa häenlle puhuttavan ja se huuto ja kirous on suuri.
Nyt äitini ei enää puhu mitään, ei vastaa, on vain jossain. Silitän hänen kättään, hiuksiaan ja yritän kertoa hiljaa korvaan, että missä mennään.
Niitä yhteisiä rukoushetkiä ei päästä tekemään, eikä ole tilojakaan.
Tässä teille rukousaihe, että joko muuttuisi tilanne, tai Herra kutsuisi jo parempaan kotiin. Mutta rienaushenget tekee ihmiselle viellä viimeisellä metrillä elämää omaksi helvetiksi.
En olisi uskonut tilannetta aikaa taakse, että tähän muuttuisi aika, mutta näin on.
Näin silmäni on avattu tähän aikaan, että meitä matkalaisia ei päästetä ajasta helpolla. Alusta loppuun, siinä on pahuus meidän ympärillä. Sen tiedän, että Herra on piemydessäkin läsnä, mutta voi tuota henkilöä, siinä vieressä, jonka elämä on saatettu tuohon muotoon. Kasvatus, opetus, maailma, ja ne ihmiset.
He ovat tuomiolla tuon toisen vanhuksen elämästä, että ovat eksyttäneet hänet.
En häntä itseään syytä, hän on lähimmäistensä uhri, epäuskoisten uhri ja hänkin on menossa Jumalansa eteen.
Siksi mietin tätä, että mitä me ihmiset teemme lähimmäiselle, siitä myös vastaamme.
Myös se, että pahuuden maailma elää, elää siksi, että jotkut valinnoissa haluavat .... kirota sen ... elämäksi. Maailma on kirousta täysi, sitä ihmisen tuskaa täysi ja jakajia siinä riittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eläny noin vanhaksi,ei tarvi rukousta, häivy täältä
ei tää mikää ilmane taivas paikka oo, kivulla tulit, kivulla menet, ala häipyä täältä, sinulla ei ole oikeutta täältä mitään pyytää
tää on yks asia mitä opin jumalalta, peli säännöt, tiettyjä sääntöjä mukaan vaan täytyy elää, se näkyy iha jokapäiväsessä elämässä, tiettyä rajaa ihmiset ei voi vaan ylittää, vaikka ne kuin haluisivat, esim tää tyyppi vois yrittää soittaa jos minkälaiset tyypit mua vastaa, sama mite kirjota, silti se ei onnistu,peli säännöt...ihan samanlailla vaikka kuin toivoisit saavas jonku julkkikse sun puolisoksi, vaikka se teoriassa on mahdollista,se ei käytännössä oo, vaikka on vapaus valita siltikää käytännössä et voi sitä saada ,koska jumala ei sitä salli...vaan joudut tyytyy siihe harjotus kappalee mikä kohalle osu
siksi mä rakastelen heilua täällä, te ette voi tehdä mitää, sama mite haukun jonku pystyyn, "tähän asti eikä yhtään pidemmälle"...mutta kai se on aika tärkee syyy miks heilun yleensäki täällä...tähän asti eikä yhtään pitemmälle mun elämässä, ei mitää elämää..ei yhtään pitemmälle
nyt puran sydäntä, anna teille vähä maistiaisia... nytkään ei kissakaan pierase, ei lintukaa huuda,ei käy tuulen vire... on täysin hiljasta....miksi...? tähän asti eikä yhtään pidemmälle...
Rukoile sen kiroilevan ihmisen puolesta. Näethän, että hän jos kuka todellakin tarvitsee sitä.
Ei väsytä. Tehdään työtä loppuun asti. Gal. 6:9
yksinäisen miehen elämä ei ole helppoa...vai mitä jari pekka ystäväiseni?
Hei
Myötätuntoa sinulle ja äidillesi. Ymmärrän huolesi. Riippumatta ihmisen vakaumuksesta pitäisi olla oikeus elää rauhassa ja häiriöttä. Ymmärrän, että vanhainkodeissa on ahtautta, mutta siitäkin huolimatta jokainen meistä ansaitsee ihmisarvoista kohtelua. Ei ole oikein jos joutuu kuuntelemaan jatkuvasti huutoa ja kirouksia. Tosin jotain apua varmasti tarvitsisi myös tämä huutelija ja kiroilija. Sairaus muuttaa ihmisen psyykettä ja todennäköisesti hän ei enää voi mitään tälle tavalleen.
Ei ole helppo tulla vanhaksi, ei helppoa elää vanhuutta vuoteen omana ja kokonaan toisten armoilla. Onneksi äidilläsi on läheisiä, jotka käyvät häntä katsomassa.
Äitisi kannalta tilanne on kohtuuton. Eikö todellakaan ole mitään tehtävissä? Voisiko asian ottaa uudelleen esille hoitohenkilökunnan kanssa?
Toivon siunausta äidillesi ja teille hänen läheisille. Siunausta toivon myös viereisen vuoteen vanhukselle. On oikein hyvä vihje rukoilla myös tämän huutelijan puolesta. Jumala muuttaa ihmeellisellä tavalla todellisuutta.
Päivi-pappi Hämeestä
Voittehan te rukoilla ja laulaa äitinne vuoksi vaikka naapuri metelöi, älkää jättäkö äitiänne huomiotta, rukoilu antaa äidillenne turvaa ja sinnikkyytenne voi rauhoittaa myös sen metelöivän mielen.
Ei se teidän mamma tarvitse enää mitään jos on uskossa, ja lähtee täältä viimeiselle matkalleen, ennen seuraavaan inkarnaatiotaan, mutta se viereisen siis tarvii. "Jos tietäisitte minun puheeni, ette tuomitsisi syyttömiä"(Jeesus)... Jos sillä on se Saattanan Perkkele jossakin muistoissa, niin eihän se äijä tai ämmä voi sille mitään, että kirosanat raikaa....
Ja sanoihan Jeesuskin Pietarille:"Pois tieltäni Saattana, sinä ajattelet sitä mikä on ihmisen, et sitä mikä on Jumalan"... Josse viereisen olikin Pyhässä hengessä, ja huomasi teidän olevan vielä Pietarin teillä, kieltämässä kuolemaa Herraltaan?
Varoiten ette te sitä äijää pelasta, vain hänen oma päätöksensä voi hänet pelastaa, mutta ette te saa häntäkään enää mihinkään muutettua, jos on sellainen kaveri.
Miksi pidätte pahana, pelkkiä ääniä ja puheita? Helppoapa teidän pahuuden kokemuksenne vielä on, säälin teitä....