Mikä odottaa alussa? Miksi tulimme tänne ihmisiksi?

Edellisen kerran lisäsin jatkoksi Krishnamurtin varoituksen sanoja, kun tutkimme "totuuksia".

Tämän sanon itselleni ja kaikille lukijoille, lainaten tässä vaiheessa P.E:tä:

"Mietiskelyssä, meditaatiossa, me luomme vaikka omia kuvia ja siinä myös saamme katsella totuutta, mutta jos se muuttuu samaadhiksi, silloin se muuttuu totuudeksi; siinä ei kestä mikään muu kuin totuus. Jos olemme päättäneet samaadhissa tutkia esim. juuri hyvyyttä, saamme tietää, onko sitä todellisuudessa olemassa, vai onko sitä vain meidän omassa mielikuvituksessamme. Jos sitä on olemassa, silloin se tulee meihin."

Väitän, että aloitus on osatotuus, sillä sitä ei ole luotu täydellisen rikkumattomassa P.E:n ilmoittamassa samadhissa. Tällöin ei myöskään voida nähdä ehdottoman totuudellisesti. Jokainen voi tutkia mikä on totuus, kun menette täydelliseen samadhiin.

Samadhin määritelmä P.E:n sanoin:
" Siitä sanoo Patandshali (suomennettuna sanasta sanaan): "ja tämä, kun se vain loistaa objektin valolla ja on kuin vapaa omasta ruumiistaan, on samaadhi. "
- siis kun tutkitaan, mikä todella on totuus, on poistuttava ajatuskehoon, mikä koetaan valkoisena hehkuvana aurinkona, kun fyysiset aivot ovat mukana. Tähän pystyvät kaikki, kun treenaavat. Yhden elämän harjoituksen tuloksena. "Atomaarinen" äärimmäisen stabiili tila, minkä ylläpito onkin ihmiselämän suurimpia tarkoituksia, jotta voisimme mitään ymmärtää.
- astraalinen näkeminen, missä näemme värejä, eroaa täydellisesti oikeasta samadhista. Astraalinen näkeminen on aina osatotuus, värittynyt.
- kokeneille samadhin harjoittajille tuo kielikuva on täydellinen viite, ja he ymmärtävät sen heti. Muille se on hepreaa.

Loppupäätelmä: jotta voisi tietää mikä on totuus, on mietiskeltävä Patanjalin samadhiin asti. Kadotettava korkeinkin astraalitaso täydellisesti näköpiiristä tuon hetken ajaksi.

Lapsi syntyy maailmaan jossa kukin lapsi on saanut kohdalleen omanlaisensa "lähdöt".
Ne noudattelevat myös maailman, luonnon ja yhteisön yhteismitallisia perusmääreitä.
Lapsi kasvaa(jos on suht terve) ja omii elämässään luontaisen ominaislaatunsa kautta (jonka on perinyt vanhemiensa ja sukujen historiasta ja valinnoista) sekä ympäristöstään niitä keinoja ja vaikutteita joilla hänet hyväksytään ja joilla hän parhaiten pärjää, siksi niistä johtuen hän kasvaa juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin kasvaa ja kehittyy noista syistä.
Lapsen kasvussa mainituista lähtökohdista olevat mahdollisuudet ja mahdottomuudet auttavat ja haittaavat maailman sattumuksiin ja kulttuurisiin ohjaavuuksiin sopeutumiessa (ja kapinassa).

Ihmisen menestys riippuu mainituista "lähdöistä" ja elämässä sattuvista sattumuksista.
Jollakin "lähdöt" sattumukset ovat muút kuin toisella, riippuen mihin perheeseen, yhteiskuntaan ja aikakauteen sattuu syntymään.

Tuon kaiken sattumanvraisen vuoksi ihmisen ei tarvtse, eikä kannata ottaa itseään tai muita liian vakavasti.
Se mikä on oleellista siksi ihmisen elämässä on murheen karkoitus, eli se ettei satuta t a h a l l a a n muita eikä itseään sillä kärsimys, kipu ja muu sellainen epämiellyttävä mielipaha ja fyysinen paha ei ole kenellekään kivaa.

Terve ihminen ei ole sadisti eikä masokisti.
Terve ihminen on lähinnä vastuullinen nautiskelija joka ei pohdi liian suuruudenhulluja eikä pidä siis ihmismäisyyttään itsetarkoituksellisesti maailman napana.

Perustarkoituksemme on ilmentää ajatonta ja kuolematonta elämää ajassa ja aineessa.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, joten se ilmenee fyysisten elämien ketjuna, joka alkaa esiasteelta ja kehittyy täydellisyyttä
kohti.
Joten me olemmi yksi linkki tuossa kehityksessä.

Ihminen on kuiten jo sillä asteella, että se voi vaikuttaa omaan kehitykseensä omilla valinnoillaa, ja sitä totisesti onkin tehnyt, ja seuraksena on syntynyt tämä kaaosmainen, kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta.

Missä vika, ihmisen psykologisessa perimässä, eli perisynnissä.

Mikä on tärkein osa tuota perimää, se on toisen hyväksikäyttäminen sekä taloudellisesti että henkisesti.
Nykyiset järjestelmät on lailla määritelty mikä on laillista ja mikä laitonta hyväksikäyttöä.
Riisto on laillista hyväksikäyttöä
Joten demokratiakin on tässä tapauksessa riiston vapautta, ja diktatuuri, sitä että tuo riiston vapaus on vain yksillä ja harvoilla

Kiusaaminen, ja hyväksikäyttä on lailla kiellettyä, mutta kun se kuuluu syyn ja seurauksen lain mukaan syntyneeseen perimään
Joten sitä tapahtuu jatkuvasti, eikä me olla edes tietoisia kiusaamisesta sillä me teemme tiedottomasti mitä seurakset vaatii

Joten kiusaajatkin saattavat olla kiusattuja, joten se on niin suuri ongelma, että sitä on mahdotonta kitkeä laillisin keinoin pois

Jos kukaan ihminen ei kiusaantuis kun kiusataan, niin ei olisi kiusaajiakaan, ja maailma olisi aivan toisenlainen.

Mikä on tuo elin joka meissä kiusaantuu tai kiusaa, se on mielikuva itsestämme, ja jos sitä pistää neulalla, niin suutumme

Jos kuitenkin henkisen kehityksen tuloksena luovumme tuosta mielikuvasta, eli emme ole mitään, niin silloin olemme kaikki, eikä sellaine voi loukkaantua, eikä loukata toista, ja kaikki väkivalta ja sodat loppuisivat siihen