Aloittelijalle apua, ankkurointi

Ja onko ankkuri leimattu ja onko ankkuriköyden vetolujuus todistus voimassa senkin tosin voi sammutinliikkeessä muutamalla kympillä tarkastaa, , ja onko raketit ja muut sekstantit mukana ja muut härpäkkeet ja onko suoritettu rannikkolaivurikurssi ja onko oltu talkoissa veneseuran majalla, ei tämä veneily ihan helppoa ole tänäpäivänä ja sehän on selvää ettei täältä mitään neuvoja saa, , pärjäät varmaan paremmin itsenäisesti kunhan pidä pelastusliivit päällä, hyvää tulevaa veneilykautta kaikesta huolimatta

Se on yksi tapa.

Helpompi on ajaa vene sopivaan kohtaan ja sitten heittää se ankkuri 30 metriä taaksepäin.

Ota hyvä haara-asento ettei selkä venähdä.

Köyden kanssa saa olla tarkkana ettei se mene potkuriin. Se täytyy pitää sopivan kireällä, mikä voi olla hankalaa jos kädet uhkaa loppua kesken. Yksin jos on liikkeellä, niin samaan aikaan pitää huolehtia köydestä, ohjata ja säätää kaasua. Rantaan hyppäämistä voi helpottaa jättämällä vaihteen päälle pienillä kierroksilla tai tyhjäkäynnillä jos ei ole varaa että vene lähtee väärään suuntaan. Jos on muita kyydissä, niin se tietysti helpottaa ainakin keulaköyden kiinni saamista (perinteinen karjaisu kuuluu: Hyppää akka perk...! :) Ankkuriköyden ja potkurin kanssa pitää olla varoivainen riippumatta siitä kuka sen laskee.

seppo rätyliini kirjoitti:

Se on yksi tapa.

Helpompi on ajaa vene sopivaan kohtaan ja sitten heittää se ankkuri 30 metriä taaksepäin.

Ota hyvä haara-asento ettei selkä venähdä.

Lue lisää

Tämä on siis se perseiden eli perussuomalaisten tapa.

Älä välitä noista, talvella täällä on turhautuneita veneilijöitä. Kysymyksesi oli oikein hyvä ja itse mietin aikoinaan paljon samaa. Homma menee noin kuin arvelet. Tyynellä olen joskus kylmästi tehnyt kylkikiinnityksen käyttäen fendareita suojana.

Ankkuria ei heitetä - se lasketaan veteen

Persetapa kirjoitti:

Tämä on siis se perseiden eli perussuomalaisten tapa.

Ehei, perussuomalainen on tavallinen kunnon kansalainen joka oikeasti harrastaa jotain, osaa käsilläään jotain, osaa ajatella.

Kyllä ne ruutuhousu porukat jotka koittaa heittää ankkuria :) Sen jo näkee kaukaa kun on "tosi veneilijä liikenteessä" jos heidät näkee vielä uudestaan niin jumala on kai säälistä antanut jatkoaikaa kun oli niin hauskaa seurata niitä.

No, laitetaanpa jotain mitä tiedän aiheesta purjevenepuolelta. Ero on lähinnä siinä, että purjeveneet ei leijaa sivusuunnassa kölinsä takia, mutta suojaisalle puolelle saarta sitä yleensä parkkeerataankin. Moottoriveneen plussa on, että sillä pääsee matalampiinkin paikkoihin.

Siispä:

Perämoottorilla liikkuva voi etukäteen säätää koneen trimmin niin, että potkuri on mahdollisimman lähellä pintaa ja siten pohjaan kolahtamisen vaara on minimoitu.

Peruslaskutapa on laskea ankkuri vähintään 3xsyvyyden etäisyydellä rannasta. Näin ankkuriköydessä on riittävän loiva kulma, että koukku tarttuu pohjaan.

Ankkuri siis tosiaan lasketaan, ei heitetä. Venettä ajetaan samalla hitaasti eteenpäin. Näin ankkuri tulee siisti pohjalle eikä takerru omiin köysiinsä.

Veneestä riippuen ankkuria voi laskea myös lähempää hallintalaitteita eli vaikkapa veneen kyljeltä. Köysi pitää saada jonnekin ainakin tilapäisesti kiinni kun ranta lähestyy ja sen voi laittaa tiukemmin kun keula on rannassa kiinni. Kahdeksikot knaapin ympäri riittää hyvin, kunhan laittaa ne viimeiset silmukat ristiin eli köysi jää itsensä alle. Kysy joltain laiturilla mikäli et tuota tekniikkaa vielä tunne.

Tasaisen nopeuden ylläpito on hyvä, kaasuttelu ja peruuttelu sotkee veneen liikettä sivusuunnassa. Tyhjäkäynnin käyttäminen nopeuden ylläpitämiseksi voi olla ok, mutta mieluummin jättäisin koneen vapaalle ohjaimista irti päästäessäni. Niinpä elegantein vene tulee hitaasti rantaan, ja siitä astutaan rantaan hyppäämättä. Kun ankkuri on tilapäisesti kiinni siirrytään siis keulaan valmiiden keulaköysien luo. Semmoinen 10-20m köysi on hyvä jos kiinnityspaikkoja on hankalissa paikoissa. Köysi mukaan, askel rantaan ja tarvittaessa veneen vauhdin pysäyttäminen käsipelillä (olettaen, että vene on riittävän kevyt). Sitten veneen nenä kiinni rantaan.

Lopuksi mennään laittamaan peräköysi kunnolla kiinni. Samalla tarkistetaan, että koukku tarttui varmasti sitä tasaisesti ja riittävällä voimalla vetämällä. Jos ankkuri lähtee irti, homma aloitetaan alusta sillä erolla, että pitkän keulaköyden voi jättää rantaan kiinni.

Kun köysi on vedessä ja vaarassa joutua potkuriin, kaasua ei käytetä vaan köysi varmistetaan pois potkurin tieltä.

Tietty voi myös hakea ohjeita netistä esim. hakusanalla "ankkurointi".

http://www.nsmp.net/vk/html/ankkurointi.html

Tsemppiä kirjoitti:

No, laitetaanpa jotain mitä tiedän aiheesta purjevenepuolelta. Ero on lähinnä siinä, että purjeveneet ei leijaa sivusuunnassa kölinsä takia, mutta suojaisalle puolelle saarta sitä yleensä parkkeerataankin. Moottoriveneen plussa on, että sillä pääsee matalampiinkin paikkoihin.

Siispä:

Perämoottorilla liikkuva voi etukäteen säätää koneen trimmin niin, että potkuri on mahdollisimman lähellä pintaa ja siten pohjaan kolahtamisen vaara on minimoitu.

Peruslaskutapa on laskea ankkuri vähintään 3xsyvyyden etäisyydellä rannasta. Näin ankkuriköydessä on riittävän loiva kulma, että koukku tarttuu pohjaan.

Ankkuri siis tosiaan lasketaan, ei heitetä. Venettä ajetaan samalla hitaasti eteenpäin. Näin ankkuri tulee siisti pohjalle eikä takerru omiin köysiinsä.

Veneestä riippuen ankkuria voi laskea myös lähempää hallintalaitteita eli vaikkapa veneen kyljeltä. Köysi pitää saada jonnekin ainakin tilapäisesti kiinni kun ranta lähestyy ja sen voi laittaa tiukemmin kun keula on rannassa kiinni. Kahdeksikot knaapin ympäri riittää hyvin, kunhan laittaa ne viimeiset silmukat ristiin eli köysi jää itsensä alle. Kysy joltain laiturilla mikäli et tuota tekniikkaa vielä tunne.

Tasaisen nopeuden ylläpito on hyvä, kaasuttelu ja peruuttelu sotkee veneen liikettä sivusuunnassa. Tyhjäkäynnin käyttäminen nopeuden ylläpitämiseksi voi olla ok, mutta mieluummin jättäisin koneen vapaalle ohjaimista irti päästäessäni. Niinpä elegantein vene tulee hitaasti rantaan, ja siitä astutaan rantaan hyppäämättä. Kun ankkuri on tilapäisesti kiinni siirrytään siis keulaan valmiiden keulaköysien luo. Semmoinen 10-20m köysi on hyvä jos kiinnityspaikkoja on hankalissa paikoissa. Köysi mukaan, askel rantaan ja tarvittaessa veneen vauhdin pysäyttäminen käsipelillä (olettaen, että vene on riittävän kevyt). Sitten veneen nenä kiinni rantaan.

Lopuksi mennään laittamaan peräköysi kunnolla kiinni. Samalla tarkistetaan, että koukku tarttui varmasti sitä tasaisesti ja riittävällä voimalla vetämällä. Jos ankkuri lähtee irti, homma aloitetaan alusta sillä erolla, että pitkän keulaköyden voi jättää rantaan kiinni.

Kun köysi on vedessä ja vaarassa joutua potkuriin, kaasua ei käytetä vaan köysi varmistetaan pois potkurin tieltä.

Tietty voi myös hakea ohjeita netistä esim. hakusanalla "ankkurointi".

http://www.nsmp.net/vk/html/ankkurointi.html

Lue lisää

Noin juuri. Pois lähtiessä on hyvä huomata, että on suuri riski köyden joutua potkuriin. Jos vene ei ole valtavan suuri on siksi järkevää olla peruuttamatta koneella ja venettä vedetään ankkuriköydestä taaksepäin. Kun ankkuri on ylös vedestä, voidaan sitten käyttää moottoriakin. Tietysti jos on luotettava kaveri hoitamassa ankkuriköyttä, hän voi pitää köyttä kireällä ja tällöin voi peruuttaa koneellakin.

Bossu kirjoitti:

Noin juuri. Pois lähtiessä on hyvä huomata, että on suuri riski köyden joutua potkuriin. Jos vene ei ole valtavan suuri on siksi järkevää olla peruuttamatta koneella ja venettä vedetään ankkuriköydestä taaksepäin. Kun ankkuri on ylös vedestä, voidaan sitten käyttää moottoriakin. Tietysti jos on luotettava kaveri hoitamassa ankkuriköyttä, hän voi pitää köyttä kireällä ja tällöin voi peruuttaa koneellakin.

Lue lisää

"Jos vene ei ole valtavan suuri on siksi järkevää olla peruuttamatta koneella "
Johan se tuolla kokemuksella SUURI on oltava !!

joku jo aiemmin vastasi sulle hyvän vinkin, eli jätä veto päälle tyhjäkäynnille. Ensin tietysti solmit ankkuriköyden knaapiin, kun olet todennut etäisyyden sopivaksi itsellesi loikki rannalle, eli kone suorassa veneen linjaan tyhjäkäynnillä vene pysyy melko paikallaan ja on turvallisepaa hypätä.

Vene kaupassa on myynnissä u-muotoisia fendereitä, sellaisen kun virität keulaan hieman vesirajan alle rantautuessa, niin voisit ajaa kalliotapäin tyhjäkäynnillä, voisi olla vielä parempi, niin ja tietysti se ankkurointi ensin.

2 x Kad44 kirjoitti:

joku jo aiemmin vastasi sulle hyvän vinkin, eli jätä veto päälle tyhjäkäynnille. Ensin tietysti solmit ankkuriköyden knaapiin, kun olet todennut etäisyyden sopivaksi itsellesi loikki rannalle, eli kone suorassa veneen linjaan tyhjäkäynnillä vene pysyy melko paikallaan ja on turvallisepaa hypätä.

Vene kaupassa on myynnissä u-muotoisia fendereitä, sellaisen kun virität keulaan hieman vesirajan alle rantautuessa, niin voisit ajaa kalliotapäin tyhjäkäynnillä, voisi olla vielä parempi, niin ja tietysti se ankkurointi ensin.

Lue lisää

Älä nyt ihan oikeasti pelleile, joku voi jopa uskoa!

Vai oletko täysin kädetön maakrapu??

? mikä on iso, itselläni n12m n.10000kg ja usein otan kalliorantaan matkoillani kiinni, kalliokiiloja mukaan ja riittävästi köysiä, niin saa paatin kyllä mukavasti kiinni.
Miehistöä tietysti pitää olla yksin ei taivu tällaiseen manoveriin.

Ruottissa näkee 70 jalkaisiakin ottavan luonnonsatamiin, perä kiinnityksellä. Veneissä on hydraulinen perä lankooki joten alusta ei tarvii ihan rantaan tuoda kiinni.