http://goo.gl/FL87vJ
ONKO JEHOVAN TODISTAJILLA
OLLUT VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ LOPUN AJANKOHDASTA?
Jehovan todistajilla on ollut vääriä odotuksia sen suhteen,
milloin loppu tulee.
Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jeesuksen opetuslasten tavoin olemme profetioiden täyttymistä odottaessamme toisinaan menneet Jumalan aikataulun edelle (Luukas 19:11; Apostolien teot 1:6; 2. Tessalonikalaisille 2:1, 2).
Ajattelemme kuitenkin samoin kuin pitkäaikainen todistaja A. H. Macmillan:
”Olen – – oppinut, että
meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja
etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta.”
Miksi sitten edelleen korostamme lopun läheisyyttä?
Suhtaudumme vakavasti Jeesuksen sanoihin:
”Tähyilkää, pysykää hereillä.”
Vaihtoehto olisi se,
että Jeesus tapaisi meidät ”nukkumasta”,
jolloin emme saisi hänen hyväksyntäänsä. (Markus 13:33, 36.)
Havainnollistetaanpa tätä.
Joissakin maissa maastossa oleviin torneihin määrätään metsäpalojen varalta vartija. Hän saattaa luulla näkevänsä horisontissa savukiehkuran ja voi antaa hälytyksen, joka osoittautuukin vääräksi.
Myöhemmin hänen valppautensa voi kuitenkin pelastaa ihmishenkiä.
Samoin meillä on ollut vääriä odotuksia lopun suhteen.
Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän Jeesuksen totteleminen ja ihmishenkien pelastaminen kuin kritiikiltä säästyminen. Jeesuksen käsky ”todistaa perusteellisesti” velvoittaa meitä varoittamaan toisia lopusta
(Apostolien teot 10:42).
Sen sijaan että keskittyisimme miettimään,
milloin loppu tulee, on tärkeää luottaa siihen, että se tulee,
ja toimia sen mukaisesti.
Suhtaudumme vakavasti Habakukin 2:3:n sanoihin:
”Vaikka se [loppu] viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu.
Se ei myöhästy.”
http://goo.gl/YSbazf
ONKO JEHOVAN TODISTAJILLA
OLLUT VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ LOPUN AJANKOHDASTA?
Jehovan todistajilla on ollut vääriä odotuksia sen suhteen,
milloin loppu tulee.
Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jeesuksen opetuslasten tavoin olemme profetioiden täyttymistä odottaessamme toisinaan menneet Jumalan aikataulun edelle (Luukas 19:11; Apostolien teot 1:6; 2. Tessalonikalaisille 2:1, 2).
Ajattelemme kuitenkin samoin kuin pitkäaikainen todistaja A. H. Macmillan:
”Olen – – oppinut, että
meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja
etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta.”
Miksi sitten edelleen korostamme lopun läheisyyttä?
Suhtaudumme vakavasti Jeesuksen sanoihin:
”Tähyilkää, pysykää hereillä.”
Vaihtoehto olisi se,
että Jeesus tapaisi meidät ”nukkumasta”,
jolloin emme saisi hänen hyväksyntäänsä. (Markus 13:33, 36.)
Havainnollistetaanpa tätä.
Joissakin maissa maastossa oleviin torneihin määrätään metsäpalojen varalta vartija. Hän saattaa luulla näkevänsä horisontissa savukiehkuran ja voi antaa hälytyksen, joka osoittautuukin vääräksi.
Myöhemmin hänen valppautensa voi kuitenkin pelastaa ihmishenkiä.
Samoin meillä on ollut vääriä odotuksia lopun suhteen.
Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän Jeesuksen totteleminen ja ihmishenkien pelastaminen kuin kritiikiltä säästyminen. Jeesuksen käsky ”todistaa perusteellisesti” velvoittaa meitä varoittamaan toisia lopusta
(Apostolien teot 10:42).
Sen sijaan että keskittyisimme miettimään,
milloin loppu tulee, on tärkeää luottaa siihen, että se tulee,
ja toimia sen mukaisesti.
Suhtaudumme vakavasti Habakukin 2:3:n sanoihin:
”Vaikka se [loppu] viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu.
Se ei myöhästy.”
http://goo.gl/YSbazf
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.