Ainoa hyvä sOSIALISTI on ...

Huivipäätytöt estivät Sarrazinin luennon

Entinen SPD-poliitikko Thilo Sarrazin halusi pitää keskustelutilaisuuden uudesta ”hyveterroria” koskevasta kirjastaan. Sitä ei voitu pitää. Raivoavilla mielenosoittajilla oli jotakin sitä vastaan.

Die Welt 2.3.2014 juttu saksaksi


Sarrazin halusi esitellä uutta kirjaansa "Der neue Tugendterror".

Klo 11.55 mielenosoittajat saavuttivat tavoitteensa: Thilo Sarrazin poistui puhujalavalta useiden turvamiesten ympäröimänä. Hän pakeni äänekästä väkijoukkoa, useita kymmeniä mielenosoittajia, jotka karjuivat vasemmistoradikaaleja iskulauseita. Hän antautui vihellyspillien, buu-huutojen ja ”Sarrazin ulos” – taistelulaulujen edessä. Bestsellerkirjailija ja sosiaalidemokraatti, ex-Bundesbankin johtokunnan jäsen ja entinen Berliini finanssisenaattori poistui lavalta vajaan tunnin kuluttua – ilman, että olisi onnistunut sanomaan sanaakaan.

“Cicero” –lehti oli kutsunut Sarrazinin Berliner Ensembleen (BE, entinen Theater Bertolt Brechts) keskustelutilaisuuteen sunnuntaiaamuna. Paikalle oli saapunut Sarrazin-faneja, jotka enimmäkseen olivat puvuissa tai tweed-takeissa, ja Sarrazinin vastustajia t-paidoissa tai huppareissa. Välimaastoon jäivät farkkuihin ja villapaitoihin pukeutuneet, jotka pukeutumisellaan viestittivät ehkä ensisijassa uteliaisuutta.
(…)


... ja mielenosoittajat olivat jo paikalla.

”Me olemme huivipäätyttöjä”

Bravo- ja buu-huutojen saattelemana Sarrazin saapuu klo 11.02 BE:n ensimmäisen kerroksen lämpiöön. ”Me olemme niitä vihanneskauppiaita”, lukee yhdessä transparentissa, jonka eräs nuori nainen levittää. ”Me olemme niitä huivipäätyttöjä”, väittää eräs vanhempi mieshenkilö väkijoukosta. Eräs mielenosoittaja pitää ylhäällä kylttiä, jossa näkyy giljotiini ja "#TerrorThiloa” nimitellään ”Ihmisviholliseksi Brecht-teatterissa”. ”Me olemme se hyveterrori”, julistaa eräs toinen kyltti suurin kirjaimin. Se pitää kutinsa. ”Häivy, häivy”, huutavat useat kymmenet mielenosoittajat kuorossa.

Sarrazinin fanit puhuvat Sarrazinin vastustajien kanssa. Ja toisinpäin. Kummankin ryhmän edustajat valokuvaavat toisiaan. Sarrazin istuu kädet ristissä korokkeella vierellään ”Cicero”-lehden toimittajat Alexander Marguier ja Frank A. Meyer. ”No, aloitetaanhan jo”, huutaa Meyer salissa minuutteja kestäneen metelöinnin jälkeen. Tämä jää haaveeksi.

Tilaisuuden järjestäjät yrittävät liennyttää. ”Maassamme on jotakin, jota kutsutaan demokratiaksi”, puhuu yleisölle paikalle kiiruhtanut BE:n Jutta Ferbers rauhoittaakseen mieliä. Siksi nyt tulee äänestää siitä, ”pidämmekö tilaisuuden”. Äänestys käsiä nostamalla antaa yksiselitteisen positiivisen tuloksen. Vetoomus mielenosoittajilta ”mukautua demokratiaan” ja poistua epäonnistuu.

Ferbers tarjoaa eräälle mielenosoittajalle mahdollisuuden antaa lausunto puhujakorokkeelta; hän voi puhua kolmen minuutin ajan. ”Me olemme se hyveterrori”, karjuu nuori nainen mikrofoniin. ”Me olemme niitä lapsentekokoneita (Gebärmaschinen)”. Hänen kätensä vapisevat, kun hän kuvailee heidän ”performanssinsa” tarkoitusta. He haluaisivat ”pitää peiliä” Sarrazinin ”edessä”, hän on ”tuhopolttaja”, vastuussa Solingenin ja Möllnin vastaanottokeskusten polttoiskuista; nämä tapahtuivat 90-luvun alussa. Vastoin BE:n toiveita eivät mielenosoittajat poistuneet paikalta annettuaan karjuntalausuntonsa.


Keskimmäisessä plakaatissa: Me lakkautamme Saksan.

”Saksa pyyhittävä pois kartalta”

Yleisön joukossa Sarrazinin fanit ja vastustajat alkavat töniä toisiaan. ”Pidämme nyt puolen tunnin tauon”, ilmoitti Ferbers, ”me emme tule taipumaan mielipideterrorin alla, emmekä me tule kutsumaan poliisia tyhjentämään väkisin Berliner Ensembleä.” Tauko jäi eufemismiksi.

Syntyi nujakoita; myös tilaisuuden moderaattori sotkeutui niihin. ”Natsit ulos”, vaadittiin kuorossa. ”Saksa on pyyhittävä pois kartalta. Puolan tulee ulottua Ranskaan asti”, sanaili eräs nuori mielenosoittaja (saksaksi).
(…)


Sitten tilaisuus lopetettiin. Vasemmisto oli terrorillaan lakkauttanut sananvapauden.