NATO:on liittymisen aika on nyt!

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja Jyri Raitasalo sanoi eilen, ettei tapahtumat sinällään anna aihetta muuttaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista doktriinia. Suomi on todennut, ettei Venäjän uhkaa Suomea, mutta kehityksestä ei voi olla varma. Näkymät ovat epävarmat. Käytännössä se tarkoittaa, että Suomi haluaa pitää hyvät suhteet Venäjään, mutta viime kädessä Suomi ei luota itänaapuriinsa.

Sotakokemusten lisäksi syytä luottamukseen ei ole. Venäjä on liukunut takaisin kohti diktatuuria, ja Putinin hallinto uhittelee suurvalta-asemallaan. Sitä se tekee sotilaallisesti, kun taloudellisesti se on kaasujaloilla seisova jättiläinen, jonka jalat ovat siinäkin mielessä tukevasti ilmassa.

Venäjä on koko ajan haikaillut rakentavansa Euraasiasta jonkinlaisen venäläisvetoisen EU:n. Siinä olisivat mukana ainakin Venäjä, Valko-Venäjä, Kazahstan, mahdollisesti Kirgisia ja Tadzhikistan ja Ukraina. Nyt Ukraina näyttää kääntävän Putinin suurhankkeelle selkänsä, ja sitä Venäjä ei hyväksy. Venäjä haluaa työntää vaikutusvaltaansa syvälle maantieteelliseen Eurooppaan, ja Ukraina on siinä avainasemassa.

Syyt Putinin uhitteluun voivat kuitenkin olla myös paljon yksinkertaisemmat. Ukrainan korruptiohallinnon romahtaminen hetkessä laittaa kaikkien ei-demokraattisten valtioiden eliitin housunpuntit tutisemaan. Kansa voi tulla toreille vaatimaan vallanvaihtoa. Siitä on Venäjällä kokemusta 1917 vallankumouksessa, samoin Neuvostoliiton romahdettua. Kiinan kommunistihallinnon tuki Venäjälle selittyy myös tällä.

Uusi sosiaalinen media on tuonut ihan uuden ulottuvuuden politiikkaan. Kansanliike voi syttyä somessa. Massoja ei voi enää hallita vanhaan malliin monopolisoimalla tiedotuksen, vaikka yritys onkin kova. Venäjän talouden hiipuminen voisi toimia sytykkeenä levottomuuksille. Ongelmat on paras projisoida omien rajojen ulkopuolelle. Monta kärpästä tulee ikään kuin lyötyä samalla kertaa.

Suomella on yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Meillä venäläisille myydään maata itärajan tuntumassa ja venäläiset ovat tänne monessa mielessä tervetulleita. Venäjän oma politiikka ja doktriini turvata vaikka asein omien kansalaistensa asema vieraan valtion alueella heittää kuitenkin varjon Suomen avoimuudelle.

Venäläisten muuttamista Suomeen ei ole mitään mieltä rajoittaa ja tavallisia venäläisiä ei pidä rangaista maansa umpihullusta politiikasta. Sen sijaan Ukrainan opetus olkoon se, että Venäjään ei todellakaan voi valtiona luottaa ja Suomen alueelle hyökkäämisen kynnys on saatava maksimaalisen korkealle, siis nykyistä korkeammaksi. Suomen on korkea aika liittyä läntiseen sotilasliitto Natoon.

Natossa Suomi voi harjoittaa sovittelevaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan nykyiseen malliin. Venäjä on meille tärkeä kumppani, sekä taloudellisesti että kulttuurin saralla. Puolustuksellinen turvallisuus voisi itse asiassa toimia hedelmällisesti, kun takaraivossa eivät jyskyttäisi vanhat epäluulot eikä kanssakäymisessä tarvitsisi olla varpaillaan.