tarina vihreistä

Asuipa pienessä metsässä jänis ja käärme.
Jänis loikki metsässä ja kompastui käärmeeseen.
Anteeksi, sanoi jänis, olen ollut syntymästäni saakka sokea ja en nähnyt mihin kompastuin.
Ei se mitään sanoi käärme, minäkin olen ollut syntymästäni asti sokea, ja kaiken lisäksi orpo, ja en tiedä edes kuka olen, kun äitini ei sitä minulle koskaan kertonut.
Jänis vastasi, minäkin olen orpo, eikä minunkaan äitini kertonut kuka oikein olen.
Käärme sanoi: mitäs jos minä hiukan hipelisin ja hiplaisin sinua jospa tietäisimme kuka sinä oikein olet.
Sehän sopii vallan mainiosti, sanoi jänis.
Tuumasta toimeen.
Käärme sanoi, sinä olet karvainen, sinulla on nöpö nenä, ja töpöhäntä, ja pitkät korvat.
Olet varmasti jänis, sanoi käärme.
Jänis sanoi, voisinko myös minä koetella sinua, niin tietäisimme kuka sinä oikein olet.
Sopii vastasi käärme.
Sinä olet niljakas,sinulla on kaksihaarainen kieli, sinulla ei ole selkärankaa, sinä olet Heidi Hautala, taikka Jani Toivola, en voi tarkemmin sanoa kun olen kerran sokea.