Onko Adventtikirkossa nykyäänkin käytössä rukoukset polvillaan ja koskeeko tämä myös pappeja?
Rukous ja adventismi
Timo Flinkille
13153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Adventistit eivät noudata tässäkään asiassa Raamatun esittämää tapaa, jota kuitenkin esim. mm. muslimit oikeaoppisesti noudattavat, koska ovat kulttuurillisesti jo paljon vanhempia ja siksi säilyttäneet oikeat Raamatun ajan perinteet tässäkin asiassa.
Adventistinen polvirukous on lähinnä USA:sta omaksuttu tapa.
Käsien ristiin paneminen ei myöskään kuulu Raamatulliseen oikeaan rukousasentoon.
Raamatun ajan Fariseukset ja Saddukeukset rukoilivat seisomaasennossa ja kohottivat katseensa vielä taivasta kohden. Adventistit ovat kirkoissaan useasti rukouksen ajan myös seisaallaan.
Kirkoissa istuminen Ei myöskään ole Raamatun mukaista Jumalan palvelusta.
Mm. Ortodoksien ja Muslimien käytäntö tässäkin asiassa on enemmän Raamatun mukainen, eli Jumalan sanan kuulossa ollaan seisaallaan ja silloin esim. juuri rukouksessa on riittävästi tilaa kumartua maahan asti.
>> Adventistinen polvirukous on lähinnä USA:sta omaksuttu tapa.
Voin kommentoida vain niiden paikallisten seurakuntien toiminnasta, joista tiedän, mutta kyllä niissä polvistutaan rukouksen ajaksi. Suurin osa rukouksista Raamatussa esitetään polvillaan. Siinä malli. Koskee myös pappeja :)
Seuraava lyhyt artikkeli käsittelee Raamatun erilaisia rukousasentoja.
https://adventistbiblicalresearch.org/materials/practical-christian-living/posture-during-prayer
Jos sinulta adventistisisar pyytää esirukousta niin varmaan polvistut rukoillessasi naisen puolesta.
Ihan turhaan T. Flink haraat vastaan!
Jo linkissäsi, joka oli jälleen kerran lahkonne profeetan Ellen G. Whiten kynästä irronnuta soopaa.
Linkissäkin kävi selvästi ilmi, että polvillaan ollesaan Raamatun rukoilijat panivat päänsä polvien väliin, kuten muslimeilla mm. on nykyäänkin tapana.
Polvirukous pää ylhäällä on tasan jenkkihapatusta ja USA:ssa syntyneiden lahkojen omaksumaa ja sittemmin rantautunutta mm. Eurooppaan.
Itse adventtikirkoissa käyneenä tiedän, että vain rukoustuokiossa ollaan useimmiten polvillaan ja silloinkin sanotaan puhujakorokkeelta, että voi istua tai seistä rukouksen aikana jos polvistuminen ei jostain syystä sovi. Esim. tilaisuuksien loppurukous suoritetaan poikkeuksetta adventtiseurakunnissa seisaalleen.
Timo Flink:lle jälleen nolla pistettä!
"Näin advareilla" kertoi juuri sen miten käytäntö on.
Käytännöllisistä syistä polvirukous on helpompi suorittaa nimenomaan kasvot maata kohden ja pää polvien välissä. Myös Jumalan tahto on tämä.
Ko. asento nimittäin ilmentää kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja poistaa kaikki häiritsevät mahdollisesti ympärillä tapahtuvat asiat pois mielestä ja näkökentästä. Myös polvillaan pää ylhäällä rukoileminen on asentona jo täysin luonnoton ja rasittaa vain selkää. Kirkonpenkin selkänojaan nojaaminen tai sitten istuimen päällä "röhnöttäminen" onkin monessa adventtikirkossa otettu tavaksi. Perin epämiellyttävää ja jotenkin kornia on röhnöttää istuinta vasten ja jos istuimissa on vielä pehmusteet ja niissä pehmusteissa jokin epämiellyttävä haju, joka on peräsin ihmisen takamuksesta, niin kyllä se on irvokasta.
Sen olen monta kertaa havainnut seurakunnissamme, että esim. seurakunnan pastori puhujakorokkeella seisoessaan ja rukoillessaan esim. saarnatilaisuuden loppurukousta pitää silmänsä auki ja pälyilee ympäri kirkkosalin. Miksi tällainen tapa joillain adventtikirkon pastoreilla???
Sitten on niitä, jotka ovat kirjoittaneet rukouksensa paperille ja lukevat rukouksen kirjoittamastaan paperista.
Mistähän tallainen käytäntö? Onko kenties Raamatussa vahvistusta tällaiselle käytännölle?
Vai onko niin, että rukoilija ei ole elämässään tottunut rukoilemaan ja hänellä ei ole mitään Jumalalle tuotavana ja pelkää tekevänsä jonkun karmean emämunauksen koko seurakunnan edessä rukoillessaan?
Miten tällainen "virsikirjan väliin" kirjoitettu rukous kantaa ja kuinka harras se lie?
On se hyvä, että on kaksi oikeassa ruokousasennossa olevaa "adventisti ja nain advadeille". Annetaan teidän rauhassa pitää päänne polvien välissä, kun toiset seisoo rukouksen aikana. Ei muita häiritse teidän rukousasentonne.
Miten sinä sieltä rukousasennosta näet, että missä asenossa toiset röhnöttää, kurkitko salaa?
Linkit artikkelista suurin osa käsitteli Raamatun ajatuksia, ei Ellen Whiten. Raamatun polvirukousta käsittelevässä osassa sanottiin, että "toisinaan" (sometimes) pää laitettiin polviin, ei siis aina.
Mitä käytäntöä loppurukouksen suhteen käytetään, riippuu seurakunnasta, joskin seisaaltaan lienee yleisin tapa.
Aloittaja kysyi polvirukouksesta. Siihen vastasin. Miksi taas noin vihamielinen suhtautuminen minuun?
Jos joku pälyilee ympäriinsä, niin kysy häneltä syytä siihen. Minä en niin tee.
Jos joku on kirjoittanut rukouksensa, niin kysy häneltä. Luultavasti saat sen vastauksen, että kyseinen henkilö ei ole tottunut rukoilemaan ääneen muiden edessä ja halusi kirjoittaa rukouksensa paperille. Se ei ole väärin. Jumala kuulee senkin rukouksen.
Miksi siis taas kerran tuollaista syyttelyä?
Pitääkö vielä silmät olla kiinni rukouksessa adventtikirkossa? Parempi vain pitää kokonaan auki, eikä vain kurkkia.
Toivonlinnassa oli varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi käydä jos silmät on kiiinni rukouksessa ja nuorisopastori on samalla puolella sängyn laidalla polvillaan pitäen hartioista kiinni.
Ei ikinä enää rukouksessa silmiä kiinni!
Toivolinnassa on annettu monenlaista "opetusta" fyysisellä saralla... On opastettu "ihan kädestä (eikä vain kädestä!) pitäen. Joskun on oppilapsen täytynyt sulkea silmänsä - häpeästä (=häväistyksestä) tai kauhusta ja toivoa vaan oppitunnin olevan pian ohi. Kirkkokin osasi ja osaa sulkea silmänsä ja vieläpä erittäin tehokkaasti asioilta, "joita ei saa olla"...
> Onko Adventtikirkossa nykyäänkin käytössä rukoukset polvillaan ja koskeeko tämä myös pappeja? >
Polvirukous on käytössä ainakin Länsi-Suomen rukoilevaisuudessa. Heidän kesäjuhlillaan tapahtui näin 1990-luvulla.
Niin ikään siinä Katolisessa kirkossa, jossa poikkesin jokin vuosi sitten. Tässä kirkossa oli erityinen pehmustettu teline, noin 20 cm lattianrajasta. Itse asiassa telineet oli siten asennettu, että normaali istuminen oli tehty hieman hankalaksi, kun ei voinut jalkoja suoristaa. Tilanne oli vähän samanlainen kuin ahtaassa bussissa.