Eli, olin noin yli puoli vuotta sitten samassa tilanteessa kuin monet täällä. Alemmuuskompleksi poikuudesta. En ollut menettänyt poikuuttani vaikka olin se sama hyvännäköinen ja mukava jätkä kuin olen ollut monta vuotta jo. Olen siis 21v. Kun sen sitten menetin, eipä se nyt mun itestuntoa ainakaan muuttanut suuntaan tai toiseen. Toki se jonkun viikon ajan tuntui uskomattomalta, että sai joltain naiselta vihdoin huomioo ihan tossakin mielessä.
Mutta nyt kun olen jokusen kokemuksen lisää saanut enkä sitä oikeaa tyttöä edelleenkään löytänyt, olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeastaan aika se ja sama, onko poikuus tallella vai ei. Tietyllä tapaa olisi jopa kivaa, jos poikuus olisi edelleen tallella. Sitten kun se maailman ihanin tyttö osuisi kohdalle, hän voisi tuntea itsensä todella ainutlaatuiseksi kun pääsisi korkaamaan mut.
Älkää siis niinkään haikailko sen seksin perään. Tutustukaa mahdollisimman moneen tyttöön. Ja katsokaa jos jonkun kanssa sitten synkkaa oikeen kunnolla. Voin kertoo, että noi tytöt on meidän iässä aikas kiimasia oikeen paikan tullen. Menetätte kyllä sen poikuuden. Kun asiat menee hieman kuin itsestään tietyllä tavalla, se viedään teiltä. Eli ei stressiä, kaikki osuu kyllä kohdalle!
Mutta nyt kun olen jokusen kokemuksen lisää saanut enkä sitä oikeaa tyttöä edelleenkään löytänyt, olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeastaan aika se ja sama, onko poikuus tallella vai ei. Tietyllä tapaa olisi jopa kivaa, jos poikuus olisi edelleen tallella. Sitten kun se maailman ihanin tyttö osuisi kohdalle, hän voisi tuntea itsensä todella ainutlaatuiseksi kun pääsisi korkaamaan mut.
Älkää siis niinkään haikailko sen seksin perään. Tutustukaa mahdollisimman moneen tyttöön. Ja katsokaa jos jonkun kanssa sitten synkkaa oikeen kunnolla. Voin kertoo, että noi tytöt on meidän iässä aikas kiimasia oikeen paikan tullen. Menetätte kyllä sen poikuuden. Kun asiat menee hieman kuin itsestään tietyllä tavalla, se viedään teiltä. Eli ei stressiä, kaikki osuu kyllä kohdalle!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo.
mukava kuulla
tuo vois toimia jos en olis niin saatanan ruma...
Kuten huomaat, koit valaistuksen sen _jälkeen_ kun olit päässyt siitä eroon.
Luulen että suurin osa meistä on ihan vain sen takia asiasta huolissaan, koska pelkäävät että se ei koskaan tapahdu ja tuntevat itsensä vähemmäksi ihmiseksi
(esim. minä) koska poikuus on tallella.
Ihmisen uteliaisuus voi joskus olla liikaa, ja koska seksihalut ovat ihmisen luonnollinen vietti, on erittäin todennäköistä masentua jos ei pääse sitä tekemään.
Itsekin toivon joku päivä pääseväni siitä eroon, mutta kaikki ajallaan ilmeisesti. Kuten sanoit, olisi hienoa menettää se jollekin joka on tärkeä - tähän pyrin.
Mutta ei se asia ole mitä varjella täytyy, itse ainakin haluan siitä eroon heti kun saan tilaisuuden ja kriteerit täyttyvät - siis jonkun kanssa jota rakastan ja kenen kanssa haluan olla muutenkin kuin seksin takia.
Mulle ei ainakaan poikuus ole ollut se itse ongelma, enemmänkin se että ei ole tyttöystävää, ei ole koskaan seurustellut, se haittaa jo aika paljon kun ikääkin jo kertynyt 28..
tl;dl
Ei kaikki siitä poikuudesta koskaan pääse eroon vaan menevät hautaan vailla minkäänlaista seksuaalista kokemusta tai läheisyyttä. Kyllä sen viimeistään jossain iässä ymmärtää kun ei kukaan nainen ole koskaan osoittanut mitään kiinnostusta. Se on miehelle äärimmäisen kova paikka.
"Ei kaikki siitä poikuudesta koskaan pääse eroon vaan menevät hautaan vailla minkäänlaista seksuaalista kokemusta tai läheisyyttä."
Varmaan, mutta on turha väittää ettei mahdollisuutta poikuudesta eroon pääsemiseen olisi tullut. Tässä maassa kuka tahansa järjissään oleva 18 vuotta täyttänyt mies jolla on säästössä ehkä 100-150e rahaa pystyy kyllä pääsemään poikuudestaan eroon koska tahansa.
Jos se oikein vaivaa parempi siitä on hankkiutua eroon vaikka maksullisissa kuin kärsiä vuosikausia ahdistuksesta. Itsehän spontaanisti tilaisuuden tullen hankkiuduin siitä tällä tavalla eroon eräässä bordellissa ulkomailla jo melko pian täysi-ikäisyyden saavutettuani, en ole katunut sitä kertaakaan.