Kristuksen kaksiluonto-oppi
Katolinen kirkko muotoili kolminaisuusopin 300- ja 400-luvuilla ja täydensi sitä Kristuksen kaksiluonto-opilla Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.
Kirkolla on ollut alusta asti vaikeuksia selittää Kristuksen kahta eriä luontoa yhdessä persoonassa. Ongelman tuottaa erityisesti se, miten Jeesus voisi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen jumaluuden tai ihmisyyden siitä kärsimättä. Ratkaisuksi on tarjottu kenosis-oppia, joka syntyi 1600-luvulla ja jota Gottfried Thomasius täydensi 1850-luvulla.
Jeesuksen elämässä on erotettava kaksiluonto-opin mukaan seuraavat vaiheet:
• Elämä ennen ihmiseksi syntymistä: Kristus on yhtä ikuinen kuin Isä Jumala ja Pyhä Henki, ilman alkua ja loppua, vaikka hän kolminaisuusopin mukaan syntyikin muinaisina iankaikkisina aikoina ennen maailman perustamista.
• Elämä ihmisenä maan päällä aina taivaaseen astumiseen saakka.
• Elämä taivaassa Jumalan valtaistuimella Isän oikealla puolella.
Jeesuksen ihmisyydessä on merkille pantavaa se, että Jeesus ei ole ollut ihmisenä aina olemassa, sillä hänellä on ihmisenä elämän alku, mutta Jumalana hänellä ei alkua ole(, vaikka hänen uskotaankin syntyneen Isästä ennen maailman perustamista).
Kun Jeesus eli ihmisenä maan päällä, niin hänen Jumalan luontonsa jäi taivaaseen Isän luokse. Tämä Jumalan luonto on ihminen Kristus Jeesuksesta erillinen tietoisuuden keskus, joka on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, toisin kuin ihmisen Kristus Jeesus ihmisen luonto.
Jeesus jaetaan kolminaisuus- ja kaksiluonto-opeissa kolmeen osaan filosofis-uskonnollisin termein: olemus, luonto ja persoona. Lisäksi Jeesus jaetaan ihmisenä kreikkalaisen filosofis-kristillisen tradition mukaan kolmeen osaan: henki, sielu ja ruumis. En tiedä, miten kolminaisuus- ja kaksiluonto-opeissa käsitellään ihmisen Kristus Jeesus hengen ja sielun ajallisuutta tai ikuisuutta, mutta logiikan mukaan ihmisen hengellä ja sielulla on alku, toisin kuin Jumalalla, jolla ei ole alkua eikä loppua.
Kun Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta tuli hänestä täydellinen ihminen (tosi ihminen) kuitenkin vailla syntiä ja ilman perisyntiä. Jeesuksen ihmisen luonto oli vajavainen kuin ihminen eikä tiennyt kaikkea, mitä hänen Jumalan luontonsa tiesi. Jeesus oli ihmisenä täysin riippuvainen Isästään Jumalasta, vaikka hänellä itsellään oli Jumalan luonto taivaassa Isän tykönä. Jeesuksen yksi persoona oli jakaantunut hänen maanpäällisen elämänsä aikana kahteen eri paikkaan ja olotilaan: ihminen maan päällä (henki, sielu ja ruumis; henki: olemus ja luonto) ja Jumala taivaassa (olemus ja luonto).
Kun Jeesus on nyt taivaassa Isän Jumalan oikealla puolella hänen valtaistuimellaan, ovat hänen Jumalan ja ihmisen olemuksensa sekä luontonsa yhtä yhdessä ruumiissa ja yhdessä persoonassa: ihminen Kristus Jeesus ja Jumala Jeesus (Jumalan Poika) yhtä aikaa. Ongelmia loogisen selityksen kannalta tuottaa nyt se, miten Jeesus voi olla yhdessä persoonassa ja yhdessä ruumiissa yhtä aikaa Jumala sekä ihminen. Kolminaisuus- ja kaksiluonto-oppien mukaan Jeesus ei lakkaa koskaan olemasta tosi ihminen, mutta miten ihminen voi olla samanaikaisesti Jumala ihmisyyden siitä kärsimättä? Miten jokin olento voi olla yhtä aikaa (Jumalaan verrattuna) vajavainen ihminen ja täydellinen (kaikkitietävä ja kaikkivaltias) Jumala? Jos joku on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, niin hän on Jumala eikä ihminen. Jos joku on vajavainen niin hän ei voi olla kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala.
Kaksiluonto-oppi johtaa väistämättä oletukseen, jonka mukaan Jeesuksen yhdessä ruumiissa ja persoonassa hänen kaksi eri luontoaan (ja olemustaan) ovat osittain erossa toisistaan, nimittäin ihmisen luonto ei voi tietää kaikkea sitä, mitä Jumalan luonto tietää, eikä ihminen Kristus Jeesus ole samalla tavalla (Jumalasta riippumaton) kaikkivaltias kuin Jumalan Poika Jeesus on.
Miten foorumin lukijat ymmärtävät tai selittävät näitä vaikeasti tajuttavia ja todellisuudessa ristiriitaisia asioita?
Katolinen kirkko muotoili kolminaisuusopin 300- ja 400-luvuilla ja täydensi sitä Kristuksen kaksiluonto-opilla Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.
Kirkolla on ollut alusta asti vaikeuksia selittää Kristuksen kahta eriä luontoa yhdessä persoonassa. Ongelman tuottaa erityisesti se, miten Jeesus voisi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen jumaluuden tai ihmisyyden siitä kärsimättä. Ratkaisuksi on tarjottu kenosis-oppia, joka syntyi 1600-luvulla ja jota Gottfried Thomasius täydensi 1850-luvulla.
Jeesuksen elämässä on erotettava kaksiluonto-opin mukaan seuraavat vaiheet:
• Elämä ennen ihmiseksi syntymistä: Kristus on yhtä ikuinen kuin Isä Jumala ja Pyhä Henki, ilman alkua ja loppua, vaikka hän kolminaisuusopin mukaan syntyikin muinaisina iankaikkisina aikoina ennen maailman perustamista.
• Elämä ihmisenä maan päällä aina taivaaseen astumiseen saakka.
• Elämä taivaassa Jumalan valtaistuimella Isän oikealla puolella.
Jeesuksen ihmisyydessä on merkille pantavaa se, että Jeesus ei ole ollut ihmisenä aina olemassa, sillä hänellä on ihmisenä elämän alku, mutta Jumalana hänellä ei alkua ole(, vaikka hänen uskotaankin syntyneen Isästä ennen maailman perustamista).
Kun Jeesus eli ihmisenä maan päällä, niin hänen Jumalan luontonsa jäi taivaaseen Isän luokse. Tämä Jumalan luonto on ihminen Kristus Jeesuksesta erillinen tietoisuuden keskus, joka on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, toisin kuin ihmisen Kristus Jeesus ihmisen luonto.
Jeesus jaetaan kolminaisuus- ja kaksiluonto-opeissa kolmeen osaan filosofis-uskonnollisin termein: olemus, luonto ja persoona. Lisäksi Jeesus jaetaan ihmisenä kreikkalaisen filosofis-kristillisen tradition mukaan kolmeen osaan: henki, sielu ja ruumis. En tiedä, miten kolminaisuus- ja kaksiluonto-opeissa käsitellään ihmisen Kristus Jeesus hengen ja sielun ajallisuutta tai ikuisuutta, mutta logiikan mukaan ihmisen hengellä ja sielulla on alku, toisin kuin Jumalalla, jolla ei ole alkua eikä loppua.
Kun Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta tuli hänestä täydellinen ihminen (tosi ihminen) kuitenkin vailla syntiä ja ilman perisyntiä. Jeesuksen ihmisen luonto oli vajavainen kuin ihminen eikä tiennyt kaikkea, mitä hänen Jumalan luontonsa tiesi. Jeesus oli ihmisenä täysin riippuvainen Isästään Jumalasta, vaikka hänellä itsellään oli Jumalan luonto taivaassa Isän tykönä. Jeesuksen yksi persoona oli jakaantunut hänen maanpäällisen elämänsä aikana kahteen eri paikkaan ja olotilaan: ihminen maan päällä (henki, sielu ja ruumis; henki: olemus ja luonto) ja Jumala taivaassa (olemus ja luonto).
Kun Jeesus on nyt taivaassa Isän Jumalan oikealla puolella hänen valtaistuimellaan, ovat hänen Jumalan ja ihmisen olemuksensa sekä luontonsa yhtä yhdessä ruumiissa ja yhdessä persoonassa: ihminen Kristus Jeesus ja Jumala Jeesus (Jumalan Poika) yhtä aikaa. Ongelmia loogisen selityksen kannalta tuottaa nyt se, miten Jeesus voi olla yhdessä persoonassa ja yhdessä ruumiissa yhtä aikaa Jumala sekä ihminen. Kolminaisuus- ja kaksiluonto-oppien mukaan Jeesus ei lakkaa koskaan olemasta tosi ihminen, mutta miten ihminen voi olla samanaikaisesti Jumala ihmisyyden siitä kärsimättä? Miten jokin olento voi olla yhtä aikaa (Jumalaan verrattuna) vajavainen ihminen ja täydellinen (kaikkitietävä ja kaikkivaltias) Jumala? Jos joku on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, niin hän on Jumala eikä ihminen. Jos joku on vajavainen niin hän ei voi olla kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala.
Kaksiluonto-oppi johtaa väistämättä oletukseen, jonka mukaan Jeesuksen yhdessä ruumiissa ja persoonassa hänen kaksi eri luontoaan (ja olemustaan) ovat osittain erossa toisistaan, nimittäin ihmisen luonto ei voi tietää kaikkea sitä, mitä Jumalan luonto tietää, eikä ihminen Kristus Jeesus ole samalla tavalla (Jumalasta riippumaton) kaikkivaltias kuin Jumalan Poika Jeesus on.
Miten foorumin lukijat ymmärtävät tai selittävät näitä vaikeasti tajuttavia ja todellisuudessa ristiriitaisia asioita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Korjaus: ..."ihminen maan päällä (henki, sielu ja ruumis; olemus ja luonto) ja Jumala taivaassa (henki: olemus ja luonto)...."
Kun Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta tuli hänestä täydellinen ihminen (tosi ihminen) kuitenkin vailla syntiä ja ilman perisyntiä. Jeesuksen ihmisen luonto oli vajavainen kuin ihminen eikä tiennyt kaikkea, mitä hänen Jumalan luontonsa tiesi. Jeesus oli ihmisenä täysin riippuvainen Isästään Jumalasta, vaikka hänellä itsellään oli Jumalan luonto taivaassa Isän tykönä. Jeesuksen yksi persoona oli jakaantunut hänen maanpäällisen elämänsä aikana kahteen eri paikkaan ja olotilaan: ihminen maan päällä (henki, sielu ja ruumis; olemus ja luonto) ja Jumala taivaassa (henki: olemus ja luonto).
ihanko tosissaan puhelet tällaisia?
No tämä on nyt sitä teologiaa, jonka varaan kristinusko rakentuu. Juutalaisilla ja alkuseurakunnilla ei tällaista pohdintaa ollut lainkaan. Täytyy muistaa, että kirkkoisillä oli opinnot takanaan antiikin ajan filosofisista opetuksista. Siksi aloituksen kaltainen pohdinta ei ollut heille lainkaan vierasta.
Suuria asioita pohdiskelet, todella suuria, mutta luulen, ettet varpaisillesikaan kurottautuneena ylety vastauksiin ja ymmärtämään jumaluutta ihmisen viisauden avulla. Nämä asiat kulkevat aivan eri teitä; ihmisen viisaus ja Jumalan ilmoitus. "Kun Jumalan viisaudesta ihminen ei viisauden kautta oppinut tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat".
Voimme tuntea hyvin Kirjoituksia ja osata Raamatun läpikotaisin vaikkapa suomeksi ja kreikaksi, mutta harhakuvamme osaamisestamme särkyvät, kun kohtaamme vanhan mummon, joka ei tiedä teologiasta mitään ja kovin vähän Raamatustakin, mutta hetken juteltuamme hänen kanssaan huomaamme, että hän tunteekin ihan henkilökohtaisesti ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen.
Minulla on tällainen kokemus. Juttelin eräällä venelaiturilla vanhan naisen kanssa. Kun kerroin hänelle Jeesuksesta hänen kasvonsa säteilivät ilosta ja hän vastasi: "Eikö olekin ihmeellistä. Jeesus on Jumalan Kristus!" Hän tunsi Hänet, josta puhui.
Aloituksessasi pohdit monia teologisia asioita. Ehkä ne synnyttävät keskusteluja, mutta toivon meidän kaikkien muistavan, että on yksi asia tuntea teologiaa ja kokonaan toinen asia tuntea Hänet, jonka Raamattu ilmoittaa s.o Jeesuksen Kristuksen, syntiemme sovittajan.
Ja täällä vaan käydään edelleen suoraan Kristuksen olemusta vastaan.
Tämä foorumi ei koskaan petä, vaikka ei täällä aikoihin kävisikään: sama viha ja kristinopin vastustus, jopa Jumalan ja Kristuksen olemuksen vastaisuus.
Per'keleitten foorumi.
Heippa taas, poistun!
""Ja täällä vaan käydään edelleen suoraan Kristuksen olemusta vastaan""
Ei mun mielestä ainakaan jukka.fin mitään Jeesusta vastaan kirjoittanut. Kirjoittiko aloittajakaan? En tiedä kun en ymmärrä teidän viisauksia.
Aloittaja vain avasi hiukan kristinuskon oppeja. Ei Jeesuksesta ihan yhdessä yössä tehty sellaista Kristusta, johon jukka.finland viittasi.
Ajatelkaapa nyt: juutalaiset odottivat messiasta, jolle on määrätty Vanhassa testamentissa tietyt tehtävät. Jeesus ei niitä täyttänyt, mutta osa alkoi kuitenkin pitää häntä messiaana. Jeesuksen kuoleman jälkeen alettiin kehittää oppeja, joissa Jeesus olikin ensin Jumalan poika ja sitten vielä myöhemmin jopa itse Jumala. Tuo viimeisin vaihe liittyy aloitukseen.
Jo Paavali muokkasi uskoa niin, että se olisi pakanoille helpommin lähestyttävä. Se tarkoitti sitä, että sen oli oltava kaukana juutalaisuudesta. Kirkkoisät jatkoivat tätä kehittelyä luomalla kolminaisuusopin ja Jeesuksen kaksiluonto-opin. Niihin pohjautuvat nykykristittyjen käsityksetkin.
Onkin hieman outoa, etteivät kristityt tunne oman uskonsa historiaa edes sen vertaa, että olisivat opiskelleet kaksiluonto-opin perusteet. Eiväthän nämä mitään salaisuuksia ole, vaan ihan kristinuskon peruskirjallisuutta.