Kiinnostuin Valonkantajat -nimisestä bändistä viime vuoden puolella kun törmäsin sattumalta netissä bändin videoon: mielenkiintoisia sanoituksia mm. uskonnoista ja niiden kielteisistä vaikutuksista.
Tänään bongasin uuden videon, jossa esitellään bändin toisen levyn kappaleita sanoitusten kera. Kiinnitin huomiota erityisesti kappaleeseen nimeltä "Jumala vaikenee", koska sen sanat osuvat mielestäni niin nappiin kuin olla voi:
JUMALA VAIKENEE
Te loihditte maailmaanne vastauksen
jä säännöt joita noudattaa
kuvailitte mahdin ainaisen
josta selvyyttä ei saa
Jumala vaikenee
vaan yhä uudelleen
miljoonat turvaavat tyhjyyteen
Ja vaikka kehonne kalpenee
kovin harvoille valkenee
tyhjyys ei vastaa rukoukseen.
Silmät kiinni kaikelle uudelle
kun eilispäivään vedotaan
Umpisolmuun itsenne huudelleet
tarinanne vankeina
Jumala vaikenee...
Ei tullut messiasta vuosiin tuhansiin
Ei tullu loppua jota kilpaa ennustettiin
Ei tullut lunastusta tehtyihin uhrauksiin
Jatkui vain hiljaisuus
Jumala vaikenee..."
Mitäpä mieltä olette? Onko liian suoraa tekstiä, tekeekö ihmiset samalla tavalla vaivaantuneeksi kuin "liian" hengellistä musiikkia kuunnellessa? Uskontohan (varsinkin se oma) on suomalaisille eräänlainen tabu, se ei ole keskustelunaiheista kärkipäässä jos face-to-face jutellaan vähänkään oudompien kanssa, eikä tuttujenkaan kanssa.
Kappale on esitelty videolla kohdassa 6:04-7:50 jos kiinnostaa käydä kuuntelemassa miltä musiikki ja sanat kuulostavat yhdessä. Jännää kontrastia kappaleessa on, kun heleän kaunis naisääni(kin) laulaa noin raskasta asiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=iYk-5jpSW-0
Tänään bongasin uuden videon, jossa esitellään bändin toisen levyn kappaleita sanoitusten kera. Kiinnitin huomiota erityisesti kappaleeseen nimeltä "Jumala vaikenee", koska sen sanat osuvat mielestäni niin nappiin kuin olla voi:
JUMALA VAIKENEE
Te loihditte maailmaanne vastauksen
jä säännöt joita noudattaa
kuvailitte mahdin ainaisen
josta selvyyttä ei saa
Jumala vaikenee
vaan yhä uudelleen
miljoonat turvaavat tyhjyyteen
Ja vaikka kehonne kalpenee
kovin harvoille valkenee
tyhjyys ei vastaa rukoukseen.
Silmät kiinni kaikelle uudelle
kun eilispäivään vedotaan
Umpisolmuun itsenne huudelleet
tarinanne vankeina
Jumala vaikenee...
Ei tullut messiasta vuosiin tuhansiin
Ei tullu loppua jota kilpaa ennustettiin
Ei tullut lunastusta tehtyihin uhrauksiin
Jatkui vain hiljaisuus
Jumala vaikenee..."
Mitäpä mieltä olette? Onko liian suoraa tekstiä, tekeekö ihmiset samalla tavalla vaivaantuneeksi kuin "liian" hengellistä musiikkia kuunnellessa? Uskontohan (varsinkin se oma) on suomalaisille eräänlainen tabu, se ei ole keskustelunaiheista kärkipäässä jos face-to-face jutellaan vähänkään oudompien kanssa, eikä tuttujenkaan kanssa.
Kappale on esitelty videolla kohdassa 6:04-7:50 jos kiinnostaa käydä kuuntelemassa miltä musiikki ja sanat kuulostavat yhdessä. Jännää kontrastia kappaleessa on, kun heleän kaunis naisääni(kin) laulaa noin raskasta asiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=iYk-5jpSW-0
Vastaukset 4
Vanhimmat
"kuvailitte mahdin ainaisen
josta selvyyttä ei saa"
Kyllä saa selvää, ja se on ihan selvään Raamatussa kerrottu.
*Kyllä saa selvää, ja se on ihan selvään Raamatussa kerrottu.*
Oliko nyt kyse siitä jumalhahmosta, josta vanha testamentti ei kerro, mutta jolla uuden testamentin mukaan on poika, joka on yksi niistä kolmesta tai kahdesta jumalasta, joita saa olla vain yksi ja jonka nimeä ei saa turhaan lausua, tai joku näistä jumalista vetäisee iäksi herneen nenäänsä?
Ja oliko nyt kyse siitä samasta kirjasta, jonka tarinoita on kopioitu vanhemmista mytologioista, jumalanpoikuuksia ja neitseellisiä syntymiä myöten?
Raamattu on epäselvyyden ja epäloogisuuden malliesimerkki, jota vielä epäselvemmät ja toistensa kanssa ristiriitaiset tulkinnat täydentävät.
Se on vakava juttu, kun Jumala vaikenee ja ei puhu ihmiselle. Näin käy kun paatumus kohtaa: Jumala on hiljaa ja hän ei vedä enää parannukseen.
Tässä esimerkki Vanhan testamentin ajoilta.
1. Sam. 3:1-6: Ja poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän voinut nähdä, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: "Tässä olen." Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: "Tässä olen, sinä kutsuit minua." Mutta hän vastasi: "En minä kutsunut; pane jälleen maata." Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: "Tässä olen, sinä kutsuit minua." Mutta tämä vastasi: "En minä kutsunut, poikani; pane jälleen maata."
Temppelissä nukkuivat pappi Eeli ja Samuel-poika. Samuel oli herkistänyt sydämensä kuulemaan Jumalaa ja siksi Herra puhui hänelle. Eeli oli sulkenut sydämensä kuulemasta Jumalan ääntä eikä siksi osannut heti neuvoa Samueliakaan. Vasta kolmannella kerralla kun Herra kutsui, Eeli ymmärsi tilanteen ja antoi Samuelille ohjeen vastata Herralle.
1. Sam. 3:10-12: Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee." Ja Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille kaiken, mitä olen hänen sukuansa vastaan puhunut, alusta loppuun asti...
Kun Jumala puhuu ihmiselle, Hän haluaa ensiksi tietää, haluaako ihminen kuulla Häntä. Tarkemmin sanottuna ydinkysymys on tämä: haluaako ihminen kuulla Jumalan ilmoituksen koskien MITÄ TAHANSA JA KOSKA TAHANSA! Jumala voi kyllä puhua myös suoraan kysymättä kuulijan halua tai mielipidettä, mutta silloin se on yleensä nuhteluksi tai varoitukseksi. Näin tapahtui esimerkiksi silloin kun Jumalan mies toi julki profeetallisen tuomion Eelin pappeudelle.
Ihminen saa ympäristöstään tietoa aistinelimillään, mutta aivot tekevät aistimuksen. Ihminen voi siis (varsinkin niin halutessaan) kuulla ja nähdä merkkejä ja merkityksiä vaikka mistä. Ne mitkä toisille ovat "ilmoituksia" ovat paremmin tietäville ja tiedostaville aistiharhoja tai sattumuksia.