Theweleit antaa ymmärtää freikorpsien primaarisuhteen äitiin olevan kehittymätön, he eivät olleet käyneet läpi oidipuskompleksia, vaan elivät limbona imaginaarisen ja symbolisen järjestyksenä välimaastossa, yliminää ei ollut sisäistetty. Sen perustana on itsensä kieltäminen.
Theweleitin puolisyntyiset miehet eivät ole siirtyneet onnistuneesti symboliseen järjestykseen ja löytäneet vakaata identiteettiä vaan ovat korvanneet perheen ja oidipaalisuuden, estäneet vajoamisen psykoosiin, toisten samalla tavoin ajattelevien miesten homososiaalisuudella ja panssaroidulla maskuliinisuudella. Oidipaalinen rakenne on Deleuzelle ja Guattarille esimerkki eksklusiivisesta disjunktiosta, vaihtoehtoisten tulevaisuushorisonttien kieltämisestä sulkemalla tiedostamattomia virtauksia.
-Siinä, missä molaarisuus rakensi modernia maskuliinisuutta sulkemalla virtauksia tai ohjaamalla ne fallisella politiikalla yhteen ainoaan pääuomaan ja hierarkiasoimalla identiteettejä, on molekulaarisuus myöhäismodernille ominaista moninaisuutta, halujen sommitelmia, inklusiivisia konjunktioita.
Myöhäismodernille kontrolliyhteiskunnalle on ominaista molekulaarisuus, mistä on seurannut moraalinen paniikki ja diskurssi maskuliinisuuden kriisistä, joidenkin miesten epätoivoinen pyrkimys rakentaa itselleen minäproteesia esimerkiksi oikeistoradikalismilla ja internet-yhteisöllisyydellä.
Theweleitin puolisyntyiset miehet eivät ole siirtyneet onnistuneesti symboliseen järjestykseen ja löytäneet vakaata identiteettiä vaan ovat korvanneet perheen ja oidipaalisuuden, estäneet vajoamisen psykoosiin, toisten samalla tavoin ajattelevien miesten homososiaalisuudella ja panssaroidulla maskuliinisuudella. Oidipaalinen rakenne on Deleuzelle ja Guattarille esimerkki eksklusiivisesta disjunktiosta, vaihtoehtoisten tulevaisuushorisonttien kieltämisestä sulkemalla tiedostamattomia virtauksia.
-Siinä, missä molaarisuus rakensi modernia maskuliinisuutta sulkemalla virtauksia tai ohjaamalla ne fallisella politiikalla yhteen ainoaan pääuomaan ja hierarkiasoimalla identiteettejä, on molekulaarisuus myöhäismodernille ominaista moninaisuutta, halujen sommitelmia, inklusiivisia konjunktioita.
Myöhäismodernille kontrolliyhteiskunnalle on ominaista molekulaarisuus, mistä on seurannut moraalinen paniikki ja diskurssi maskuliinisuuden kriisistä, joidenkin miesten epätoivoinen pyrkimys rakentaa itselleen minäproteesia esimerkiksi oikeistoradikalismilla ja internet-yhteisöllisyydellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Epäobjektiivisuudessasi voisit etabloitua marginaaliin!
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138597-niemisen-vaitoskirjan-parhaita-paloja
http://tampub.uta.fi/handle/10024/68113
"Hegemonisesta maskuliinisuudesta miesten moneuteen. Kriittisen miestutkimuksen mahdollistuminen valtio-opillisessa ajattelussa"
Ja kyllä valtiotiede on roskaa muutenkin.
Molaarisuus? Poskihammaksellisuusko? Ei:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Molaarisuus
Bisarria.
Oikein! Yllä esitettyä tukevat voimakkaasti mm. suraavat näkökohdat:
"Lienee sanomattakin selvää, että kreationismi antaa mahdollisuuden parantaa tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia. Ei sovi unohtaa, että kreationismi parantaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta kreationismi yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.
Tosiasia on, että kreationismi mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta. Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että kreationismi johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti huomaamattomia haittatekijöitä. Jotta emme unohtaisi yhteisön pyrkimyksiä, todettakoon, että kreationismi opettaa sisäistämään ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa."
Lähde: Puppulausegeneraattori
Oikeastaan pelottavaa että silein tie politiikkaan kulkee valtiotieteen opiskelun kautta, mikä aloituksen perusteella vaikuttaisi olevan lähinnä taito tuottaa mahdollisimman sekavaa reaalimaailmasta irrallista tekosivistynyttä puppua.