Onko jumalaa

Oman uskon epäileminen vaatii henkistä vahvuutta. Sellainen, jonka koko maailmankuva, itsetunto ja mielenterveys riippuvat uskosta johonkin tiettyyn jumalaan, ei varmaan halua sitä epäillä - eikä ehkä kannatakaan.

Uskon kannalta on täysin yhdentekevää onko Jumala olemassa tai ei.
Jos uskoo johonkin ja saa sitä voimaa ja toivoa, niin se toimii täsmälleen samalla tavalla, oli sitten uskon kohde olemassa tai ei.

Jumala kun on sellainen, että sitä ei voi todistaa olevaksi, sen enempää kuin ei-olevaksi.

Minä uskon siihen maailmaan minkä tiede kertoo

Kaikki muu usko on turhaa,mutta Jeesukseen usko tuo Ikuisen elämän ja Taivaspaikan,kunhan elää Raamatun mukaan,joka on Jumalalta! Ari

Kolmiyhteinen Jumala on olemassa! Isä, Poika ja Pyhähenki ! Ari

Meillä on yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta, joka on kaikki kaikissa. [2.Kor.8:6; Ef. 4:6]

Yksi jumala josta ei ole varmuutta,kun ei ole todisteita

Olen ajatellut sitäkin ja todennut etten menetä siinä tilanteessa yhtikäs mitään.
Nautin elämästäni ja kuolen sitten jossain vaiheessa pois. Mutta jos Jumala
onkin olemassa, niin silloin menetän todella paljon - menetän ikuisen elämän
mahdollisuuden paratiisimaisissa oloissa täällä maan päällä, Jumalan halli-
tusvallan alaisuudessa. Kuvittelehan elämää täydellisissä oloissa, jossa
rakkaus ja rauha vallitsee ihmisten ja eläinten kesken. Minua kaduttaisi todella
paljon, jos en olisi antanut itselleni edes mahdollisuutta, koska rakastan elämää.

mitä sitten,

Kyllähän sitä välillä pohtii että entäs jos. Entä jos ei ole Jumalaa, entä jos se, mihin uskon, ei olekaan totta. Minusta sellaisen pohtiminen on ihan normaalia uskovan ihmisen elämässä. Omissa pohdinnoissani tulen aina uudestaan siihen tulokseen, että usko Jumalaan on minulle niin luonnollinen ja oleellinen osa elämääni, etten siitä osaa enkä halua luopua. Jos sitten vaikka kuolemani jälkeen kävisi ilmi että olen ollut väärässä, ajattelen etten ole menettänyt mitään. Tavallaan sen miettiminen on ihan turhaakin. Minä elän tässä ja nyt ja minulla on hyvä olla.

Aija-pappi

"Te uskovaiset oletteko ajatelleet jos jumalaa ei ole ja uskonto onkin harhaa "

Raamatun mukaan Jumal on rakkaus. Minä tunnen rakkauden, joten pidän mahdottomana Jumalan olemattomuutta. Mutta jos olisi niin, että rakkaus puuttuisi, kaikki olisi lopulta tyhjää.

Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
1 Joh. 4:8

...Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
1 Joh. 4:16

Minulle uskonnoilla ei ole merkitystä vaan sillä mitä Raamattu opettaa. Eikä Raamatun opetus ole harhaa. VAikka Jumalaa ei olisi, olisi Raamatun opetus silti mielestäni hyvä ja haluaisin olla Raamatun Jumalalle uskollinen, koska hänen opetus on hyvää.

Ei ole uskovin ajatu tyyli,sellainen se on nimikristity jota niin ajattelevat. Uudesti syntyneet eivät voisi kuvitella niin ettei isää olisi olemassa. Me olemme Jeesuksessa vanhurskaita,toivo ijankaikkisesta elämästä. Olemme valkeuden lapsia.
mitä sitten

Jumalan kannalta täysin yhdentekevää uskotteko häneen/siihen vai ette, jos hän on olemassa, hän vain on olemassa. Ylipäänsä vähän lapsellista tehdä ihmisen omasta tiedosta jonkinlainen jumala, ihminen kuitenkin vain pieni alaston lapsi suuren supermonimutkaisen universumin keskellä.

Jonkinlainen maailmankuva pitää kuitenkin olla.