Jos mies huomaa naisen ihastuneen,

No jos samaa välttelyä on myös ihastuneena,ni millä erottaa sen onko ihastunu vai eikö tunne samoin ?

-ävpk kirjoitti:

No jos samaa välttelyä on myös ihastuneena,ni millä erottaa sen onko ihastunu vai eikö tunne samoin ?

Miehenä en itse ikinä välttele naista johon olen ihastunut vaan pyrin tulemaan mahdollisimman paljon kontaktiin ja kyselen paljon.

2+15 kirjoitti:

Miehenä en itse ikinä välttele naista johon olen ihastunut vaan pyrin tulemaan mahdollisimman paljon kontaktiin ja kyselen paljon.

Tuo on siis välillä tosi mörökölli, ei katso päin tms. Mutta välillä "ylikehuu", flirttailee, katselee pitkään yms.

Aivan kun kaksi eri persoonaa olisi kyseessä.

ap

2+15 kirjoitti:

Miehenä en itse ikinä välttele naista johon olen ihastunut vaan pyrin tulemaan mahdollisimman paljon kontaktiin ja kyselen paljon.

"Miehenä en itse ikinä välttele naista johon olen ihastunut vaan pyrin tulemaan mahdollisimman paljon kontaktiin ja kyselen paljon."

Sama, mutta jos huomaan, että nainen katselee minua niin käännän heti katseeni pois. Näin tapahtuu siis automaattisesti, vaikka muuten oikein metsästän niitä katsekontakteja... on tää vaan niin vaikeeta. :/

Juuh, selvä tapaus. Kunhan vittuilee ja sitten selän takana nauraa sulle kavereitten kanssa katketakseen.

Ensi kerran kun näette niin huudat sille päin naamaa ja sanot mulkulle suorat sanat.

19+12 kirjoitti:

Juuh, selvä tapaus. Kunhan vittuilee ja sitten selän takana nauraa sulle kavereitten kanssa katketakseen.

Ensi kerran kun näette niin huudat sille päin naamaa ja sanot mulkulle suorat sanat.

Lue lisää

tai suhteellisen ujo ihminen?

"Toi että ei kato päin kun kohtaatte, niin on kyllä vahva merkki siitä ettei ole kiinnostunut."

Tai sitten on, mutta ujostelee... Tiedän tunteen.

En aina katso silmii kirjoitti:

"Toi että ei kato päin kun kohtaatte, niin on kyllä vahva merkki siitä ettei ole kiinnostunut."

Tai sitten on, mutta ujostelee... Tiedän tunteen.

Katsekontakti voi tuntu hyvin intiimiltä, joten jos haluan pysyä "toimintakykyisenä", enkä nolona näyttää kaikille kuinka sukat pyörivät jalassani, välttelen katsekontaktia..

Yks poika johin oon ihastunut (17) nii käyttäytyy välil et hän vaan nauttii siitä että olen näyttänyt kiinnoatukseni...Olen pyytänyt häntö yhteen paikkaan ja silloin hän kyseli kaikkee siit paikast mut ei vastannu tuleeks...no ei tullut :/ sit meni pari pv. ja alko kyselee kiinnostuneena kaikkee et oliks kivaa ja miten meni. Sit käänty suoraan muhun päin hymyili ujosti ja täris ihan sikana et huomasin :) karkas kyllä sit tilanteest ja sit vilkuili mua ja odotti aivan kuin et pääsis samalla oven avalluksella ulos.

No sit meni taas vähän aikaa ja kun pyysin toiseen paikkaan häntä nii oli heti et joo käy ehk ja vaikutti tyytyväiseltä. Sit ku kysyin fb et milloin hän olis vapaa et voitaisko nähä niin luki mut ei vastannu :(. Sit hän karttoi mua ja oli hyvin vaivaantunut mun seuras. Kier mut kaukaa ja vältteli. Sit ku tilanne laantu niin taas rupes vilkuilee ja hymyilee mulle. Säikkyy yhä jos tuun hänen lähelleen mut katsoo joskus suoraan silmiini. Kun kävelee ohitseni katsoo lähes aina toiseen suuntaan mun kohalla tai lattiaan. Kerran käänty khyl kattoo mua silleen nopee ja jos hän kattoo muualle kun kävelee ohitseni huomaan hänen silmänsä jotenkin reagoivan muhun kun vilkaisen nopeasti häntä. Kuitenkin karttaa mua :'( eikö hän välitäkkään musta?

Ei "vie" mihinkään kun on varattu, jos et vapaata saa niin ole yksin, ei ole häpeä kuolla vanhana piikana eikä poikuutta ole pakko menettää

varattu on varattu kirjoitti:

Ei "vie" mihinkään kun on varattu, jos et vapaata saa niin ole yksin, ei ole häpeä kuolla vanhana piikana eikä poikuutta ole pakko menettää

Sinun kaltaisesi ihmiset on aina olleet mielestäni kiinnostavia. Mistä johtuu tuo järkyttävä toisen ihmisen lyttäys?
Jos ihminen on vakaassa parisuhteessa, ei hänen tulisi tuntea oloaan uhatuksi, vaikka itse *syötä tähän unelmien mies/ nainen* vokottelisi puolisoa. Jos taas puoliso lähtee toisen matkaan edes vain sen hetken hurmion takia, on siihen syynsä.
Tangoon tarvitaan aina kaksi; siihen tarvitaan myös tuon varatun henkilön suostumus.
Otathan myös huomioon, että aina tuo varattuunsekaantuja on myös ihminen. N. 99%:sti tällä sekaantujalla on tunteet, eikä siis pokaile varattua ihan vaan huvikseen.
Toisekseen; miksi varattuunsekaantujan pitäisi olla huolissaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, jos kyseessä ei ole kaverin puoliso? Ei tuokaan sekaantuja ole mitenkään velvoitettu täysin tuntemattomalle henkilölle. Ja "no mieti jos olisit itse tuo puoliso" ei nyt auta vastaukseksi. Varmasti kamalaa, enkä toivoisi itseni kokevan samaa. Enkä ole kokenutkaan, koska en päästä suhdetta siihen jamaan että pitäisi moista pelätä. Jos noin pääsisi käymään, pistäisin suhteen poikki: it wasn't meant to be. Se sattuu, mutta elämä on...
Näitä sinun kaltaisiasi on aivan järkyttävän paljon, ja ihmettelenkin, miten voitte olla noin jyrkkiä MAHDOLLISEN tosirakkauden suhteen.
Jos löytäisit tosirakkauden joka ei olisi se, jonka kanssa tällä hetkellä olet, mutta olet jo esim. mennyt naimisiin, jäisitkö epäonnellisena tuohon jo kyhättyyn suhteeseen ja antaisit onnesi lipua ohitsesi?

iltatähti* kirjoitti:

Yks poika johin oon ihastunut (17) nii käyttäytyy välil et hän vaan nauttii siitä että olen näyttänyt kiinnoatukseni...Olen pyytänyt häntö yhteen paikkaan ja silloin hän kyseli kaikkee siit paikast mut ei vastannu tuleeks...no ei tullut :/ sit meni pari pv. ja alko kyselee kiinnostuneena kaikkee et oliks kivaa ja miten meni. Sit käänty suoraan muhun päin hymyili ujosti ja täris ihan sikana et huomasin :) karkas kyllä sit tilanteest ja sit vilkuili mua ja odotti aivan kuin et pääsis samalla oven avalluksella ulos.

No sit meni taas vähän aikaa ja kun pyysin toiseen paikkaan häntä nii oli heti et joo käy ehk ja vaikutti tyytyväiseltä. Sit ku kysyin fb et milloin hän olis vapaa et voitaisko nähä niin luki mut ei vastannu :(. Sit hän karttoi mua ja oli hyvin vaivaantunut mun seuras. Kier mut kaukaa ja vältteli. Sit ku tilanne laantu niin taas rupes vilkuilee ja hymyilee mulle. Säikkyy yhä jos tuun hänen lähelleen mut katsoo joskus suoraan silmiini. Kun kävelee ohitseni katsoo lähes aina toiseen suuntaan mun kohalla tai lattiaan. Kerran käänty khyl kattoo mua silleen nopee ja jos hän kattoo muualle kun kävelee ohitseni huomaan hänen silmänsä jotenkin reagoivan muhun kun vilkaisen nopeasti häntä. Kuitenkin karttaa mua :'( eikö hän välitäkkään musta?

Lue lisää

Ujo ihastunut.

taas näitä kirjoitti:

Sinun kaltaisesi ihmiset on aina olleet mielestäni kiinnostavia. Mistä johtuu tuo järkyttävä toisen ihmisen lyttäys?
Jos ihminen on vakaassa parisuhteessa, ei hänen tulisi tuntea oloaan uhatuksi, vaikka itse *syötä tähän unelmien mies/ nainen* vokottelisi puolisoa. Jos taas puoliso lähtee toisen matkaan edes vain sen hetken hurmion takia, on siihen syynsä.
Tangoon tarvitaan aina kaksi; siihen tarvitaan myös tuon varatun henkilön suostumus.
Otathan myös huomioon, että aina tuo varattuunsekaantuja on myös ihminen. N. 99%:sti tällä sekaantujalla on tunteet, eikä siis pokaile varattua ihan vaan huvikseen.
Toisekseen; miksi varattuunsekaantujan pitäisi olla huolissaan siitä, miltä siitä toisesta tuntuu, jos kyseessä ei ole kaverin puoliso? Ei tuokaan sekaantuja ole mitenkään velvoitettu täysin tuntemattomalle henkilölle. Ja "no mieti jos olisit itse tuo puoliso" ei nyt auta vastaukseksi. Varmasti kamalaa, enkä toivoisi itseni kokevan samaa. Enkä ole kokenutkaan, koska en päästä suhdetta siihen jamaan että pitäisi moista pelätä. Jos noin pääsisi käymään, pistäisin suhteen poikki: it wasn't meant to be. Se sattuu, mutta elämä on...
Näitä sinun kaltaisiasi on aivan järkyttävän paljon, ja ihmettelenkin, miten voitte olla noin jyrkkiä MAHDOLLISEN tosirakkauden suhteen.
Jos löytäisit tosirakkauden joka ei olisi se, jonka kanssa tällä hetkellä olet, mutta olet jo esim. mennyt naimisiin, jäisitkö epäonnellisena tuohon jo kyhättyyn suhteeseen ja antaisit onnesi lipua ohitsesi?

Lue lisää

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että olemme jossain määrin vastuussa kaikista kanssaihmisistä, tuttu tai tuntematon. Ei ihmisiä voi arvottaa sen mukaan, kuinka hyvin tunnette. Se tässä maailmassa onkin pielessä.

Ja toinen näkökanta asiaan on se, että jos varattuun ihastuu, melko varmasti satuttaa itsensä, pahastikin. Jos ihan vaan itseään ajattelee.

Toinen vastaaa kirjoitti:

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että olemme jossain määrin vastuussa kaikista kanssaihmisistä, tuttu tai tuntematon. Ei ihmisiä voi arvottaa sen mukaan, kuinka hyvin tunnette. Se tässä maailmassa onkin pielessä.

Ja toinen näkökanta asiaan on se, että jos varattuun ihastuu, melko varmasti satuttaa itsensä, pahastikin. Jos ihan vaan itseään ajattelee.

Lue lisää

Tuohon ensimmäiseen: kyllä, ihan totta on että olemme "vastuussa" toisistamme. Tämä tarkoittaa että hädässä olevaa tulee auttaa omien rahkeiden mukaan. Miksi kukaan laittaisi toisen onnen oman etusijalle? Siis täysin tuntemattoman? Että voisi kuolla marttyyrina? Voi sitten kertoa lapsenlapsilleen kuinka jätti yhden upean naisen/ miehen siksi että toiselle, tuntemattomalle henkilölle olisi tullut suru puseroon. Eikun venaas, eihän niitä lapsia koskaan tullutkaan hankittua kun ei kukaan tuntunut yhtä oikealta kuin tuo yksi...

".. jos varattuun ihastuu, melko varmasti satuttaa itsensä". Totta. Erittäin totta. Käsittääkseni nämä tunnesattumiset eivät ole kovin fataalia luokkaa. Niistä käsittääkseni selviää useammin hengissä kuin esim. puukkotappeluissa.


Myös näillä varatuilla ja näillä varattuihinsekaantujilla on, Antskua lainatakseni, oikeus omiin tunteisiin.
Jos niitä tunteita tulee eikä kohteena ole oma puoliso, niin jokainen toimikoon niinkuin parhaakseen näkee.
Pistää kyllä niin raivostuttamaan nämä pellet jotka mouhuavat suu vaahdossa tästä asiasta, ja silti samalla esim. ohittavat kodittoman kerjäläisen suomatta katsettakaan/ eivät käy luovuttamassa verta.
Moraaliasioita nämäkin.

Toinen vastaaa kirjoitti:

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että olemme jossain määrin vastuussa kaikista kanssaihmisistä, tuttu tai tuntematon. Ei ihmisiä voi arvottaa sen mukaan, kuinka hyvin tunnette. Se tässä maailmassa onkin pielessä.

Ja toinen näkökanta asiaan on se, että jos varattuun ihastuu, melko varmasti satuttaa itsensä, pahastikin. Jos ihan vaan itseään ajattelee.

Lue lisää

Mä oon varattu mutta silti ihastunut toiseen mieheen. Olisin valmis tekemään lähes mitä tahansa jos vain saisin tämän miehen "omakseni". Tunteet omaa miestä kohtaan on kuolleet vuosia sitten, kaveruutta enää minun puolelta. Ai miks ei oo erottu, lapset ja asuntolaina siinä kai suurimmat syyt. Ja tähän asti oon ollut ihan sinut tän tilanteen kanssa mut nyt kun oon ihastunut niin tilannen on toinen. Jos tää ihastus vastais tunteisiini niin kyllä, olisin valmis eroamaan.

No niin, moraali saarnoja odotellessa...

varattu N kirjoitti:

Mä oon varattu mutta silti ihastunut toiseen mieheen. Olisin valmis tekemään lähes mitä tahansa jos vain saisin tämän miehen "omakseni". Tunteet omaa miestä kohtaan on kuolleet vuosia sitten, kaveruutta enää minun puolelta. Ai miks ei oo erottu, lapset ja asuntolaina siinä kai suurimmat syyt. Ja tähän asti oon ollut ihan sinut tän tilanteen kanssa mut nyt kun oon ihastunut niin tilannen on toinen. Jos tää ihastus vastais tunteisiini niin kyllä, olisin valmis eroamaan.

No niin, moraali saarnoja odotellessa...

Lue lisää

On hienoa, että olet valmis lähtemään avo-/ avioliitosta kun tunteita ei ole, mutta hämmentää silti juurikin tuo ettei lasten takia ole erottu. Asuntolainan sinänsä ymmärrän, mutta lapset "estää" eron? Naw. Lapsetkin varmasti vaistoavat ettei kaikki ole hyvin. Saavat vielä virheellisen kuvan avioliitosta ja käyttävät sitä tulevaisuudessa. Ja tekevät saman omille lapsilleen jne.

Toivottavasti ihastuksesi vastaa tunteisiisi. Oletko jo tehnyt ensimmäistä liikettä?

Toivon sinulle todellakin onnea matkasi varrelle, mutta muista myös että lapset ovat tärkein asia maailmassa. Vaikka kuinka tuo uusi mies olisi kuinka ihana, muista pitää lapset etusijalla.


Lykkyä tykö! :)

taas näitä kirjoitti:

Tuohon ensimmäiseen: kyllä, ihan totta on että olemme "vastuussa" toisistamme. Tämä tarkoittaa että hädässä olevaa tulee auttaa omien rahkeiden mukaan. Miksi kukaan laittaisi toisen onnen oman etusijalle? Siis täysin tuntemattoman? Että voisi kuolla marttyyrina? Voi sitten kertoa lapsenlapsilleen kuinka jätti yhden upean naisen/ miehen siksi että toiselle, tuntemattomalle henkilölle olisi tullut suru puseroon. Eikun venaas, eihän niitä lapsia koskaan tullutkaan hankittua kun ei kukaan tuntunut yhtä oikealta kuin tuo yksi...

".. jos varattuun ihastuu, melko varmasti satuttaa itsensä". Totta. Erittäin totta. Käsittääkseni nämä tunnesattumiset eivät ole kovin fataalia luokkaa. Niistä käsittääkseni selviää useammin hengissä kuin esim. puukkotappeluissa.


Myös näillä varatuilla ja näillä varattuihinsekaantujilla on, Antskua lainatakseni, oikeus omiin tunteisiin.
Jos niitä tunteita tulee eikä kohteena ole oma puoliso, niin jokainen toimikoon niinkuin parhaakseen näkee.
Pistää kyllä niin raivostuttamaan nämä pellet jotka mouhuavat suu vaahdossa tästä asiasta, ja silti samalla esim. ohittavat kodittoman kerjäläisen suomatta katsettakaan/ eivät käy luovuttamassa verta.
Moraaliasioita nämäkin.

Lue lisää

Ei ole kyse marttyyriksi pyrkimisestä. Kaikki sellainen tekee olosta painavan, ja matkasta raskaan.
Tiedän paljon naisia, jotka ovat odotelleet oikeaansa, liian pitkään. Ja jäänyt perhe perustamatta.

Tottakai on oikeus omiin tunteisiin, ei tässä nyt aivan naiveiksi heittäydytä. Mutta jos jokainen koittaisi ajatella kollektiivisemmin, koittaisi tehdä oikein, maailmassa olisi vähemmän surua. Ja tarkoitan luonnollisestikin laajemmassa mittakaavassa, kuin parisuhteissa. Tekisi valintoja, joissa mahdollisimman paljon ajateltu muitakin.

En ole suu vaahdossa mouhuaja, tiedän ja ymmärrän miltä tuntuu rakastua varattuun, kuinka se satuttaa. Teki niin tai näin.
Ja hänet tulen muistamaan lopun elämäni.
Rakkaudella.

taas näitä kirjoitti:

On hienoa, että olet valmis lähtemään avo-/ avioliitosta kun tunteita ei ole, mutta hämmentää silti juurikin tuo ettei lasten takia ole erottu. Asuntolainan sinänsä ymmärrän, mutta lapset "estää" eron? Naw. Lapsetkin varmasti vaistoavat ettei kaikki ole hyvin. Saavat vielä virheellisen kuvan avioliitosta ja käyttävät sitä tulevaisuudessa. Ja tekevät saman omille lapsilleen jne.

Toivottavasti ihastuksesi vastaa tunteisiisi. Oletko jo tehnyt ensimmäistä liikettä?

Toivon sinulle todellakin onnea matkasi varrelle, mutta muista myös että lapset ovat tärkein asia maailmassa. Vaikka kuinka tuo uusi mies olisi kuinka ihana, muista pitää lapset etusijalla.


Lykkyä tykö! :)

Lue lisää

Laitoin että olen valmis tekemään lähes mitä tahansa hänen eteensä mut lapsiani en jätä. Lapset on aina ykkösenä, jos ihastus ei heitä hyväksy niin juttu loppuisi heti alkuunsa. Lapset on vielä pieniä, alle kouluikäisiä joten näistä aikuisten asioista he eivät niin ymmärrä. Ulospäin kaikki on ok mut mun sisällä myllertää.

Varsinaisesti en ole tunnustanut hänelle että olen ihastunut, flirttailen ja näin, pientä vihjettä tunteistani olen kyllä kertonut. Ehkä odotan että saan selvyyden hänen tunteista mua kohtaan ennen kuin teen isompaa siirtoa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan;)

varattu N kirjoitti:

Laitoin että olen valmis tekemään lähes mitä tahansa hänen eteensä mut lapsiani en jätä. Lapset on aina ykkösenä, jos ihastus ei heitä hyväksy niin juttu loppuisi heti alkuunsa. Lapset on vielä pieniä, alle kouluikäisiä joten näistä aikuisten asioista he eivät niin ymmärrä. Ulospäin kaikki on ok mut mun sisällä myllertää.

Varsinaisesti en ole tunnustanut hänelle että olen ihastunut, flirttailen ja näin, pientä vihjettä tunteistani olen kyllä kertonut. Ehkä odotan että saan selvyyden hänen tunteista mua kohtaan ennen kuin teen isompaa siirtoa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan;)

Lue lisää

Oliko sinulla kuinka vahvat tunteet miestäsi kohtaan kun tutustuitte ja rakastuitte? Miltä silloin alussa tuntui, mihin ihastuit miehessäsi?
Mitä jos eroat ja menet yhteen uuden ihastuksesi kanssa ja muutaman vuoden päästä tunteet taas ns kuolee ja tunnet vain kaverillisia tunteita häntäkin kohtaan?

jotain mietittävää kirjoitti:

Oliko sinulla kuinka vahvat tunteet miestäsi kohtaan kun tutustuitte ja rakastuitte? Miltä silloin alussa tuntui, mihin ihastuit miehessäsi?
Mitä jos eroat ja menet yhteen uuden ihastuksesi kanssa ja muutaman vuoden päästä tunteet taas ns kuolee ja tunnet vain kaverillisia tunteita häntäkin kohtaan?

Lue lisää

Mä olin 17 silloin kun tapasin mieheni, parikymppisenä menin naimisiin ja siitäkin tulee jo kohta 15 vuotta. Joten tunteet on vuosien saatossa muuttuneet, olemme enemmän kavereita kuin aviopari monessakin mielessä. Kun ihastuin mieheeni niin sukat pyöri jaloissa ja päätä huimasi, luulin että olen löytänyt elämäni miehen jonka kanssa jakaa arki niin iloineen kuin suruineen. Nyt tunteet minun puolelta on siks kuolleet, olivat jo ennen kuin ihastuin tähän toiseen mieheen. En ole ennustaja niin en voi tietää miten mridän juttu etenisi mutta tuntuu taas että olen elossa. Odotan, että nään hänet ja voidaan vaihtaa muutama sana kiireen keskellä.

Ymmärrän että monikaan ei ymmärrä eikä hyväksy tilannetta mutta eikö varatuilla ole oikeus omiin tunteisiin, ei kukaan pysty lupaamaan että vielä 50 vuoden päästä ollaan yhdessä. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ja onko jotenkin eri asia kun varattu nainen ihastuu kuin jos varattu mies ihastuu?

Toinen vastaa kirjoitti:

Ei ole kyse marttyyriksi pyrkimisestä. Kaikki sellainen tekee olosta painavan, ja matkasta raskaan.
Tiedän paljon naisia, jotka ovat odotelleet oikeaansa, liian pitkään. Ja jäänyt perhe perustamatta.

Tottakai on oikeus omiin tunteisiin, ei tässä nyt aivan naiveiksi heittäydytä. Mutta jos jokainen koittaisi ajatella kollektiivisemmin, koittaisi tehdä oikein, maailmassa olisi vähemmän surua. Ja tarkoitan luonnollisestikin laajemmassa mittakaavassa, kuin parisuhteissa. Tekisi valintoja, joissa mahdollisimman paljon ajateltu muitakin.

En ole suu vaahdossa mouhuaja, tiedän ja ymmärrän miltä tuntuu rakastua varattuun, kuinka se satuttaa. Teki niin tai näin.
Ja hänet tulen muistamaan lopun elämäni.
Rakkaudella.

Lue lisää

Olin kiinnostunut eräästä varatusta, mutta en yrittänytkään tehdä mitään, koska hän oli varattu. Myöhemmin hänen vaimonsa jätti hänet toisen miehen takia, mutta olin itse silloin jo naimisissa. Raivostutti aivan suunnattomasti, kun tajusin että olin uhrautunut ihan turhaan.

varattu N kirjoitti:

Mä olin 17 silloin kun tapasin mieheni, parikymppisenä menin naimisiin ja siitäkin tulee jo kohta 15 vuotta. Joten tunteet on vuosien saatossa muuttuneet, olemme enemmän kavereita kuin aviopari monessakin mielessä. Kun ihastuin mieheeni niin sukat pyöri jaloissa ja päätä huimasi, luulin että olen löytänyt elämäni miehen jonka kanssa jakaa arki niin iloineen kuin suruineen. Nyt tunteet minun puolelta on siks kuolleet, olivat jo ennen kuin ihastuin tähän toiseen mieheen. En ole ennustaja niin en voi tietää miten mridän juttu etenisi mutta tuntuu taas että olen elossa. Odotan, että nään hänet ja voidaan vaihtaa muutama sana kiireen keskellä.

Ymmärrän että monikaan ei ymmärrä eikä hyväksy tilannetta mutta eikö varatuilla ole oikeus omiin tunteisiin, ei kukaan pysty lupaamaan että vielä 50 vuoden päästä ollaan yhdessä. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ja onko jotenkin eri asia kun varattu nainen ihastuu kuin jos varattu mies ihastuu?

Lue lisää

Tuo viimeinen kappaleesi on niin todellista totta. En ymmärrä miten kukaan jaksaa suuttua tällaisista asioista. Kaikilla omat elämät. Hoitakaa ne oman moraalinne mukaan, me muut hoidamme omamme kuten parhaalta tuntuu.
Ei kukaan valitse tunteitaan.

varattu N kirjoitti:

Mä olin 17 silloin kun tapasin mieheni, parikymppisenä menin naimisiin ja siitäkin tulee jo kohta 15 vuotta. Joten tunteet on vuosien saatossa muuttuneet, olemme enemmän kavereita kuin aviopari monessakin mielessä. Kun ihastuin mieheeni niin sukat pyöri jaloissa ja päätä huimasi, luulin että olen löytänyt elämäni miehen jonka kanssa jakaa arki niin iloineen kuin suruineen. Nyt tunteet minun puolelta on siks kuolleet, olivat jo ennen kuin ihastuin tähän toiseen mieheen. En ole ennustaja niin en voi tietää miten mridän juttu etenisi mutta tuntuu taas että olen elossa. Odotan, että nään hänet ja voidaan vaihtaa muutama sana kiireen keskellä.

Ymmärrän että monikaan ei ymmärrä eikä hyväksy tilannetta mutta eikö varatuilla ole oikeus omiin tunteisiin, ei kukaan pysty lupaamaan että vielä 50 vuoden päästä ollaan yhdessä. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ja onko jotenkin eri asia kun varattu nainen ihastuu kuin jos varattu mies ihastuu?

Lue lisää

Aika pitkään olette olleet. :)
Tee vaan elämälläsi niinkuin näet parhaaksi. Taidat itse kokea tilanteesta syyllisyyttä, mikä on ihan ymmärrettävää.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, mitä ikinä päädytkin tekemään.

jotain mietittävää kirjoitti:

Aika pitkään olette olleet. :)
Tee vaan elämälläsi niinkuin näet parhaaksi. Taidat itse kokea tilanteesta syyllisyyttä, mikä on ihan ymmärrettävää.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, mitä ikinä päädytkin tekemään.

Lue lisää

Kyllä, kauan ollaan yhdessä oltu ja sen takia varmaan syyllisyyden tuskissa pyörinkin. Ei ole helppoa sanoa toiselle ettei tunteita enää ole ja ehdottaa eroa:( Kuitenkin kun se vaikuttaa myös lasten elämään aika oleellisesti, toisaalta haluaisin olla onnellinen:) Mietittävää on ja paljon, ensin pitäis tietty ottaa selvää tän ihastuksen tunteista;)

pelaamiseksi tuollainen väsyttäminen, eikä jatkuessan ole kovin kunnioittavaa toista kohtaan.

"naisen saa koukuttumaan sillä että välillä on tosi flirtti ja huomaavainen sekä toisinaan taas hieman etäinen" Noinhan sitä tulee käyttäydyttyä ihan tahtomattaankin.
Välillä lähestyy ja välillä välttelee, koska epävarmuus jäytää mieltä.

kuuma+kylmä kirjoitti:

"naisen saa koukuttumaan sillä että välillä on tosi flirtti ja huomaavainen sekä toisinaan taas hieman etäinen" Noinhan sitä tulee käyttäydyttyä ihan tahtomattaankin.
Välillä lähestyy ja välillä välttelee, koska epävarmuus jäytää mieltä.

Lue lisää

Toi toimii ihan satavarmasti mikäli haluaa päästä eroon mahdollisesta ihastuneesta naisesta. Trust me, koettu on ja todettu et pitäköön pellet pelinsä, mulla ei kiinnostus jaksa riittää tollaseen leikkiin :) Me naiset muutenki ylianalysoidaan kaikki asiat ni tollasten "se välillä tykkää musta ja välillä vihaa mua, mitä tää tarkottaa"-ajatusten loputon puiminen alkaa turhauttaa. Eikä tietenkään voida suoraan kysyä koska "se vihaa mua kun ei moikannu mulle eilen".
Vitsit kun olis taikakeino millä sais molemmille sukupuolille enemmän selkärankaa että uskallettais olla pelaamatta ja leikkimättä, oltais suoria ja rehellisiä, toisiamme kunnioittavia otuksia. Se olis hienointa ikinä.

No kerrohan mistä on kyse?
En ole aloittaja, mutta vastaavanlaista tilannetta mietin.

Yhdyn alempaan päivänsäteeseen, ja ihmettelen että miksi?

kurjimusko? kirjoitti:

Yhdyn alempaan päivänsäteeseen, ja ihmettelen että miksi?

Ei kun siis ylempään :)

Toi on asia jossa "vahva" nainen haluaa dominoida. Ei se ees halu peittää mitää, kun käy miestä perseestä kiinni ja painaa päätä olkapäälle.... vai onko se vaan tapa tehdä jotain?

Mut jos mies kysyy jotain tai tekee jotain, niin sit tulee se että : " OLLAAN VAAN KAVEREITA, EI KAVERIA ***** !!!! "

Mut voihan se tosiaan olla, että nykyinen suhde on vaila jotain, aiemmassa suhteessa on tullut turpaan ja on koettu asioita väärällä tapaa...

Mutta meneppä kysymään tai ehdottamaan, tai sano omia juttujas. nii.....

Seuraa mykkäkoulu, hetkenhiljaisuus itkupotkur ja sit taas jatketaan samaa

Ainakin se ajaa meidät ihan epätoivoisiksi ja järjiltään, kun ei koskaan oikein tiedä mistä suunnasta tuulee.

Miestyyppi tunnetaan, samaa tekee myös naiset. Täytyy käydä leikkimässä välillä, että saa vähän itsetunnon kohotusta. Joten älkää ottako ihmiset flirttiä turhan vakavasti.