Kaikki kansat maailman on tehty tahdosta Herran, on niiden paikka määrätty jo aikojen alusta kerran. Me ihmettä suurta katsellaan vaikkei se monelle aukene sellaisenaan on näkönsä esteet monet!
Jaoin kaikille kansoille perinnöt kun jaottelin ihmisten lapset, pidin luotilankana Israelin, onhan se silmäteri . Minun oma aarteeni joukossa kansojen joutui usein eksyksiin, kun lakia täyttäessään eivät tunne sydäntäni. Mutta heitä en hylkää, heidän on maa jonka liittoni merkkinä annoin, Iisakille valani vannoin annoin KÄSKYNÄ Jakobille!
Minä se olen joka heitä ohjaan ahjoon ja Jumalan armoon, ota opikses armonkansa!
Abraham läksi kulkemaan, jätti kotinsa entisen unholaan ja suuntas lupausta kohti. Hänet uskonisänä mainitaan, joten uskonsa ahjossa koeteltin jo monesti ennen Iisakkii.
On sinunkin paikkasi ahjossa oleva, sinä Jumalan armoon luottava, älä istu ilakoimassa, kun silmäterääni sohitaan, vaan riennä heitä siunaamaan, auttamaan kansojen raivotessa!
Erehdyksistä opitaan ja niin oppi uskonisäkin, hän joutui kaiken ottamaan mitä omaisuudeksi kutsutaan ja poistumaan vieraalta maalta. Tuota ihmetteli maan vieraanmies; miksi Abraham pelkäsi niin, että Saaransa pani kilvekseen ja pelkonsa kahleissa kulki? He tulivat takaisin tielle.
Ovatko sinulle tuttuja pelot ja harhapolut maailan, kunnes ymmärsit tien oikean, elämänpolun ainoan?
Oli Iisak syntyvä maailmaan, mutta varjot erämaan hiipivät mieleen miehen. Täytyy sun itsesi miettiä ja ymmärrystäsi käyttää, sanoi jo Saarakin omasta mielestään viisaastikin.
Syntyi poika ja toinenkin, mutta tästä tuli jo kriisikin, mistä jokainen tänään lukee.
On kysymys suuresta näytelmästä, joka taivaitten taivaita hipoo! On Jumala luvannut jotakin ja hänen lupauksensa ovat varmat niin, mut epäusko monelta mielen sulkee!
On 2000 vuotta jo kulunut, eihän tuo totta oo, etä Israel Sinne tunkee!
Jeesus itki kansaansa, kun näki heidän kauaksi kulkevan, sulkien sydäemesä. Minä vihasani heidät hajoitin maan neljälle kulmalle hajaannuksiin, että oppisi turvassa olemaan, mun siipeini suojassa asumaan maassa aidon ja hunajan!
Koko maa on minun ja niin on Israelkin, mutta tätä ei usko monikaan vaikka kulkee jo tietä Jumalan. On heillä monet mielipiteensä ja oppi-isänsä omat, niin että eräskin epäuskon hetkenään käski; Tappakaa koko roskaväki!
Mitä meiltä silloin kysyttiin, kun pahanvoimat pauhas niin, et ihmislihaa poltettiin ja savut synkät nous aivaisiin? He lukivat kirjettä elämämme; tahdoimme heidän uuttuvan identiteettinsä murtuvan astuvan kristityn kaapuun.
On kysymys polttava, myös viime etreille kuuluva....lopunaikojen kristityille!
Heitä kaikkialla vainottiin vaikkei he pahaa tehneet niin, olivat vain ihmisten silmätikku! He kaipausta tunsivat rinnassaan on Jumala meidän kanssamme vaan, mut eihän se niin ollut! He eivät ihisen innossaan muistaneet omaa kutsuustaan....vie sanoa Jumalasta!
Kävi pakanat heille pauhaamaan, saarnansa opettamaan, unhoita jo mitä ennen sait, on Herramme suur hän täytti lain!
Näe Israelin merkitys todellinen, se sulle on avain ymmärrykseen...saat tuntea Jumalan mielen! Hän kansansa kerran lopulla aikojen
tuo maahansa esi-isien...tämä ei muutu miksikään vaikka pakanakansat jo maata Jumalan jakaa!
Minä tunnen mitä ihmisessä on, sen vuoksi kävin mä kuolohon ja tunnen sun eksymykses. Hän siunaa sinut ja sun elämäs, kun samaa mieltä oot kans Jumalan, muuten on taipalees kova ja eksymykses omas!
Kaikki kansat maailman tulevat kerran tuomiolle....mitä teit kansoista vähimälle? Onvaltio Israelin, kuin piikki lihassa pakanain, sitä ei vaan tahdota ymmärtää, ut sen kautta Jumala puhuu. Jumala ei tee vääryyttä eikä häntä voi mistään syyttääkkään, joten Israel palaa kotikonnuilleen ihan oikein ja prikulleen!
Jaoin kaikille kansoille perinnöt kun jaottelin ihmisten lapset, pidin luotilankana Israelin, onhan se silmäteri . Minun oma aarteeni joukossa kansojen joutui usein eksyksiin, kun lakia täyttäessään eivät tunne sydäntäni. Mutta heitä en hylkää, heidän on maa jonka liittoni merkkinä annoin, Iisakille valani vannoin annoin KÄSKYNÄ Jakobille!
Minä se olen joka heitä ohjaan ahjoon ja Jumalan armoon, ota opikses armonkansa!
Abraham läksi kulkemaan, jätti kotinsa entisen unholaan ja suuntas lupausta kohti. Hänet uskonisänä mainitaan, joten uskonsa ahjossa koeteltin jo monesti ennen Iisakkii.
On sinunkin paikkasi ahjossa oleva, sinä Jumalan armoon luottava, älä istu ilakoimassa, kun silmäterääni sohitaan, vaan riennä heitä siunaamaan, auttamaan kansojen raivotessa!
Erehdyksistä opitaan ja niin oppi uskonisäkin, hän joutui kaiken ottamaan mitä omaisuudeksi kutsutaan ja poistumaan vieraalta maalta. Tuota ihmetteli maan vieraanmies; miksi Abraham pelkäsi niin, että Saaransa pani kilvekseen ja pelkonsa kahleissa kulki? He tulivat takaisin tielle.
Ovatko sinulle tuttuja pelot ja harhapolut maailan, kunnes ymmärsit tien oikean, elämänpolun ainoan?
Oli Iisak syntyvä maailmaan, mutta varjot erämaan hiipivät mieleen miehen. Täytyy sun itsesi miettiä ja ymmärrystäsi käyttää, sanoi jo Saarakin omasta mielestään viisaastikin.
Syntyi poika ja toinenkin, mutta tästä tuli jo kriisikin, mistä jokainen tänään lukee.
On kysymys suuresta näytelmästä, joka taivaitten taivaita hipoo! On Jumala luvannut jotakin ja hänen lupauksensa ovat varmat niin, mut epäusko monelta mielen sulkee!
On 2000 vuotta jo kulunut, eihän tuo totta oo, etä Israel Sinne tunkee!
Jeesus itki kansaansa, kun näki heidän kauaksi kulkevan, sulkien sydäemesä. Minä vihasani heidät hajoitin maan neljälle kulmalle hajaannuksiin, että oppisi turvassa olemaan, mun siipeini suojassa asumaan maassa aidon ja hunajan!
Koko maa on minun ja niin on Israelkin, mutta tätä ei usko monikaan vaikka kulkee jo tietä Jumalan. On heillä monet mielipiteensä ja oppi-isänsä omat, niin että eräskin epäuskon hetkenään käski; Tappakaa koko roskaväki!
Mitä meiltä silloin kysyttiin, kun pahanvoimat pauhas niin, et ihmislihaa poltettiin ja savut synkät nous aivaisiin? He lukivat kirjettä elämämme; tahdoimme heidän uuttuvan identiteettinsä murtuvan astuvan kristityn kaapuun.
On kysymys polttava, myös viime etreille kuuluva....lopunaikojen kristityille!
Heitä kaikkialla vainottiin vaikkei he pahaa tehneet niin, olivat vain ihmisten silmätikku! He kaipausta tunsivat rinnassaan on Jumala meidän kanssamme vaan, mut eihän se niin ollut! He eivät ihisen innossaan muistaneet omaa kutsuustaan....vie sanoa Jumalasta!
Kävi pakanat heille pauhaamaan, saarnansa opettamaan, unhoita jo mitä ennen sait, on Herramme suur hän täytti lain!
Näe Israelin merkitys todellinen, se sulle on avain ymmärrykseen...saat tuntea Jumalan mielen! Hän kansansa kerran lopulla aikojen
tuo maahansa esi-isien...tämä ei muutu miksikään vaikka pakanakansat jo maata Jumalan jakaa!
Minä tunnen mitä ihmisessä on, sen vuoksi kävin mä kuolohon ja tunnen sun eksymykses. Hän siunaa sinut ja sun elämäs, kun samaa mieltä oot kans Jumalan, muuten on taipalees kova ja eksymykses omas!
Kaikki kansat maailman tulevat kerran tuomiolle....mitä teit kansoista vähimälle? Onvaltio Israelin, kuin piikki lihassa pakanain, sitä ei vaan tahdota ymmärtää, ut sen kautta Jumala puhuu. Jumala ei tee vääryyttä eikä häntä voi mistään syyttääkkään, joten Israel palaa kotikonnuilleen ihan oikein ja prikulleen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.