Mistä rohkeutta olla jätkien seurassa?

Olen niin ujo miesten kanssa, että ei kukaan. Miten ihmeessä saisin rohkeutta olla jätkien kanssa luontevasti ja normaalisti?

Siis mulla katoaa kaikki itseluottamus/-tunto ihan täydellisesti miesten seurassa ja tunnen itseni ihan idiootiksi. Mulle on tullu jostain semmonen ajatusmaailma, että kaikki miehet ajattelee, että oon ihan säälittävä paska, luuseri, idiootti. Naisten/tyttöjen seurassa on parempi itsetunto, tai no on poikkeustapauksia, mutta noin yleensä. Joku asia onnistuu yleensä ihan heittämällä, mutta sit jos joku mies on näkemässä mitä teen niin se ei onnistukkaan enää. Sitten kaikki mitä jätkät sanoo tai tekee, tulkitsen sen aina jotenkin negatiivisena mua kohtaan. Vaikka joku heittää vitsin, esim. blondivitsin, minusta niin saatan nauraa sille mutta sisimmässäni tunnen kolauksen. En siis ole mikään hölmöblondi joka ei ymmärrä mistään mitään, enkä yritäkkään olla, mulla on vaan pienestä asti ollut ihan vaaleat hiukset ja olen kuullut koko elämäni blondivitsejä, mutta jos ne tulee miespuolisilta henkilöiltä ni ne kolahtaa arkaan paikkaan. Tulee oikeasti tunne sitten, että olen ihan paska. Olen aina ollut vähän ujo ja arka, huonoitsetunto, mutta tutussa tyttökaveriporukassa olen ihan luonteva ja oma normaali itseni ja saatan välillä olla erittäinkin puhelias. Mutta jos paikalle saapuu joku jätkä niin musta tulee yks hiiri, joka ei uskalla kuin hymyillä ja yritän mahollisimman vähän herättää huomiota itseeni.
Sit mua vähän pelottaa se, et mää annan itestäni tosi tyhmän kuvan. Mitä jos mä näytän päälle päin tosi ärsyttävältä ku en uskalla puhua mitään ja välillä, jos en hymyile niin näytänkö tosi ylimieliseltä, mitä tosiaankaan en ole. Yleensä en kävele kyllä nokka pystyssä vaan painan katseeni lattiaan enkä uskalla katsoa ketään poikia silmiin, mutta sitten kaikki saa kuvan että oon joku ihme agnstaaja. :D
Jos joudun keskustelu tilanteeseen jätkien kanssa niin en saa sanoja suusta, suu kuivuu ja takeltelen, punastun ja olen hermostuneen olonen ja päässä vaan huudan itselleni että lähe äkkiä kävelemään ennen ku nolaat itteäs enempää, vääntelen käsiä ja puren huulta, että en sano mitään hölmöä, välttelen katsetta ja saatan ehkä naurahdella hermostuneesti itelleni, toiovn vaan koko ajan että pääsisin tilanteesta pois.. Myöhemmin sitten haukun itseni ihan lyttyyn, et miks mä noin sanoin/tein jne, sit saatan viellä kauan muistaa jos joku meni vähänki pieleen... En vain voi reaktioilleni mitään! :D Antaisin vaikka mitä, että sais rohkeutta olla luonteva jätkien kanssa. Haluaisin joskus poikaystävän tai vaikka ensiks ihan kavereitakin.
Jos joku osaa auttaa ni kertokaa vinkkejä miten saada ujoutta vähennettyä jätkiä kohtaan. Kirjotin näköjään kunnon stoorin tähän, mut ei voi mitää. :D