Jari Tervon hyvä Kristillis-siveellinen kirjoitus.
http://jaritervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49727-kristillis-siveellinen-kirjoitus
Ja kun menemme ajassa vielä Tervoakin kauemmas löytyy kristittyjen listalta sellaistenkin asioiden vastustaminen meillä Suomessa kuten naisten oikeus opiskella yliopistossa, naisten äänioikeus, naisen itsemääräämisoikeus myös avioliitossa,
Myös vuoden -29 avioliittolakia kristillisissä piireissä vastuttettiin.Siinä asetettiin mm. miesten ja naisten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet (kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa) ja yhtäläinen vanhemmuus.
http://jaritervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49727-kristillis-siveellinen-kirjoitus
Ja kun menemme ajassa vielä Tervoakin kauemmas löytyy kristittyjen listalta sellaistenkin asioiden vastustaminen meillä Suomessa kuten naisten oikeus opiskella yliopistossa, naisten äänioikeus, naisen itsemääräämisoikeus myös avioliitossa,
Myös vuoden -29 avioliittolakia kristillisissä piireissä vastuttettiin.Siinä asetettiin mm. miesten ja naisten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet (kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa) ja yhtäläinen vanhemmuus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kristilliset vastusti aikoinaan mm sukunimilakia, joka antoi naiselle, halutessaan, oikeuden pitää avioliitossa oma sukunimensä tai ottaa vaikka yhdistelmänimi.
Siinä oli kyse pelkästään perinteiden muuttamisesta eli kristillisten motiivi oli pelkkä muutosvastarinta, koska sekään laki ei koskenut niitä kristillisiä, jotka halusivat pitää perinteestä kiinni ja ottaa miehen sukunimen aviopuolisoiden yhteiseksi sukunimeksi.
Eikä tämä tulossa oleva tasa-arvoinen avioliittolakikaan koske kristillisiä heteropareja lainkaan. Mutta vastustaa pitää ja tuntuu että se suurin motivaatio on halu vastustaa muutosta.
Kun menin ensimmäistä kertaa avioon, niin oli pakko ottaa miehen sukunimi. Tuntui epäoikeudenmukaiselta. Kaksiosaista sukunimeä en voinut ottaa, koska se olisi kuulostanut tosi hassulta. Nyt tässä nykyisessä avioliitossa minulla on se sukunimi, jonka lapsena sain.
Muistui juuri mieleen, että lapsena koulukaverini vanhempien sukunimi oli sattumoisin sama. Siis se oma sukunimi. Eikö olisi ollut omituista, jos naisen sukunimi olisi avioitumisen jälkeen ollut Kaukonen-Kaukonen ja miehen sukunimi Kaukonen?
Nykyinen sukunimilaki on toki paljon parempi ja onhan siinä sekin ominaisuus, että jokainen saa vaihtaa oman etu- ja/tai sukunimensä ilman perusteluita kerran toiseksi.
Saa vaihtaa kerran toiseksi? Onko tosiaan niin, onhan Valjakkalakin vaihtanut kahdesti. Vai oliko hänellä siinä toisella kerralla jokin erityisen hyvä perustelu?
Muistelen, että sekä etu- että sukunimensä sai vaihtaa kerran ja halutessaan sai ottaa sen ja vaihdetun takaisinkin ilman selityksiä.
Oletan, että jos toisen kerran vaihtaa, pitää jotenkin perustella, mutta oletan että kyse on muotoseikasta ja ne hakemukset mennee läpi aina jos perustelut ovat ymmärrettävät.
Se ehto siellä tietenkin on, että sitä sukunimeä ei ole suojattu ja etunimen pitää olla hyväksytty.
Eikö Juhani Leskinen muuttanut nimensä virallisesti Juiceksi ennen kuolemaansa? Olenko nähnyt unta, vai onko se totta?
Hyvä kirjoitus Tervolta
Tässä muutama pääpointti
"Suomalaisen yhteiskunnan sotienjälkeistä kehitystä voi tulkita tutkimalla, mitä kristilliset ovat vastustaneet. Kaikki heidän vastustamansa uudistukset ovat tulleet aina voimaan."
"Toivottavasti tämä on nyt kyllin selvästi sanottu: pidän uskontoon pohjautuvaa poliittista toimintaa politiikan alhaisimpana muotona. Niin Suomessa kuin Iranissa."
Ai että oli hyvä kirjoitus Tervolta.