Tämä kirjoitukseni ei ehkä kuulu tälle palstalle, mutta tänne sen nyt kuitekin laitan.
Kysymykseni on, että ovatko seurakunnat valmiita ottamaan herätyksessä olevia ihmisiä keskuuteensa? Herätystä odotamme Suomeen tulevan, mutta miten otamme nämä heränneet "suojelukseemme"? Heränneissä tulee olemaan niin monenlaisia, laidasta laitaan olevia ihmisiä. Alkoholisteja, laitapuolen kulkijoita, linnakundeja, avionrikkojia, yksinäisiä, monella tavalla rikkinäisiä ihmisiä, myös aineellisesti rikkaita omine vajavaisuuksineen. ja monia monia muunlaisia ihmisiä.
Otammeko nämä kaikki ihmiset rakastavasti yhteyteemme? Miten näytämme rakkautemme heitä kohtaan? Osaammeko tutuista ja turvallisista seurakuntalaisista kääntyä myös näiden uusien ihmisten vastaanottamiseen? Vai ovatko uudet kävijät ikäänkuin ilmaa, ei tervehditä, ei huomata, ei tehdä tuttavuutta heidän kanssaan? Onko siis seurakunta valmis?
Kysymykseni on, että ovatko seurakunnat valmiita ottamaan herätyksessä olevia ihmisiä keskuuteensa? Herätystä odotamme Suomeen tulevan, mutta miten otamme nämä heränneet "suojelukseemme"? Heränneissä tulee olemaan niin monenlaisia, laidasta laitaan olevia ihmisiä. Alkoholisteja, laitapuolen kulkijoita, linnakundeja, avionrikkojia, yksinäisiä, monella tavalla rikkinäisiä ihmisiä, myös aineellisesti rikkaita omine vajavaisuuksineen. ja monia monia muunlaisia ihmisiä.
Otammeko nämä kaikki ihmiset rakastavasti yhteyteemme? Miten näytämme rakkautemme heitä kohtaan? Osaammeko tutuista ja turvallisista seurakuntalaisista kääntyä myös näiden uusien ihmisten vastaanottamiseen? Vai ovatko uudet kävijät ikäänkuin ilmaa, ei tervehditä, ei huomata, ei tehdä tuttavuutta heidän kanssaan? Onko siis seurakunta valmis?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tarvita enää mitään suuria seurakuntia, pienet nimettömät mutta rukoilevat yhteistöt riittää. Muistan lapsena kun meidän seurakunta kokoontui aina jonkun toisen luo vuoron perään. Ei ollut mitään kirkkoa, eikä se ollut ollenkaan hyvä juttu, vaan parhaat asiat tulevat läheisiltä. Ei kirkoissa tarvitse olla toisilleen tuntemattomia ihmisiä sadoittain, vaan 10-20 henkilöä, jotka tuntevat toisensa. Sitten voidaan vierailla muiden luona, ollen kuitenkin yhtä suurta Jeesuksen Kristuksen perhettä/ruumista. Kaikki on aina tervetulleita mihin seuraan tahansa ja herätyksestä vaikutteensa saaneet löytävät herätyksen saaneena yhteisönsä tuttaviensa kautta.
Ei tarvita alttareita, alttaritauluja, puhujan pönttöjä ja muitakaan pönttöjä korkeita torneja ja patsaita ja monumentteja, puhumattakaan kirkkohallinnosta YÖK!
Vain katto pään päälle ja ei sitäkään välttämättä...
Liputan kirkoille EHDOTON EI ääni.
Itse olen vasta herännyt ja todella vaikea on löytää omaa paikkaa seurskunnasta. :(
Lohdutuksena voin sanoa että moni vanha tosiuskova on eronnut kirkoistaan, ei pelkästään lutarilaisesta, vaan muistakin siksi ettei halua olla niissä, niiden ekumenisen luopumuksen, ja turmeltuneisuuden takia.
Älä turhaan etsi kirkkoa, etsi juuri sopiva elävä seurakunta. Käy monissa paikoissa ja Henkesi kyllä ilmoittaa mikä on oikea paikka. Älä etsi karismaa, äläkä teennäisyyttä, etsi rauhaa.
Tarkoitan ehdottomasti rauhaa Jeesukessa Kristuksessa, eikä minkään muun kautta.
Eiväkkö entisajan kinkerit olleet lähelle sitä?
Olen miettinyt itsekin perustavani kotiimme yhteisön Jumalan Sanaa pienessä piirissä kuunnellaksemme..
Jep, juuri näin ja olisi hienoa jos sen tekisit :)
Sunhan ei tarvitse kuin kutsua aluksi kaksi ystävää, jotka tuovat yhden oman ystävän seuraavalla kerralla.
Kiitos vastauksista. En tarkoittanut kirjoituksellani kirkkoa vaan helluntaisrk, vapaasrk jne.. Kaikilla ei ole uskovia ystäviä eikä tuttavia, jotka kutsuvat yhteisiin kokoontumisiin. Uskon elämä, seurakunnat ja niihin kuuluvat uskovat voivat olla täysin vieraita asioita vasta uskoon tulleelle. On oikeastaan aika vaikea löytää heti omalta tuntuva seurakunta. Ja todellakin on hyvä käydä monissa paikoissa, niin voi löytää oman hengellisen kotinsa. Se miten seurakunnissa otetaan vastan vasta uskoon tulleet, kertoo seurakunnan tilasta.
Olen Jarmon kanssa kirkkoasiasta ehdottomasti samaa mieltä.
Muistan kuinka lapsena isoäiti laittoi meille pyhävaatteet päälle ja sitten me yhdellä ylitäytetyllä autolastillisella saatettiin ajaa kymmenien kilometrienkin päähän jonkun sedän tai tädin luo. Joskus me vierailtiin jonkun toisen seurakunnan luona sinne kutsuttuna jos joku oli käynyt ulkopuolelta meillä.
Muistan lapsena ku meillä järjestettiin kinkerit ja siihen liittyi aina mummon kiireet kun piti leipoa ja tehdä ruoka aamulla ennen kun vieraat tulee.
Joku veti aina musiikin, muistan kun joka paikassa ei ollut harmoonia tai pianoa, niin jotkut oli aina sopinu että kuka tulee säestämään ja joskus ei kukaan säestäny, eikä sekään haitannu.
Raamatun tutkiskelun johtamiselle oli aina vuorosysteemi, joka sitten itse päätti mistä aiheesta piti raamatuntutkiskelun. Kolehti kerättiin, josta en sitten muista miten sen varat käyettiin. Osa meni varmaan kestityksen pitäjälle ruuan tekemiseen ja osa yhteiseen kassaan. Noh, se raha oli aika mitätön summa.
Sillä tavalla niitä pidettiin sillon -60 ja -70 luvulla kun minä olin natiainen.
ai niin... mailläkö ollu pappia ?? :D EI TODELLAKAAN... heh! Se lämminhenkin tosiseurakunta tuskin edes tiesi mitä pappeus on. Me lapset emme tosiaankaan, ennen kun koulussa joku opetti et mikä on pappi.
Siellä pappina toimi aina joku setä tai täti :D vuorollaan, joka johti rukoukset ja laulut jne. ohjelman.
...ja uskon vakaasti että lopunajan herätys toimii samalla kaavalla kuin kulovalkea, eikä se tarvitse mikrofoneja, sähkölaitteita, antenneja tai televisioita, interneteistä puhumattakaan.
Niilo Ylivainio näki aikoinaan näyn, jossa vanhanaikaiset rattaat lähitvät liikkeelle.
Minusta Tapani Suonto kertoi ko. asiasta hyvän tarinan. One Wayn House srk.n Jumalanpalveluksessa oli jotkut "nirppanokat" tulleet valittamaan, että tilaisuuksissa haisi vanha viina ja tupakka eräiden vieraiden taholta. No ei niitä parhaita tuoksuja varmaankaan, mutta minkä vastauksen valittaja saikaan Suonnolta.
Tapani toivoi, ettei ne hajut koskaan lakkaa heidän seurakunnassaan, sillä se, että nämä ihmiset tulevat tilaisuuteen, sanan kuuloon, on se tärkein asia. Jumalan sana tekee tehtävänsä sitten aikanaan ja tilanteet muuttuu, mutta toivoi kuitenkin, että tilaisuuteen ei jäädä tulematta mistään syystä. Sitä paitsi se on merkki siitä, että Jumala vetää puoleensa ihmisiä suoraan kadultakin ja mikä sen parempaa olisikaan.
Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
NImenomaan, halleluja, amen! Herramme Jeesus Kristus tekee työtä, hän ei tullut hurkaiden takia, vaan syntisten ja siksi nuo synnintunnon hajut on sitä kun tuhlaajapoika on palaamassa isän luo. Se on ilon päivä kun takapenkillä on sellainen, jolle syntisyys on tullut raskaaksi.
Kyllä hurskaat fariseukset istuu etupenkeissä ja hakkaa vaimojaan ja käy pettämässä heitä sitten "takapenkkien takana" piilossa.
Juuri näin.
"Toispuolen kulkijaa" katsellaan syrjäkarein, että mitähän tuoki täältä hakkee..! Hienoissa tamineissa ja koruissa istutaan sipisten ja supisten nokkaa nyrpistäen, vaikka miespolo itkee penkissä..
Tämän huomasin ollessamme eräässä pikkukappelissa jumalanpalveluksessa.
Tuntui pahalta.
Toit sanoilleni pisteen I:n päälle. Amen, ystäväni.
...