Hei!
Olen käyttänyt subutexia epäsäännöllisesti puolisen vuotta (kerran, pari viikossa) ja päivittäin noin millin verran 3,5 kk. Alkoholia on tullut hörpittyä aika tiuhaan tahtiin (2-4 kertaa viikossa). Mielialalääkkeitäkin syönyt masennukseen ja keskittymishäiriöön 2 vuotta. Maanantaina sain yllättäen tietää olevani raskaana ja en ole sen tiedon jälkeen käyttänyt mitään, pari tupakkaa olen polttanut päivässä (tiedän, että tämäkin on väärin, mutta olin tottunut polttamaan noin 25 päivässä ja tuntuu aivan mahdottomalta kaikki ilman edes sitä rentouttavaa röökiä, vaikka pyrin tämänkin lopettamaan). Nyt on siis kulunut noin 41 tuntia viimeisistä vedoista ja olo on aivan uskomattoman tuskainen, en pysty nukkumaan, palelee, hikoiluttaa, paniikkikohtausta pukkaa jatkuvasti, itkettää, pelkään kaikkea ja sinkoilen ympäri kämppää. Asiaa ei paljoa helpota se, että puoliso on samassa tilassa "tukena". Onko mitään "kotikonsteja" millä tätä voisi helpottaa? Lääkärille en halua myöntää käyttäneeni ettei lastani viedä pois ja en halua muutenkaan mitään lääkkeitä käyttää etteivät ne aiheuttaisi mitään vahinkoa.
Kestääkö tämä tila tosiaan sen 3 kk vai onko sillä mitään merkitystä, etten ole aivan vuosikausia käyttänyt säännöllisesti? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? (Niin, se joka haluaa moralisoida, että mitäs nussit ilman ehkäisyä, niin kierukka oli mutta se on lääkärin mukaan joko pudonnut tai mennyt kohdusta läpi koska ei ultraäänellä löytynyt mistään.)
Olen käyttänyt subutexia epäsäännöllisesti puolisen vuotta (kerran, pari viikossa) ja päivittäin noin millin verran 3,5 kk. Alkoholia on tullut hörpittyä aika tiuhaan tahtiin (2-4 kertaa viikossa). Mielialalääkkeitäkin syönyt masennukseen ja keskittymishäiriöön 2 vuotta. Maanantaina sain yllättäen tietää olevani raskaana ja en ole sen tiedon jälkeen käyttänyt mitään, pari tupakkaa olen polttanut päivässä (tiedän, että tämäkin on väärin, mutta olin tottunut polttamaan noin 25 päivässä ja tuntuu aivan mahdottomalta kaikki ilman edes sitä rentouttavaa röökiä, vaikka pyrin tämänkin lopettamaan). Nyt on siis kulunut noin 41 tuntia viimeisistä vedoista ja olo on aivan uskomattoman tuskainen, en pysty nukkumaan, palelee, hikoiluttaa, paniikkikohtausta pukkaa jatkuvasti, itkettää, pelkään kaikkea ja sinkoilen ympäri kämppää. Asiaa ei paljoa helpota se, että puoliso on samassa tilassa "tukena". Onko mitään "kotikonsteja" millä tätä voisi helpottaa? Lääkärille en halua myöntää käyttäneeni ettei lastani viedä pois ja en halua muutenkaan mitään lääkkeitä käyttää etteivät ne aiheuttaisi mitään vahinkoa.
Kestääkö tämä tila tosiaan sen 3 kk vai onko sillä mitään merkitystä, etten ole aivan vuosikausia käyttänyt säännöllisesti? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? (Niin, se joka haluaa moralisoida, että mitäs nussit ilman ehkäisyä, niin kierukka oli mutta se on lääkärin mukaan joko pudonnut tai mennyt kohdusta läpi koska ei ultraäänellä löytynyt mistään.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juot 2-4 kertaa viikossa viinaa, sen vahvistamaa masennusta lääkitään ja adhd-lääkkeitäkin popsitaan, tupakointi, tuo tavoista siivottominkin yli aski päivässä vielä nykyaikana, subutexistä fyysisesti riippuvainen, enkä usko että siihen kristallipalloakaan tarvitsee voidakseen sanoa, että kaikenlaista muutakin pameista lähtien on mennyt ja varmaan sitä piriäkin tullut kokeiltua jne. ja sitten tulee raskaaksi, ja arvata saattaa, että tuskin on aviomies kyseessä, hyvä jos isästä on ylipäätään edes täyttä varmuutta. Ja omasta lapsesta puhutaan subuviekuissa kuin jostakin sairaudesta, joka ikävästi estää subutexin käytön, oma lapsi kuin jokin suuri inhimillinen tragedia tai onnettomuus...
En yleensä enää nykyisin moralisoi, mutta nyt pitää kyllä sanoa, että tuo ei ole oikea tapa olla ihminen. Jotenkin näen silmissäni nyt tatuoidun ja lävistyksien täyttämän hienhajuisen kerava-tukkaisen siiderivalaan, joka kiroilee kuin seilori.
Ja tuomitsemisen ja kritiikinkö pitäisi tilannetta auttaa. Tilanne on mikä on. Ei ne noin vähällä käytöllä 3kk kestä todellakaan. Paljon käyttäneelläkin pahin vaihe on ohi alle 2vkssa. Ota buranaa ja imodiumia, lämmitä sauna ja vähennä kahvin juontia. Jos ei mene viikossa ohi, mene lääkäriin ja pyydä korvaushoitoa rask. ajaksi. Pitkät viekkarit on vaarallisempaa lapselle kuin tasainen käyttö.
Helvetin narkomaanit sikiäkää vähän enemmän.
Hei,
Älä pelkää lapsen menetystä/ huostaanottoa. Käsitin että puhut nyt syntymättömästä lapsestasi. Tai vaikka olisikin jo toinen lapsi, niin pyydä päästä vaikka perhekuntoutukseen yhdessä. Jos sulla ei ole lasta ja oot raskaana niin pyydä päihdekuntoutukseen pääsyä. Sulla siihen oikeus. Saat hoitaa itseäsi ja pääset eroon aineista. Catapresan lääkettä voidaan antaa subu viekkareihin, vaatii verenpaineen seurannan ennen ku otat sen. Ei ole bentso tai muu haitallinen lääke. Korvaushoito ei ole ainut vaihtoehto vaan laitoskuntoutusten kautta saa apua ja elimistösi puhdistuu. Jaksat paremmin ja näet asiat eritavalla ja alat saamaan voimia siihen mikä nyt näyttää mahdottomalta. Se on kuitenkin mahdollista. Hienoa että olet halukas hoitamaan itseäsi. Ja oot jo paljon tehnyt ku olet ollu ilman ja päätös ja halu muutokseen syntynyt ! Kysy käytännöistä, hoitopaikoista paikkakuntasi päihdetyöntekijöiltä vaik nimettömänä jos et uskalla heti kertoa tietojasi. Pääasia että hakeudut hoitoon ja saat apua. Moni elämä on muuttunut ja tullu parempaa tilalle. uskallettava luottaa ja avautua että uudet asiat tulee mahdolliseksi.