Usein uskovaiset kuvaavat ateisteja (ja yleensä uskonnottomia ihmisiä) kylmiksi ja tunteettomiksi, sisäisesti tyhjiksi olennoiksi. Ja ikuinen pointti on tietysti kuolemanjäkeinen elämä, ikään kuin ateistien tulisi pelätä kuolemaa hillittömästi.
Yleensäkin olen sitä mieltä että ihmisten jako pelastuviin ja kadotukseen joutuviin on harhaa. Monet diktaattorit ovat olleet vakaumuksellisia uskovia, toisaalta taas buddhalaismunkki joka ei tapa kärpästäkään, on kristinopin mukaan joutuva kadotukseen.
Nyt eksyn hieman otsikon aiheesta. Mitä siis yleensä katsotaan ateisteilta puuttuvan? Moraali? Sen voi muodostaa yleisen elämän sälyttämisen periaatteesta, yhteistyön kasvattavasta voimasta tms. Vaikka minua ei tuomittaisikaan pahoista teoista elämän jälkeen, uskon että palvelen tarkoitustani maailman osana paremmin kun teen hyvää ja toimin epäitsekkäästi.
Siis "uskon". Eli me jumalattomatkin uskomme moniin samoihin asioihin kuin uskovaiset. Me vain kutsumme niitä eri nimillä, ja olemme (usein) valmiimpia muuttamaan käsityksiämme.
Ja mitä kuolemanjälkeiseen elämään tulee, siitä ei ole tarkoituskaan tietää elämän aikana. Siksi se kuolema nimenomaan on siinä välissä. Se saattaa olla vähän samanlaista kuin aika ennen syntymää :) Eli ei muistikuvia tai pelkoja.
Kuinka siis muut ateistit/sitoutumattomat/agnostikot perustelevat olevansa yhtä arvokkaita ja henkisesti "täysiä" ihmisiä kuin uskovat? Minä ainakin myönnän, että en ole täydellinen enkä koskaan tule olemaankaan, mutta en ole vajavainen olento ("sielu") pelkästään sen takia että en tunnusta tiettyä uskomusjärjestelmää.
Yleensäkin olen sitä mieltä että ihmisten jako pelastuviin ja kadotukseen joutuviin on harhaa. Monet diktaattorit ovat olleet vakaumuksellisia uskovia, toisaalta taas buddhalaismunkki joka ei tapa kärpästäkään, on kristinopin mukaan joutuva kadotukseen.
Nyt eksyn hieman otsikon aiheesta. Mitä siis yleensä katsotaan ateisteilta puuttuvan? Moraali? Sen voi muodostaa yleisen elämän sälyttämisen periaatteesta, yhteistyön kasvattavasta voimasta tms. Vaikka minua ei tuomittaisikaan pahoista teoista elämän jälkeen, uskon että palvelen tarkoitustani maailman osana paremmin kun teen hyvää ja toimin epäitsekkäästi.
Siis "uskon". Eli me jumalattomatkin uskomme moniin samoihin asioihin kuin uskovaiset. Me vain kutsumme niitä eri nimillä, ja olemme (usein) valmiimpia muuttamaan käsityksiämme.
Ja mitä kuolemanjälkeiseen elämään tulee, siitä ei ole tarkoituskaan tietää elämän aikana. Siksi se kuolema nimenomaan on siinä välissä. Se saattaa olla vähän samanlaista kuin aika ennen syntymää :) Eli ei muistikuvia tai pelkoja.
Kuinka siis muut ateistit/sitoutumattomat/agnostikot perustelevat olevansa yhtä arvokkaita ja henkisesti "täysiä" ihmisiä kuin uskovat? Minä ainakin myönnän, että en ole täydellinen enkä koskaan tule olemaankaan, mutta en ole vajavainen olento ("sielu") pelkästään sen takia että en tunnusta tiettyä uskomusjärjestelmää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
on siitä, huomaako ihminen tiettyjen satujen olevan satuja vai ei. En ryhdy todistelemaan, että ateisti on yhtä arvokas ja henkisesti "täysi" ihminen kuin uskovaiset. Ajatuskin, että ei olisi, on surkuhupaisa.
Kuitenkin, jos uskovat pitävät ateisteja moraalittomina, en sitäkään ihmettele. Onhan heilla yllinkyllin muitakin perustelemattomia ja tosiasioiden vastaisia uskomuksia.
Niin. Välillä uskontojen vaatimukset ihmisen "pyhyydelle" ovat niin järjettömiä että niitä vastaan on turha edes keksiä perusteita.
Olen muuten huomannut että uskonnosta puhuessa joutuu laittamaan hyvin monia sanoja lainausmerkkeihin. :)
>> Olen muuten huomannut että uskonnosta puhuessa
>> joutuu laittamaan hyvin monia sanoja
>> lainausmerkkeihin. :)
Ainakin itse olen huomannut tämän. On vaikea puhua sellaisista asioista kuten Jumala, Pyhä Henki, Jeesus Kristus ja Pyhä Seurakunta ikäänkuin paikkaansapitävinä faktoina, kun ne itselle eivät merkkaa paskan vertaa.
Puhun niistä ikäänkuin puhuisin Microsoft Windowsin "luotettavuudesta" ja "edullisuudesta" tai Ladan "ruosteenkestävyydestä" ... =)
LOL M8, ROFL MAO lelele ;D
Viestisi
Kuitenkin, jos uskovat pitävät ateisteja moraalittomina, en sitäkään ihmettele. Onhan heilla yllinkyllin muitakin perustelemattomia ja tosiasioiden vastaisia uskomuksia.
En usko että uskovat ottavat kantaa ateistien moraalittomuuteen, (tämä on omaa aivoitteluasi).
Jos ateisti on moraaliton siihen ottavat kantaa niin ateistit kuin uskovaiset. Onko sinulla nyt käsitteet epäselvät, mitä tarkoitat moraalittomuudella.
Jumalan rakkauden kohteena ovat myös ateistit, tosin rajoituksella, että heidän voi olla vaikea ottaa sitä vastaan, johtuen ylpeistä asenteista, "minä tiedän ja hallitsen elämääni ja tekojani,
tunen jopa uskovaisten maailmankuvan ja ajatukset itseäni kohtaan".
Tämänhän tuot kirjoituksessasi esille
puhut ihmisten jakamisesta pelastuviin ja kadotukseen joutuviin,
mutta mitä ajattelet ihmisyydestä? olisiko siinä jonkinlainen jaonpaikka? mistä rakentuu ja milloin alkoi rakentua ateistin ihmisyys, ihmisenä oleilu? siitäkö, kun hän kontaasi pyrstöönsä tukien itsensä rantakaislikkoon ja sieltä puuhun, vaiko vielä myöhemmin hypättyään alas puusta?
Ateisteilla on pyrstö? Mielenkiintoinen näkemys.
Ihmisyyden alku... Sijoittaisin sen melko vahvasti kielen syntyyn. Silloin tuli mahdolliseksi luoda mielikuvia asioista, jotka eivät välittömästi olleet käsillä. Sitä ennen maailma vain oli, siitä eteenpäin se jaettiin merkityksiin (jotka muuttuvat jatkuvasti).
minulle on eräs foorumin joskus hyvinkin uskottava ateisti opettanut, että lähes ensin oltiin/pyrstöiltiin vedessä ja sieltä kömmittiin puuhun jne.
niin. minä Jeesus-uskovana uskon ihmisyyden olevan alunalkaen Jumalalta saatua. eli ihmisyyteni on ikäänkuin jumalallista alkuperää, kun ateistin ihmisyys on pelkästään kulttuuri-evoluution tulosta, itse kehiteltyä?
älä nyt kuitenkaan käsitä, että minun ihmisyyteni sinuun verrattuna olisi jotenkin suurta ja valtavaa, koska se on oikein Jumalalta saatua.
Oletko sinä mustaihoinen, vaikka muinaiset esi-isäsi todennäköisesti olivat? Luultavasti et. Entä oletko sinä suomupeitteinen varsieväinen kiduksilla hengittävä sammakkoeläin? Enpä usko. Asiat muuttuvat aikaa myöten, monentuvat, haarautuvat, eriytyvät. Ehkä vielä puoli miljoonaa vuotta sitten eli ihmisiä jotka eivät olleet neandertaaleja eivätkä nykyihmisiä. Ei ollut tapahtunut vielä kahden ihmislajin eroamista. Kun mennään kuusi miljoonaa vuotta taaksepäin, ei ole ihmisiä lainkaan, vain apinoita, joiden jälkeläisistä osa jonain päivänä istuu häkissä oppimassa kuinka pyydetään banaania viittomakieleltä, toisten jälkeläisten opettaessa ja ihmetellessä, ymmärtävätkö nuo toiset todella oppimansa.
Ihmisyyden raja on ehkä häilyvä, mutta sitä ei ole mitään järkeä vetää sen pidemmälle kuin viimeiseen kertaan, jossa esivanhempiemme populaatio jakautui kahdeksi erilaiseksi lajiksi, joista vain toinen on nykypäivänä täällä kutsumassa itseään ihmisiksi. Ei siis 300 miljoonan vuoden päähän, jossa ihmisten ja sammakkojen yhteinen esi-isä rämpi ylös joesta. Ei 70 miljoonan vuoden taakse, jolloin ihmisen ja kummituseläimen yhteinen esiäiti pakeni dinosauruksen hampaita. Ei edes 6 miljoonan vuoden taakse, jolloin simpanssien ja ihmisten esivanhemmat astelivat vielä sademetsän oksien alla tietämättä tuon taivaallista tulevaisuudesta, jolloin osa niiden jälkeläisistä inhoten kieltäisi esi-isänsä, toisen osan joutuessa elämään vankeina häkeissä eläinkokeita varten.
Mistä "ihmisyys" tulee? Uskon että se on kehittynyt ominaisuus aivan kuten kaikki muukin ihmisessä, mutta ei lopulta juuri sen ihmeellisempää kuin simpanssius, orankius tai vaikka cockerspanielius. Onko se kehittynyt koska jokin ylempi olento tahtoi tai salli sen kehittyvän? Kenties on, emme oikeastaan voi tietää sitä. Todisteiden puuttuessa kukin saa vapaasti tehdä omat johtopäätöksensä, ja elää niiden mukaan.
ettei ateisteille ole kehittynyt ihmisyyttä.Ja jos näin on, onko ateistin (tai muiden "vääräuskoisten" surmaaminenkaan edes rikos).
"älä nyt kuitenkaan käsitä, että minun ihmisyyteni sinuun verrattuna olisi jotenkin suurta ja valtavaa, koska se on oikein Jumalalta saatua"
Hmm. Miten se sitten pitäisi käsittää? :) Kyllä se kuulostaa ylemmältä tahdolta saadulta, kun taas ateisti sinun mukaasi tekee itsestään ihmisen kulttuurin avulla. Hyvä juttu kuitenkin, jos itse tehty ihmisyys on mielestäsi yhtä ok kuin muualta saatu...
Entäs tapauskovaiset? Ja muiden uskontojen edustajat? Sellaiset, jotka uskovat moniin piirteisiin eri uskonnoista? He ovat saaneet palan yhdeltä, toisen toiselta jumalalta ja koristelleet kyhäyksen ihmisten kulttuurilla?
Minä olen sitä mieltä että kaikkien ihmisten ihmisyys, uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, on peräisin samasta lähteestä, omasta tietoisuudesta joka hallitsee (ja välillä ei hallitse) vaistoja. Uskovaiset vain tekevät erilaisia kertomuksia, jotka selittävät kaiken tajunnan alkuperän.
>> Minä olen sitä mieltä että kaikkien ihmisten
>> ihmisyys, uskosta tai uskonnottomuudesta
>> riippumatta, on peräisin samasta lähteestä,
>> omasta tietoisuudesta joka hallitsee (ja välillä
>> ei hallitse) vaistoja. Uskovaiset vain tekevät
>> erilaisia kertomuksia, jotka selittävät kaiken
>> tajunnan alkuperän.
Samaa mieltä olen minäkin, tosin selitän sen sellaisella käsitteellä kuin MEEMI. Meemi on nimittäin sellainen joskus syntynyt käyttäytymisen ja ajattelun malli, joka jostain syystä on tietyn ihmisjoukon keskuudessa kehittynyt, ja levinnyt laajalle. Kaikilla meemeillä on omat ajatusmallinsa ja käyttäytymismallinsa, jotka meemin kannattajat pääpiirtein jakavat. Tässä kristinusko -meemissä nämä piirteet ovat itsensä kieltäminen ja tiedon vääristely/kieltäminen raamatun valossa.
Kuten elävä olento, myös meemi kehittyy ajan myötä. Kristinuskon alussa noin parituhatta vuotta sitten kirjoitettiin suurin osa meemin määrittelevistä teoksista. Kuitenkin hyvin pieni osa näistä on nykyään raamatussa, koska raamattua muokkasi aina aikansa poliittiset ja sosiaaliset olot; milloin oli katolisen kirkon suurvallan ja ristiretkien aika, milloin reformaatio pisti omia merkintöjään väliin ...
Lopulta ollaan nykypäivässä, jolloin raamattu on kasa tulkintojentulkintojen tulkintoja. Tätä sitten sovelletaan erilaisina sovellettuina käyttäytymistapoina eri kristittyjen lahkoissa; riippuu tietenkin että mikä mitäkin kohtaa raamatusta korostaa. Voisi sanoa, että kristinusko -meemi on jakautunut eri versioiksi itsestään, jotka osittain saattavat kumota toisensa. Ekumeniakin on pitemmälti kusetusta, jolla vain yritetääm nostaa oman lahkon asemaa maallikon silmissä.
Kuitenkin suurin säilynyt piirre tässä kristinuskossa on SE, että kaikki tieto tulkitaan raamatun läpi katsottuna; tällöin se pieninkin objektiivisuuden hippunen kadotetaan, ja vääristetään jopa osittainen totuus. Tämä on perseestä, ja jos 1000 vuotta oltaisiin oltu 100% kristitty maailma, niin oltaisiin vieläkin keskiajalla.
Hävettää oikein, miten kristillinen ajattelutapa on niin saatanan epäkelpoa paskaa, joka tähtää nimenomaan ihmisen henkiseen rappioon. Sillä jos kiellämme omat halumme, jotka nimenomaan saavat meidät jatkamaan eteenpäin ja kehittymään, niin olemme heti matkalla kohti alkuihmistä. Tai jos sitä ei heti huomaa, niin ainakin olemme keskimääräistä pakanaa sulkeutuneisempia, tyhmempiä tai muuten vaan ennakkoluuloisia pölkkyjä.
Että siinä sitten hjuu ...
Minun mielestäni ihmisen moraalikäsitykset ja se, kuinka kunniallisesti ( = moraalisesti ) hän yrittää elää, eivät välttämättä riipu siitä, onko hän ateisti vai teisti.
Myöskään en jaa tuota käsitystä, että buddhalaismunkki, joka ei tapa kärpästäkään, joutuisi kadotukseen. En tosin tiedä, minne buddhalaismunkki joutuu tai toivoo joutuvansa.
En ole sattunut lukemaan, että uskova( ise )t kuvaisivat ateisteja kylmiksi ja tunteettomiksi. Minun käsitykseni ateisteista muotoutuu tässä vähitellen sillä perusteella, millaisen käsityksen heistä saan näillä palstoilla. Muuta kosketusta ateisteiksi tunnustautuviin minulla ei ole.
Ihmettelen vähän tuota käsitystä, että monet diktaattorit olisivat olleet vakaumukellisia uskovia. Tosin aikoina, jolloin suurin piirtein kaikki ihmiset kuuluivat kirkkoon, myös hallitsijat kuuluivat. Lähinnä minua ihmetyttääkin puhuminen vakaumuksellisuudesta.
"Minä ainakin myönnän, että en ole täydellinen enkä tule koskaan olemaankaan, mutta en ole vajavainen olento ( sielu ) pelkästään sen takia, että en tunnusta tiettyä uskomusjärjestelmää. "
Minäkin myönnän, että en ole täydellinen enkä tule koskaan olemaan, mutta en ole myöskään vajavainen olento tai muita huonompi sillä perusteella, että uskon.
"Minun mielestäni ihmisen moraalikäsitykset ja se, kuinka kunniallisesti ( = moraalisesti ) hän yrittää elää, eivät välttämättä riipu siitä, onko hän ateisti vai teisti. "
Olet ihan oikeilla jäljillä, koska aivotutkimuksen mukaan moraali on aivojen ominaisuus. Esim. tietynlaisen aivovaurion seurauksena aiemmin kunniallista ja moraalista elämää viettäneestä ihmisestä tulee moraaliton ja epäsosiaalinen.
Usein vain kuulee uskovaisten omahyväisesti ajattelevan, että moraali on jokin uskovaisten yksinoikeus ja ateistit ovat sen sijaan täysin moraalittomia. Tämä näkyy selvästi myös tällä keskustelupalstalla.
Ihminen yrittää elää moraalisesti (mitä sillä ikinä tarkoitetaan) mutta ympäristö pitää hänen tekemisiään moraalittomina. Kummassa on vikaa. Onko kummassakaan. Moraali-sana tulee latinasta ja tarkoittaa alunperin "tavan kaltainen". Tuo kuvaa mielestäni asiaa. Tietyt asiat ihmisen käyttäytymisessä ovat biologisia, mutta niitä tuskin voi niputtaa yhteen ja samaistaa moraalin kanssa.
Kukaan ei ole muuten pystynyt selittämään yksiselitteisesti ja riidattomasti mitä moraali on.
"Tietyt asiat ihmisen käyttäytymisessä ovat biologisia, mutta niitä tuskin voi niputtaa yhteen ja samaistaa moraalin kanssa. "
Alan kirjallisuudessa on kuvattu tapaus työmaalla tapaturmaisesti aivoihinsa metallikappaleen saaneesta miehestä, joka siis oli aiemmin hoitanut asiansa (maksanut laskunsa jne.) ja ollut suosittu esim. työtoveriensa keskuudessa. Hänestä tuli aivovaurion jälkeen epäluotettava ja epäsosiaalinen. Muuten esim. oppimiskyky säilyi ennallaan. Voit tarkistaa asian kirjallisuudesta, olen nähnyt siitä mainintoja useammassakin opuksessa.
Sinulla, kuten monella muullakin on ehkä mielesi taustalla ajatus ruumiin ja sielun erillisyydestä, mutta kyllä kaikki ihmisen henkiset toiminnat tapahtuvat aivoissa, aivojen kemiallisina muutoksina. Esim. ihmisen persoonallisuus on 50/50 perimän/sos.ympäristön tulosta.
Moraali on sanakirjan mukaan yhteisössä vallitsevat eettiset käsitykset, arvostukset ja käyttäytymissäännöt, etiikka, siveellisyys.
- esimerkiksi ateisti voi näköjään vielä nykyäänkin olla kuvaamassasi oppostioasemassa muun yhteiskunnan suhteen. Ehkä nämä vastarannankiisket saavat aikaan muutoksia yhteiskunnassa ja ovat siten tarpeen yhteiskunnan moraalisten puutteiden korjaajina????
Ahaa, mielestäni kun mitään ruumiista erillistä sielu-nimistä entiteettiä ei ole olemassa!Eli arvauksesi meni väärään.
Kyse oli juuri tuosta että osa ihmisen persoonasta syntyy perimästä osa ympäristön vaikutuksesta. Väitteesi oli alunperin että se on kokonaan biologista alkuperää. Ja tuo väitteen kiistin.
"Kyse oli juuri tuosta että osa ihmisen persoonasta syntyy perimästä osa ympäristön vaikutuksesta. Väitteesi oli alunperin että se on kokonaan biologista alkuperää. Ja tuo väitteen kiistin."
Mainitsemani tapaustutkimuksen mukaan aivovaurio sai aikaan moraalittoman käyttäytymisen. Muu ympäristö pysyi samanlaisena, eli kyllä moraali on pitkälle aivojen ominaisuus. Persoonallisuushan on vähän eri asia (laajempi)kuin moraali.
Että eli kun päässä on pipi, niin minkään valtakunnan (uskonnolliset) moraalisaarnat eivät auta. :)
Tästähän keskustelu lähti liikkeelle, uskovaisen ja ateistin moraalien eroista.
Ymmärtääkseni ateisteilta puuttuu vain usko jumaliin. Asian voi myös nähdä, että uskovaisilta puuttuu epäusko jumaliin.
Tuskinpa yhdenkään "normaalin"(=ei hullu) länsimaisen ihmisen käsitys, siitä mikä on oikein ja mikä väärin, johtuu uskosta tai epäuskosta. Eiköhän jokainen ole kasvanut siihen.
Verna ihmetteli "vakaumuksellisia" hallitsijoita. No, onhan meillä vaikka Bush. Hänen uskonnollisista vakaumuksistaan on tehty dokumenttikin. Hänen uskonsa ei tosin ehkäissyt häntä aloittamasta epäoikeutettua sotaa Irakia vastaan.(Joo, Saddam oli ilkeä mies, mutta se ei tarkoita, että yhdysvalloilla olisi oikeutta puuttua siihen.)
Entäs paavit sitten joskus 1500-luvulla? Ei sekään kovin laupeaa "käännä toinen poskesi" -peliä ollut. Ja niiden nyt sentään luulisi edes vähän uskovan...
"...buddhalaismunkki ... on kristinopin mukaan joutuva kadotukseen."
Älä luule, että "uskovainen" on sama kuin "kristitty". On tuo buddhalaismunkkikin "uskovainen". Jos väität kristinopin tuomitsevan buddhalaiset helvettiin, suosittelen tutustumaan Vatikaanin II konsiilin asiakirjoihin, jotka antavat vähän toisenlaisen kuvan. (Asiaan kuuluvat fragmentit löytyvät Johannes Paavali II:n teoksesta Uskalla toivoa.)
En usko ateistien pelkäävän kuolemaa, mutta usein kuulen ateistien sanovan, että uskovat pelkäävät Jumalaa, joka on kauhea hirviö.
Ja se on jumalusko. Se ei tosin estä ketään arvostamasta asioita ja ihmisiä.
Ateisti on ihminen. Tämä saattaa olla vallankumouksellinen ja suorastaan ihmeellinen asia joillekin. Ateistin juuri kuvitellaan olevan semmoinen kylmä "kivisydäminen" tietokone, joka ei kykene mihinkään muuhun kuin kylmään logiikkaan ja järkeilyyn. Kuten jo sanoin, ateisti on ihminen, ja tätä ihmistä ohjaa samat täsmälleen samat biomolekyylit kuin kuitakin ihmisiä. Tämä tarkoittaa, että ateisti on samalla tavalla kykeneväinen tuntemaan tunteita kuin muut. Lisää vallankumouksellisia ajatuksia: eivät kaikki ateistit ole rationalisteja. Tunnen IRC:n kautta yhden ateistin, joka on työkseen muusikko (ja myöskin hyvä semmoinen). Ateisteja löytyy kaikilta elämänosa-alueilta ikään, sukupuoleen ja ammattiin katsomatta. Tämä kertoo vain yhden asian: ateistit ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Moraali on ateistille hauska asia. Otetaan esimerkki: ateisti ei voi sanoa "tappaminen on väärin, koska (J/j)umala/Raamattu sanoo niin". Tämä ei tee ateistista moraalitonta. Ateisti on siinä hauskassa tilanteessa, että hän ei vio vedota jumaliin, vaan hän joutuu ihan oikeasti pohtimaan moraaliaan ja se perustaa. Minusta tappaminen on väärin:
1) koska minulla ei ole oikeutta päättää toisen elämästä moisella tavalla
2) se on rikos
3) en haluaisi, että minut voitaisiin vapaasti tappaa samalla tavalla.
Nuo kolme syytä eivät sisällä jumalaa (ei kyllä tiedettä eikä järkeäkään). Minä olen ihminen. Ihminen haluaa suojella itseään kärsimykseltä ja kuolemalta. Sen takia ihmisyhteisöt tekevät sääntöjä", joiden tarkoitus on suojella ihmistä yksilönä ja yhteisönä kuolemalta ja kärsimykseltä. Nykylainsäädännössä on toki asioita, joita minä en itse tajua, mutta enhän minä oikeustiedettä opiskele.
En halua syyttää uskovaisia nyt mistään, mutta eräiden uskovaisten syytä tämä keskustelu kyllä on. Jotkut nimittäin inttävät, että kaikki moraali tulee jumalalta. Tämä väite yleensä jatkuu idealla, että ihmisen luoma moraalikäsitys on jotenkin ontto, puutteellinen ja suorastaan virheellinen eikä sisällä oikeata moraalia. Kertokaas minulle, miten minä(ateisti) pystyn perusteleemaan väitteen "Tappaminen on väärin" kolmella kohdalla?
Kuolema. Kaikki ihmiset kuolevat joskus. Niin se vain on. Siitä ei ole pakoa. Se on vääjäänätöntä. Se on se asia, joka tekee elämästä arvokkaan. Vain yksi kerta ja sen jälkeen poikki. Elämä ei ole pelkkä kenraaliharjoitus seuraavaa varten. Minulla on rajallinen aika, joten haluan viettää sen mahdollisimman järkevästi ja hyvin. Älkää tulko puhumaan minulle kuolemanjälkeisestä olotilasta, koska minun vastaukseni on yksinkertainen: todistakaa/perustelkaa kuolemanjälkeisen olotilan olemassaolo. Mytologiset teokset eivät käy.
Huh, tulipa paljon tekstiä...
Niinhän se on. Ateisti ei liity minkään mystisen uskomuksen piiriin. Muuten hän on täysin samanlainen ajatteleva ja tunteva olento kuin uskovaiset.
Yleisestikin haluaisin purkaa raja-aitaa uskovan yksilön ja uskonnottoman välillä. Mahdoton ajatus sinänsä, uskontoonhan kuuluvat hyvin vahvasti juuri tuollaiset määritelmät. Mutta korostan raja-aidan keinotekoisuutta.
On siis naivistisesti ilmaistuna vain hyviä tyyppejä ja ilkeitä tyyppejä (ja siltä väliltä, subjektiivisesti arvioiden siis). Toiset näistä uskovat jumalaan/jumaliin, toiset eivät. Uskovat eivät ole totuuden näkeviä pelastuneita sieluja - niin kovasti kuin he niin haluavatkin ajatella. Toisaalta myös ateistit uskovat monenlaisiin tunnepitoisiin ja ei-tieteellisiin asioihin. Se on inhimillistä, kaikille yhteistä.
1) Sinulla ei ole oikeutta päättää toisen elämästä, KOSKA vain Jumala saa päättää siitä.
2) Se on rikos, KOSKA Jumala on vaikuttanut lainlaatijoihin niin, että siitä on tehty rikos.
3) Et halua sitä, KOSKA Jumala on vaikuttanut haluamiseesi niin.
Rauskulle. Jos Jeesus puuttuu elämästä silloin puuttuu kaikki sitämyöten! VAIN HÄN Jeesus on tie totuus ja elämä! Se on selkeästi Raamatussa, jos sitä vähänkin lukee!
ereliseen vastauseen Ateismi kysymyseen. Jeesus elää aina ja on aia meidän kansame vaikka emme sitä näe mutta voime sen tuntea sen ja otaa sen omaan sydämeeme. Jeesu on tie totuus ja elämä.Kun uskome häneen PELASTUME.Ei muuta! Eme trvise muuta kuin usoa Jeesukseen.Raamatua kanataa lukea ! www.whoisjesus-really/.com/ finnish/default.htm
Sieltä netti osoiteesta löydät lisää !