Erittäin ajankohtainen tänä aikakautena

Kootkaa muruja ensin syntyneestä seurakunnasta...
Eiköpä jokainen pidä rakkaana ja arvossa sitä seurakuntaa ja hengellistä kotia, jonka kautta on saanut elävän uskon.

Missä saarnassa tuo kohta on? Eiköpä ensiksi syntynyt seurakunta ollut siellä lukittujen ovien takana!

Kyllä meidän tulee pitää arvokkaana ja rakkaana se hengellinen kotimme, jossa saamme elää uskomme todeksi.

Kuitenkaan meidän ei ole sopivaa mennä oman vajavaisen järkemme mukaan piirtelemään Jumalan seurakunnan rajoja.

Otanpa esimerkin: Kun seuroissamme valitaan virreksi "Näin uskoivat isämme ennen..., ei edelläveisaaja sano, että otetaan nyt virreksi väärässä jumalisuudessa ja kuolleessa uskossa sanoitettu ja sävelletty virsi. Käytännössä tuo virsi on körttiläisvirsi.

Kun meitä on opetettu, että tulee kaikista Jumalan luomista ihmisistä ajatella ja puhua hyvää, niin pidämme, että tuossa körttiläisliikkeessäkin on ollut Jumalan työtä, kun on noin Jumalan Sanan mukainen virsi luotu.

Laulamme virren Jumalan kunniaksi, emmekä käy arvostelemaan noiden virrensanoittajien uskoa. Jumala itse tietää sen.

Iloitaan ja kiitetään siitä, minkä Jumala on meille siunannut. Jopa tuon virren. Ei meidän asia ole alkaa rajailemaan Jumalan seurakuntaa.

Virsiä on muitakin. Jopa 1700 luvulta, jolloin lestadiolaisuutta ei ollut olemassakaan. Monen virren kohdalla tulee kyllä tunne, että kyllä virsirunoilijan on täytynyt olla uskovainen. on niin tarkasti uskovaisen kokemuksia kuvattu.

Niin mitkä virret ovatkaan esikoislestadiolaisten säveltämiä ja sanoittamia?

"Poimintoja" - "Ylen suuressa Jumalan sanan viljassa tulevat monet huolimattomiksi, siksi Lestadiuskin sanoo kootkaa muruja siitä ensiksi syntyneestä seurakunnasta joka teitä ruokkii eläväksitekevällä sanalla"

Ensiksi syntynyt seurakunta, jota Lestadius tarkoitti, oli tietenkin alkuseurakunta. Eihän hän perustanut mitään uutta seurakuntaa. Tuosta viestistäsi saa käsityksen että esikoislestadiolaisuus olisi se ensiksi syntynyt.

Eikä tule totella ihmiskäskyjä jos ne ovat raamattuun perustumattomia.
Jumalan sana on ainoa auktoriteetti ja kestävä, siihen ei tuo mitään lisää ihmisten käskyt ja luottamusvaatimukset heihin itseensä.

Voi tuota avaaja ressukkaa. Näitä näyttää riittävän, eivätkö he omasta sisäisestä tilastaan osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä?

Kysymys avaajalle: Keneen sinun tulee uskoa ja keneen luottaa?
Keneen seurakunnan tulee uskoa ja luottaa.

Vastaus Jeesukseen.

Tyhjäksi siinä itse jää, kun ryhtyy Raamattua mieleisekseen muokkaamaan, ja Jumalan sanaa tulkinnoillaan vääristelemään. Vaikka evankeliumi saarnataan oikein esikoislestadiolaisuudessakin, mutta kun saarnattu Jumalan sana turhennetaan heti perään ihmisten keksimillä opeilla ja säännöillä.

Suuri sääli, minkä lahjan hengellinen kotimme esikoislestadiolaisuus on menettänyt, lähtiessään jo 1800 luvun puolivälissä ihmisoppeja seuraamaan, Jumalan sanaan turhentamaan ja ihmisiä korottamaan.

"Täällä näyttää olevan huolimattomia kun eivät kysy mitä minun rauhaani kuuluu, vaan etsitään vikoja oman pimitetyn ymmärryksen jälkeen."

No kerrohan mitä sinun rauhaasi kuuluu? Pimitetty ymmärrykseni ei vikojasi etsi, omissani on tarpeeksi...