Usko ja epäusko

Uskomuksiin vaikuttaa vahvasti lapsen psyykkisessä kehityksessä tapahtuvan ydintiedon omaksumisen myöhempi intuitiivinen käsittely. Ydintieto voi sekoittua, eikä analyyttinenkaan ajattelu korvaa välttämättä voimakasta intuitiota, joka voi olla täysin tiedostamatonta. Intuitiiviseen tietojenkäsittelyyn enemmän nojaava henkilö ei tietoisesti sivuuta analyyttisen ajattelun tuomia ristiriitoja. Hän vain yhdistää nuo itselleen sopivaksi kokonaisuudeksi. Nykyihmisen kulttuurievoluution myötä syntyneet uskonnolliset yhteisöt ja instituutiot pitävät voimakkaasti yllä näitä uskomuksia, koska ne vetoavat juuri siihen ydintiedon lähes tiedostamattomaan intuitiiviseen käsittelyyn. Uskontojen evoluutioon voidaan siis mielestäni liittää neljä vaihetta; uskonnottomuus, uskomuksien synty (rituaalit), luonnonuskonnot/kansanuskonnot ja järjestäytyneet uskonnot.

Suurella osalla ihmisistä, riippumatta kulttuurista, uskonnosta tai etnisestä alkuperästä, on jonkinlainen käsitys siitä, että jokin osa meissä on kuolematon ja iankaikkinen. Tutkijoiden mukaan tämä käsitys syntyy intuitiosta, joka on "kovakoodattu" aivoihimme, ja se kehittyy jo varhaisessa vaiheessa lapsuutta. Analyyttinen ja rationalisoiva ajattelutapa ei mitenkään välttämättä poista tätä käsitystä missään vaiheessa ihmisen elämää.

Viime vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa käsitellään epäuskon alkuperää ja sen yhteistä evoluutiohistoriaa uskon kanssa. Tutkijat havaitsivat neljä selkeää polkua ateismiin, mutta pitävät muitakin reittejä hyvin mahdollisina. Ensimmäisenä ryhmänä on ihmiset, joilta puuttuu luontainen intuitiivinen kyky kuvitella jumalien olemassaoloa. Autismiin voi liittyä vaikeuksia ymmärtää toisen olennon mielenmallia ja tarkoituksia, ja tutkimuksissa on havaittu, että autistiset ihmiset uskovat paljon harvemmin jumaliin. He siis eivät osaa kuvitella jumalaa. Tämä mielestäni on vahva argumentti siitä, että käsitys jumalista syntyy puhtaasti aivoissamme.

Ihminen näyttäisi olevan myös luontaisesti taipuvainen kääntymään korkeamman voiman puoleen, kun kuolema, epävarmuus, pelko ja ahdistus ovat läsnä. Yhteiskunnissa, joissa vallitsee suurin tasapaino ja turvallisuudentunne, myös usko jumaliin horjuu. Kuitenkin tällaisessakin yhteiskunnassa yllättävä epävarmuus lisää uskoa. Myös kulttuurilla on suuri merkitys, jos lapsi kasvaa hyvin sekulaarissa ja tasapainoisessa ympäristössä, niin hän todennäköisemmin kasvaa ateistiksi. Vastaavasti uskonnollisessa ympäristössä lapsi omaksuu vahvemmin oman ympäristönsä uskonnolliset traditiot ja koko uskon.

Analyyttiset ateistit voivat olla lähtöisin mistä tahansa edellisistä lähtökohdista. Analyyttinen ateisti saattaa tiedostaa subjektiivisia tuntemuksia, mutta hän ei indentifioi tuntemuksiaan välttämättä jumaliin, vaan käsittää ne esimerkiksi psykologisina hallinta- ja selviytymiskeinoina, jotka ovat osa luonnollista ihmisen olemusta.

Minusta on siis väärin ja yksinkertaistettua sanoa uskovien uskovan jumaliin vain jostain yksittäisestä typerästä syystä, koska kokonaisuus on monimutkainen ja usko jumaliin on selvästikin lajityypillinen ominaisuus ihmisillä. Yhtä väärin on väittää ateistien kapinoivan jumalaa vastaan ja tekevän aina tietoisen valinnan pois jumalista, koska syyt ateismiinkin ovat monitahoiset. Ihmisiä tietenkin löytyy myös ääripäistä ja kaikkea siltä väliltä. En tässä avauksessa jaksa enää käsitellä uskontojen ja uskomuksien positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia historiassa ja nyky-yhteiskunnissa. Tästä joku saa tehdä oman avauksen, jos niistä haluaa riidellä.

Empatiasta, moraalista, altruismista ja vastaavista voin huomenna keskustella, mutta niitä ei ole mitään perustetta pitää uskontojen tuotteena ja yksinoikeutena, koska on selvää että niille löytyy biologinen perusta universaalina ihmisiltä ja myös joiltain muilta elämänmuodoilta.

Kommentoin ihan vain lyhyesti tätä kohtaa:
"Kreationistien mielestä usko ja epäusko ovat vapaasti valittavia tahtotiloja."

Tokihan minä voin päättää, että alanpa nyt sitten uskomaan jumalaan.

Mutta jos syvällä sisimmässäni edelleenkin pitäisin ajatusta kristinuskon kiivaasta kansanmurhaajasta joka on pelkkää rakkauttta, samoin kuin ajatusta kaikkitietävästä kaikkivaltiaasta, joka ei tiedä eikä mahda mitään edes omien tekojensa seurauksille, idioottimaisena ja loogisena mahdottomuutena?

Niin enhän minä silloin oikeasti mitään usko. Minä vain teeskentelisin uskovani. Mitä se sellainen teeskentely hyödyttäisi? Enkä minä voi kääntää aivojani kokonaan pois päältä (kuten kreationistit ovat tehneet) ja alkaa uskomaan sokeasti johonkin mitä pidän täysin idioottimaisena.

Joten selkeästi ei - eivät ole vapaasti valittavia tahtotiloja.

Tää on kopioitu kreationismi palstalta.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12114526

Hmmm.....Mielenkiintoista luettavaa uskon ja epäuskon synnystä.

Toban supertulivuoren purkaus n. 74 000 vuotta sitten on ollut ihmiskunnalle tällainen pullonkaula, se oli vähällä tuhota ihmiskunnan sukupuuttoon.
Vain muutama sata lisääntymiskykyistä ihmistä selvisi tuon katastrofin yli.
Tämä katastrofi (tuhka levisi ympäri maapallon ja pimensi auringon ja aiheutti ilmaston kylmenemisen kymmeniksi vuosiksi) saattaisi olla se suuri sysäys uskonnollisuuden rikastumiseen perimäsämme. Mene ja tiedä, mutta mieletön kokemus se on ollut aikalaisille.

"Ihmisten esi-isille on ollut evolutiivista hyötyä kyvystä kyetä jäsentämään ja ymmärtämään ympäristössään olleiden elollisten olioiden tarkoitusperiä"

Miksi muille lajeille ei ole ollut hyötyä samasta kyvystä, kun niille ei ole sitä kehittynyt?