Taivaan ja maan luominen eivät tapahtuneet itsestään, vaan niillä on alkunsa Jumalassa. Pyörivä liike alkaa jostakin tuntemattomasta pisteestä. Kaikella, millä on alku, on myös loppu. Jumala loi ajan aineellisen maailman ympäristöksi.
Aika etenee aina eteenpäin. Ajan alussa Jumala loi maailman. Mutta ajan alku ei ole itse aika. Alku on ilman kestoa. Ajan alkuun pääsemme menemällä taaksepäin tästä hetkestä. Luominen "alussa" ei tarkoita, että aika olisi luotu. Aika alkoi maailman kanssa.
Enkelit luotiin ennen näkyvää ja aineellista, siis ajan ulkopuolella ja ilman aikaa. Siksi aika ei ole enkeleille minkäänlainen edellytys. Enkelit ovat luodut Jumalan sanalla. He eivät ole muutoksen alaisia, heissä ei ole lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia, vaan heidän luontonsa on aina puhdas ja muuttumaton. Pyhän Hengen armosta heidän hyveensä ovat pysyviä.
Maailma ei heti saanut lopullista muotoaan. Aluksi maailma oli ilman järjestystä. Se oli näkymätön ja kaaoksessa. Luomisen ensimmäinen päivä on ajan ja kehityksen ulkopuolella, erityisellä tavalla.
Jumalan sana tai käsky sai aikaan luomisen ja tuo sana on jäänyt maan päälle tulevaan aikaan asti ja tuottaa hedelmää. Maailman järjestäytyneisyys on tulosta silmänräpäyksellisistä purkauksista.
Maailma seuraten Jumalan lakia alkoi tuottaa kaikkea, mitä maailmassa on. Aika ei millään voinut pysäyttää luomista. Kaikki oleva sai alkunsa yhdessä silmänräpäyksessä. Kaikki lajit olivat alusta saakka omaleimaisia. Myöskin eläinkunta on Basileioksen mukaan saanut alkunsa spontaanisti.
Kaikessa on nähtävissä kuvaamaton viisaus. Ajallinen on samanlaista kuin ikuinen. Jos näkyvät ovat niin kauniita, niin myös näkymättömien on oltava sellaisia. Basileioksen mukaan koko maailma (luonto) todistaa Jumalasta. Jumalan, Luojan, viisaus on nähtävissä kaikkein pienimmissäkin asioissa.
Ihminen luotiin eri tavalla kuin alempi maailma. Hänet luotiin Jumalan kuvaksi, kuolemattomaksi ja hengellistä elämää varten. Basileioksen mukaan ihminen on maanpäällisen elämän ainoa muoto, jonka Jumala loi. Luodessaan ihmisen Jumala pani häneen jotakin omasta itsestään, niin että ihminen tietää olevansa jotenkin samankaltainen Jumalan kanssa.
Maailma on kuolevien asioiden asuinpaikka. Koska ne ovat osallisia tämän kokonaisuuden olemuksellisesta luonnosta, ihmiset yhä uudelleen kuolevat, jopa ennen kuin kuolema erottaa sielut ruumiista. Ihminen on sielu. Ruumis on sielun asunto. Ihminen on sielu ja äly, koska hänet on luotu Luojansa kuvaksi. Ruumis on usein sielun vankila.
Viha, himo, arkuus ja kateus häiritsevät sielun sisäistä näkökykyä. Siksi meidän olisi vapauduttava niistä. Totuutta on mahdotonta tuntea, ellei sydämessä ole rauha. Järki pitää vallassaan sielua. Järki tekee meistä samankaltaisia Luojan kanssa.
Järkeä alempana ovat ärtyisyys ja himo. Ärtyminen, toisien sanoen sielun kyky tahtoa, on alistettava järjelle. Himot ja halutkin voivat olla sielulle hyödyllisiä, jos ne alistetaan järjelle ja suunnataan Jumalan rakkauteen ja ikuisten siunausten kaipuuseen.
Jokainen sielun kyky voi olla hyvä tai paha, riippuen tavasta, jolla sitä käytetään.. Kaikki riippuu hengellisen elämän harmoniasta tai "symmetriasta". Järki saa aikaan tämän harmonian. Synti on liikettä pois Jumalasta, toisin sanoen Elämästä. Se on "elämän kadottaminen" ja kuoleman alku. Ensimmäinen synti oli aineellisen ja aistillisen pitäminen parempana hengellistä.
Ihminen voi saada tietoa Jumalasta. Ensiksikin maailmassa vallitseva harmonia todistaa Hänestä. Toiseksi Jumalan voi tuntea tuntemalla itsensä. Itsetutkistelu voi johtaa Jumalan tuntemiseen. Ruumiiton sielu on kykenevä saamaan ihmisen ymmärtämään Jumalaa, joka on myös ruumiiton.
Saamamme tieto Jumalasta on epätäydellistä. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tiedämme,että Jumala on olemassa. Ymmärrämme jopa, kuinka Jumala on olemassa.
Mutta mitä Jumala on ja mikä Hänen olemuksensa on, sitä ihminen ei tiedä, eikä voi tietää, eivät taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhjäksi "uskonnollisen tiedon" objektiivisuutta. Se, mikä on epätäydellistä, ei välttämättä ole epätosi.
Näin ajatteli Basleios neljännellä vuosisadalla. Onko oikeastaan mikään muuttunut. Itse koen voivani yhtyä useinpiin hänen ajatuksiinsa.
Aika etenee aina eteenpäin. Ajan alussa Jumala loi maailman. Mutta ajan alku ei ole itse aika. Alku on ilman kestoa. Ajan alkuun pääsemme menemällä taaksepäin tästä hetkestä. Luominen "alussa" ei tarkoita, että aika olisi luotu. Aika alkoi maailman kanssa.
Enkelit luotiin ennen näkyvää ja aineellista, siis ajan ulkopuolella ja ilman aikaa. Siksi aika ei ole enkeleille minkäänlainen edellytys. Enkelit ovat luodut Jumalan sanalla. He eivät ole muutoksen alaisia, heissä ei ole lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia, vaan heidän luontonsa on aina puhdas ja muuttumaton. Pyhän Hengen armosta heidän hyveensä ovat pysyviä.
Maailma ei heti saanut lopullista muotoaan. Aluksi maailma oli ilman järjestystä. Se oli näkymätön ja kaaoksessa. Luomisen ensimmäinen päivä on ajan ja kehityksen ulkopuolella, erityisellä tavalla.
Jumalan sana tai käsky sai aikaan luomisen ja tuo sana on jäänyt maan päälle tulevaan aikaan asti ja tuottaa hedelmää. Maailman järjestäytyneisyys on tulosta silmänräpäyksellisistä purkauksista.
Maailma seuraten Jumalan lakia alkoi tuottaa kaikkea, mitä maailmassa on. Aika ei millään voinut pysäyttää luomista. Kaikki oleva sai alkunsa yhdessä silmänräpäyksessä. Kaikki lajit olivat alusta saakka omaleimaisia. Myöskin eläinkunta on Basileioksen mukaan saanut alkunsa spontaanisti.
Kaikessa on nähtävissä kuvaamaton viisaus. Ajallinen on samanlaista kuin ikuinen. Jos näkyvät ovat niin kauniita, niin myös näkymättömien on oltava sellaisia. Basileioksen mukaan koko maailma (luonto) todistaa Jumalasta. Jumalan, Luojan, viisaus on nähtävissä kaikkein pienimmissäkin asioissa.
Ihminen luotiin eri tavalla kuin alempi maailma. Hänet luotiin Jumalan kuvaksi, kuolemattomaksi ja hengellistä elämää varten. Basileioksen mukaan ihminen on maanpäällisen elämän ainoa muoto, jonka Jumala loi. Luodessaan ihmisen Jumala pani häneen jotakin omasta itsestään, niin että ihminen tietää olevansa jotenkin samankaltainen Jumalan kanssa.
Maailma on kuolevien asioiden asuinpaikka. Koska ne ovat osallisia tämän kokonaisuuden olemuksellisesta luonnosta, ihmiset yhä uudelleen kuolevat, jopa ennen kuin kuolema erottaa sielut ruumiista. Ihminen on sielu. Ruumis on sielun asunto. Ihminen on sielu ja äly, koska hänet on luotu Luojansa kuvaksi. Ruumis on usein sielun vankila.
Viha, himo, arkuus ja kateus häiritsevät sielun sisäistä näkökykyä. Siksi meidän olisi vapauduttava niistä. Totuutta on mahdotonta tuntea, ellei sydämessä ole rauha. Järki pitää vallassaan sielua. Järki tekee meistä samankaltaisia Luojan kanssa.
Järkeä alempana ovat ärtyisyys ja himo. Ärtyminen, toisien sanoen sielun kyky tahtoa, on alistettava järjelle. Himot ja halutkin voivat olla sielulle hyödyllisiä, jos ne alistetaan järjelle ja suunnataan Jumalan rakkauteen ja ikuisten siunausten kaipuuseen.
Jokainen sielun kyky voi olla hyvä tai paha, riippuen tavasta, jolla sitä käytetään.. Kaikki riippuu hengellisen elämän harmoniasta tai "symmetriasta". Järki saa aikaan tämän harmonian. Synti on liikettä pois Jumalasta, toisin sanoen Elämästä. Se on "elämän kadottaminen" ja kuoleman alku. Ensimmäinen synti oli aineellisen ja aistillisen pitäminen parempana hengellistä.
Ihminen voi saada tietoa Jumalasta. Ensiksikin maailmassa vallitseva harmonia todistaa Hänestä. Toiseksi Jumalan voi tuntea tuntemalla itsensä. Itsetutkistelu voi johtaa Jumalan tuntemiseen. Ruumiiton sielu on kykenevä saamaan ihmisen ymmärtämään Jumalaa, joka on myös ruumiiton.
Saamamme tieto Jumalasta on epätäydellistä. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tiedämme,että Jumala on olemassa. Ymmärrämme jopa, kuinka Jumala on olemassa.
Mutta mitä Jumala on ja mikä Hänen olemuksensa on, sitä ihminen ei tiedä, eikä voi tietää, eivät taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhjäksi "uskonnollisen tiedon" objektiivisuutta. Se, mikä on epätäydellistä, ei välttämättä ole epätosi.
Näin ajatteli Basleios neljännellä vuosisadalla. Onko oikeastaan mikään muuttunut. Itse koen voivani yhtyä useinpiin hänen ajatuksiinsa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko muuten harkinnut kääntymistä ortodoksiksi?
Koska tuo Basileios oli oleellinen henkilö myös kolminaisuusopissa, niin siitä mieleeni juolahti taas tuo kolminaisuus...
Miksi ensimmäiset maininnat kolminaisuudesta tulivat vastan vasta n. 400v Kristuksen kuoleman jälkeen? Miksi vasta silloin alettiin miettiä Jumalan olemusta? Miksi opetuslapset eivät kertoneet kolminaisuudesta tai J&J&PH:n sisäisistä/ulkoisista suhteista? Miksi kaikki tapahtui vasta 400v myöhemmin?
Mormonismi on nyt noin 200v vanha. Tästä kun mennään vielä 200v eteenpäin, niin vasta silloin alettaisiin muotoilla kirkon oppeja ja Jumalan olemusta. Siitä kun vielä mennään 1600v eteenpäin, niin koko mormonismi on ehtaa kanonisoitua pässinlihaa ;)
tuohon metafysiikkaasi ihmisestä. Ajattelen niin, että synnyimme kirjaimellisesti Jumalan henkilapsiksi. Lapsen tulee kehittyä. Henkemmekin on kehittynyt henkiaineesta, jota on sanottu luomattomaksi älyksi.
Meillä on alku, jos sillä tarkoitetaan tulemistamme henkilapsiksi, mutta silti meissä on jotain ikuista ja luomatonta kuten Isässäkin. Isässä tuo henkiaines, äly, on jo saavuttanut kaiken. Me olemme kehittymässä samaan suuntaan - toivottavasti!
LAINAUS
Hinckleyn uskottavuus laski vielä alemmas, kun hän sanoi v. 1997 lokakuun yleiskonferenssissa:
Minua henkilökohtaisesti on paljon siteerattu, ja jonkin kerran siteerattu ja ymmärretty väärin. Minusta sellaista voi odottaakin. Kenenkään teistä ei kannata olla huolissaan, jos luette jotakin, joka on raportoitu epätäydellisesti. Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, että minä en ymmärtäisi joitakin opillisia asioita. Luulisin ymmärtäväni ne läpikotaisin, ja on valitettavaa, että raportointi saattaa tehdä tämän epäselväksi. Toivon, ettette koskaan näe yleistä lehdistöä kirkon oppien auktoriteettina.
Hän syyttää lehdistöä siitä, että nämä ovat siteeranneet häntä väärin, vaikka hän tosiasiassa sanoi suurin piirtein saman asian kolme kertaa eri tilaisuuksissa, ja kolme erillistä "yleisen lehdistön" lähdettä raportoi niistä. Time vastasi Hinckleyn väitteeseen hänen väärin siteeraamisestaan antamalla kokonaisen otteen kysymyksestä ja vastauksesta näin:
Tässä on asianomainen ote Timen tekemän presidentti Hinckleyn haastattelussa:
Kysymys: Vielä eräs tähän liittyvä kysymys, joka syntyy profeetan pitämästä King Follett-saarnasta ...
Vastaus: Niin
Kysymys: ... siitä, että isä Jumala oli kerran meidän kaltaisemme ihminen. Kristityt kirjoittajat ottavat tämän aina esille. Onko tämä kirkon nykyistä opetusta, että isä Jumala oli kerran ihminen niin kuin me olemme nyt?
Vastaus: Emme tietääkseni opeta sellaista. Emme tietääkseni painota sitä. En ole kuullut sitä käsiteltävän julkisessa puheessa pitkään aikaan. En tiedä. En tunne kaikkia niitä olosuhteita, joissa tuo lausunto annettiin. Ymmärrän filosofisen taustan sen pohjalla. Mutta en tiedä siitä paljon enkä luule toisten tietävän siitä paljon.
Jumaluuteen meno on meille luterilaisille kovasti vieras. Pelkästään Raamatusta tuota henkilapsi ym. ajatusta on vaikeaa johtaa. Myönnän avoimesti lukevani Mormonin kirjaa vanttuut käsissäni. Tosin minulla ei ole tarpeita väittää kirjan sanomaa vääräsikään.
Minun pappeuteni riittää ainoastaan pakanoiden käännyttämiseen. Lutherus rajasi tarkoitettavan kristittyjä ahtaassa mielessä, minä taas ymmärrän sen tarkoittavan yleensä uskovia.
Siitä on kysymyu profeetta Hinkleyn lausunnossa. Tuo King Follet saarna ei ole hyväkstty viralliseksi opiksi. Se on vain pyhissä kirjoituksissa.
Saarnassa sanottu on minunkin mielestäni juuri noin, eli sellaisia kuin me olemme nyt, on Jumala joskus ollut. Silti Jumala on ollut ennen meitä ja meidät hän on luonut oman kuvansa mukaan ja kaltaisekseen.
jos henkilapsioppi untuu luterilaisista vaikealta ymmärtää. Onhan meillä Isä-meidän rukouskin.
Olen lukenut kyllä sellaisen selityksen näillä keskustelupalstoilla, että se lapseus tarkoittaisi vain uskomisen kautta ja uudestisyntymistä seuraavaa vertauskuvallista lapseutta. Tuntuu vain kovin haetulta selitykseltä.
Totta on, että ikusesta älystä puhuminn liittyy myöhemmistä ilmoituksista saatuun ymmärrykseen, joka kyllä voi tuntua uudelta eikä noin vain omaksuttavalta.