Kuinka pääsen eroon mustasukkaisuuden tunteesta? Tämä olo on todella raastava ja tukahduttava :(
Olen mustasukkainen siitä, että aviomiehelläni oli ennen minua yksi tyttöystävä, jonka kanssa seurusteli 8 kuukautta ja he myös harrastivat esiaviollista seksiä. Minulla ja miehelläni on 12 vuoden avioliitto takana ja kolme lasta. Nyt kotona ollessani nuorimmaisen lapsen kanssa, olen huomannut että olen todella mustasukkainen tästä mieheni ensimmäisestä seurustelusuhteesta. Olen katkera. Aikaisemmin asia ei ole minua niin haitannut. Nyt kauhea tuska sisimmässäni. Miksi tämä tuska on tullut vasta nyt? Miksi ei aikaisemmin? Auttakaa, kuinka pääsen tästä mustasukkaisuuden tunteesta pois, pian?
Olen mustasukkainen siitä, että aviomiehelläni oli ennen minua yksi tyttöystävä, jonka kanssa seurusteli 8 kuukautta ja he myös harrastivat esiaviollista seksiä. Minulla ja miehelläni on 12 vuoden avioliitto takana ja kolme lasta. Nyt kotona ollessani nuorimmaisen lapsen kanssa, olen huomannut että olen todella mustasukkainen tästä mieheni ensimmäisestä seurustelusuhteesta. Olen katkera. Aikaisemmin asia ei ole minua niin haitannut. Nyt kauhea tuska sisimmässäni. Miksi tämä tuska on tullut vasta nyt? Miksi ei aikaisemmin? Auttakaa, kuinka pääsen tästä mustasukkaisuuden tunteesta pois, pian?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei mustankipeä
Kerrot mustasukkaiduustasi, joka liittyy aviomiehesi entiseen tyttöystävään. Koet tuskaa jaa raastavaa oloa. Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa? Millainen tilanne avioliitossanne on tällä hetkellä? Voisitko mennä miehesi kanssa keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa ellei kurja olosi helpota kaksin jutellessa?
Olette olleet jo 12v naimisissa ja terillä on 3 lasta, joista nuorimman kanssa olet kotona. Kotiäitinä ollessa käy toisinaan niin, että "seinät kaatuu päälle" ja alkaa tekemään ongelmaa jostain, mikä ei normaalisti ole ongelma, kun on pienet ympyrät ja ehkä kaipaa kodin ulkopuolista elämää. Olette myös olleet naimisissa jo sen verran pitkään, että arki on jo tosiaan aivan arkea, joka on joskus hyvinkin puuduttavaa ja tylsääkin. Hyvät ja hienot hetket täytyy oikein etsiä.
Ehdotan siis, että ensin yrität jutella rauhalliseen sävyyn miehesi kanssa, jospa se jo auttaisi sinua.
Kaikkea hyvää toivottaen,
Pirkko-pappi
Tuossa jo sait Pirkko-papilta hyviä ohjeita.
Mustasukkaisuus on yleensä vallan halua tai sen taustalla on oma huonommuuden tunne. Koetko että miehesi on saanut jotain sellaista, mitä olisit itse halunnut? Tuntuuko, ettei miehesi enää riitä sinulle ?
Koetko ettei miehesi enää huomioi sinua kylliksi ja pelkäät, ettet enää riitä hänelle?
Vai ehkä olet kateellinen miehellesi siitä että hänellä on työn kautta elämää, jota itselläsi ei ole?
Nämä ovat kipeitä kysymyksiä, joihin vastauksen löytäminen ei ole yksikertaista. Silti ne kannattaa kohdata ja etsiä rehellisiä vastauksia. Ehkä kun löydät itsellesi jotain tärkeää tekemistä, jotain mihin saat käyttää kaiken osaamisesi ja oppia uutta, nuo mustasukkaisuuden tunteetkin häviävät?
Alkuperäinen täällä. Kiitos vastauksistanne! Ehkä tämä elämäntilanne tosiaan tekee sen, että tämä asia on saanut liian suuren mittasuhteen. Yksin vauvan kanssa kotona ollessa on liikaa aikaa miettiä asioita... Tai tätä asiaa, mitä en oikeasti kestä :(. Koen, etten itse ole jäänyt mistään paitsi (aviomieheni ensirakkauteni). Tuntuu pahalle ajatella, että miehelläni on ollut jonkun toisen naisen kanssa niin intiimiä kanssakäymistä. Ja että he ovat tuottaneet toisilleen mielihyvää... Ehkä rakasteneetkin toisiaan..?Pelkään, että mieheni vertaa minua tähän ensimmäiseen tyttöystäväänsä ja että olisin huonompi mitä hänen ensimmäinen tyttöystävänsä. Päässäni syntyy mielikuvia heidän esiaviollisista seksihetkistään. Suhteemme alussa utelin niistä mieheltäni ja hän kertoi hyvin avoimesti. Myöhemmin udellessa niistä mies ei halunnut niistä enää kertoa (miksi ei?) ja siitä tuli pieni riita aina aikaan. En ole siis nyt keskustellut mieheni kanssa... Periaatteessa pitäisi kai keskustella mutta toisaalta vanha asia ja pelkään taas riitaa.
Vertailun pelko on aika mielenkiintoista, ei mitenkään tuntematonta varmaan kenellekään. Sitä vertailee itseään muihin ja miettii, mikä itsessä on huonoa ja mikä muissa parempaa ja mielikuvitus antaa vielä lisää siipiä. Me olemme itsenä mollaamisen mestareita. Entä jos sinä itse vertailet itseäsi tuohon mysteeri naiseen ja annat samalla hänelle ominaisuuksia joita hänellä ei kenties ole todellisuudessa?
On hyvä siis pysähtyä ja laittaa sitä ”faktaa” pöytään. Kumman kanssa miehesi avioitui? Kumman kanssa hän on elänyt 12 vuotta? Vähän sama kun ennen miehet vertasivat vaimoaan äitiin, kilpailuasetelma oli melkoinen. Ehkä miehesi ei vain enää jaksa muistella asiaa joka ei ollut hänen mielestään niin tärkeä?
Olen sitä mieltä ettei noita asioita pidä nostaa liikaa esille. Se on vähän kuin toisi kolmannen osapuolen suhteeseen mukaan. Jos mies haluaa jo unohtaa, miksi et sinä myös niin tekisi? Miksi marssittaa menneisyydestä joku olemaan jatkuvasti läsnä?
Jokaisella on menneisyys ja omat kokemukset joita ei pois saa eikä niitä voi muuttaa. Oli ne sitten mitä tahansa. On siis parempi keskittyä rakentamaan sitä mitä on. Kontrollinhalu saattaa yllättää ja silloin alkaa muokata toista sellaiseksi kuin haluaa menneisyyttä myöten.
Sinä olet saanut varmaan kokea monikymmenkertaisesti ”mielihyvää” miehesi kanssa verrattuna ohimenneeseen romanssiin – antanut sitä ja saanut sitä. Sitä tarkoitin kun sanoin miksi miehesi ei riitä sinulle. Mitä sinä haluaisit vielä saada mieheltäsi? Mitä sinä haluaisit hänelle antaa?
Mitä hienoa ja ainutlaatuista voisitte miehesi kanssa kokea? Jotain mitä vain te kaksi saatte kokea yhdessä. Kerro miehellesi siitä ilosta mitä koet että hän on vierelläsi tänäänkin. Muista kertoa se usein. Tee yhdessäolostanne jotain sellaista, mistä saatte yhdessä rakennusvoimaa tulevaan. Unohda menneisyys äläkä revi nyt sitä hyvää mikä teillä on.
Ei taida ihan kaikki inkkarit olla enää kanootissa. Ilmeisesti sinulla on elämä niin mallillaan tai sitten ei lääkitys kohdallaan, että pitää noinkin vanhoja asioita alkaa kaivelemaan. Eiköhän pääasia ole tuossa nyt se, että ukkosi on sinut valinnut ja sinun kanssa se on. Tuolla tavalla saivartelemalla jostain iänikuisista saat sen korkeintaan harkitsemaan muijan vaihtamista kun kyllästyy kuuntelemaan sinua. Se vanha kansan totuus kannattaa pitää mielessä "joka vanhoja kaivelee sitä tikulla silmään"
Pienten lasten kanssa tuskin aika tulee pitkäksi, että ei ehkä ole sellaista kuin kuvailtiin, väheksymättä asiantuntijoita.
Kukaan ei voi sanoa, miten itse koet ja mikä on ongelma.
On täysin normaalia että ne tunteet joita ei ole käsitelty, nousevat pintaan joskus.
Suhde on varmalla pohjalla, silloin kestää heilahtelut.