Kun selailin läpi vuoden takaista päiväkirjaa huomasin, että se on täynnä pahaa oloa ja kyyneleitä.
Miten ihminen jääkin kiinni suhteeseen, mistä ei tule mitään.Millä ei ole mitään tulevaisuutta. Mikä tuottaa vain tuskaa.
Sisimmässään sitä tietää, ettei kauniit päivät ja lupaukset kestä kuin hetken.
Niiden tilalle astuu arjen välinpitämättömyys ja katseiden kylmyys.
Hellät sanat ja kosketus unohtuvat arjen kiireisiin.
Niin monesti kastuu tyyny kaipuun kyyneliin, lämmin yhdessä olo ja läheisyys vain kaunis muisto.
Miten toista voi rakastaa niin, että sattuu...
Jostain kumman syystä, sitä ei vaan pääse irti tai ei uskalla.
Vaan sitä jatkaa päivästä toiseen, silmissä alistunut kaipaus paremmasta huomisesta...
Miten ihminen jääkin kiinni suhteeseen, mistä ei tule mitään.Millä ei ole mitään tulevaisuutta. Mikä tuottaa vain tuskaa.
Sisimmässään sitä tietää, ettei kauniit päivät ja lupaukset kestä kuin hetken.
Niiden tilalle astuu arjen välinpitämättömyys ja katseiden kylmyys.
Hellät sanat ja kosketus unohtuvat arjen kiireisiin.
Niin monesti kastuu tyyny kaipuun kyyneliin, lämmin yhdessä olo ja läheisyys vain kaunis muisto.
Miten toista voi rakastaa niin, että sattuu...
Jostain kumman syystä, sitä ei vaan pääse irti tai ei uskalla.
Vaan sitä jatkaa päivästä toiseen, silmissä alistunut kaipaus paremmasta huomisesta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.