vähitellen minulle aukeamaan. Pius oli alunalkaen pakanallisen Rooman keisarin arvonimeen tehty lisäys.
Kaikkien keisarien nimien perustana oli vuonna 44 eaa. murhatun diktaattori Julius Caesarin nimi. Nimi Caesar oli Caesarien sukuhaaran tuntemattoman kantaisän saama lisänimi. Testamentissaan Caesar adoptoi C. Octavianuksen, joka tämän jälkeen alkoi käyttää ottoisänsä nimeä C. Julius Caesar.
Kun Octavianus julisti kuolleen Caesarin jumalaksi, hän otti itselleen uuden "etunimen" Imperator, joka varsinaisesti tarkoitti ylipäällikköä. Näin hänen viralliseksi nimekseen tuli Imperator Caesar divi filius. Uusi isännimi divi filius tarkoitti "jumalallisen (Caesarin) poikaa".
Keisarikunnan virallisena alkupäivänä pidetään 16. tammikuuta v. 27 eaa., jolloin senaatti antoi hallitsijalle kunnianimen Augustus. Nimi siirtyi hänen seuraajilleen ja vähitellen se alkoi merkitä hallitsevaa keisaria. Augustuksen jälkeen useimpien keisarien nimi alkoi nimiparilla Imperator Caesar, jota seurasi keisarin entinen nimi kokonaisuudessaan tai osittain, minkä jälkeen tuli kunnianimi Augustus.
Aikaa myöten nimi kasvoi ja Caracallasta alkaen nimen loppuosa kuului tavallisesti Pius Felix Invictus Augustus, "hurskas, menestyksellinen, voittamaton Augustus". 300-luvun lopulla Augustus ei enää ollut nimi vaan titteli. Sen lisäksi että Caesar kuului hallitsevan keisarin nimeen, sitä käytettiin yleisesti kruununperillisen lisänimenä.
Keisareilla oli koko joukko kunnianimiä, jotka liitettiin heidän nimiinsä. Varsinaisen nimen jälkeen ensimmäisenä tulivat voittojen kunniaksi annetut nimet, jotka kertoivat kenet keisari oli voittanut (Germanicus, Arabicus, Persicus). Marcus Aureliuksesta lähtien näitä kunnianimiä edelsi sana Maximus, "suurin".
Kristillisestä kirkosta saatika Rooman paavista ei tuohon aikaan tiedetty mitään. Onko paavi varastanut nimensä jotenkin vääryydellä varhaisilta Rooman keisareilta. Raamatussa tuollaista kirkon vihaaja piusta ei ainakaan esiinny. Temppeleitä he kyllä olivat eteviä hävittämään.
Kaikkien keisarien nimien perustana oli vuonna 44 eaa. murhatun diktaattori Julius Caesarin nimi. Nimi Caesar oli Caesarien sukuhaaran tuntemattoman kantaisän saama lisänimi. Testamentissaan Caesar adoptoi C. Octavianuksen, joka tämän jälkeen alkoi käyttää ottoisänsä nimeä C. Julius Caesar.
Kun Octavianus julisti kuolleen Caesarin jumalaksi, hän otti itselleen uuden "etunimen" Imperator, joka varsinaisesti tarkoitti ylipäällikköä. Näin hänen viralliseksi nimekseen tuli Imperator Caesar divi filius. Uusi isännimi divi filius tarkoitti "jumalallisen (Caesarin) poikaa".
Keisarikunnan virallisena alkupäivänä pidetään 16. tammikuuta v. 27 eaa., jolloin senaatti antoi hallitsijalle kunnianimen Augustus. Nimi siirtyi hänen seuraajilleen ja vähitellen se alkoi merkitä hallitsevaa keisaria. Augustuksen jälkeen useimpien keisarien nimi alkoi nimiparilla Imperator Caesar, jota seurasi keisarin entinen nimi kokonaisuudessaan tai osittain, minkä jälkeen tuli kunnianimi Augustus.
Aikaa myöten nimi kasvoi ja Caracallasta alkaen nimen loppuosa kuului tavallisesti Pius Felix Invictus Augustus, "hurskas, menestyksellinen, voittamaton Augustus". 300-luvun lopulla Augustus ei enää ollut nimi vaan titteli. Sen lisäksi että Caesar kuului hallitsevan keisarin nimeen, sitä käytettiin yleisesti kruununperillisen lisänimenä.
Keisareilla oli koko joukko kunnianimiä, jotka liitettiin heidän nimiinsä. Varsinaisen nimen jälkeen ensimmäisenä tulivat voittojen kunniaksi annetut nimet, jotka kertoivat kenet keisari oli voittanut (Germanicus, Arabicus, Persicus). Marcus Aureliuksesta lähtien näitä kunnianimiä edelsi sana Maximus, "suurin".
Kristillisestä kirkosta saatika Rooman paavista ei tuohon aikaan tiedetty mitään. Onko paavi varastanut nimensä jotenkin vääryydellä varhaisilta Rooman keisareilta. Raamatussa tuollaista kirkon vihaaja piusta ei ainakaan esiinny. Temppeleitä he kyllä olivat eteviä hävittämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
LAINAUS
Artikkeli perustuu osittain Dave Huntin kirjaan Occult Invasion, Harvest House Publishers,1998.
Roomalaiskatolinen kirkko väittää olevansa ainoa oikea kristillinen, apostoli Pietarin perustama kirkko. Se sanoo Pietarin olleen Kristuksen valitsema ensimmäinen paavi. Tästä johtuen, Rooman paavin ominaisuudessa, Pietari antoi kaupungille korkeimman arvon kristillisyydessä. Kaikki muut kirkot ja seurakunnat ovat väärennöksiä – paitsi Kreikkalaiskatolinen idän ortodoksikirkko – koska ne ovat syntyneet 1500 luvun protestanttisen uskonpuhdistuksen myötä.
Tosiasiassa on ollut miljoonia uskovia kristittyjä, jotka tuhannen vuoden aikana ennen uskonpuhdistusta kieltäytyivät yhteydestä Rooman kirkon kanssa. Syy oli sen pakanallinen ja okkulttinen tausta. Näitä aitoja uskovia Rooman kirkko vainosi ja tappoi. Inkvisitio leimasi heidät harhaoppisiksi ja moraalittomiksi puolustellen siten toimiaan. Vielä tänä päivänä katolisuuden kautta saatu valheellinen tieto leimaa joitakin näitä muinaisia liikkeitä.
Paavit eivät suinkaan ole Pietarin seuraajia, vaan keisari Konstantinuksen ja muiden Rooman keisareiden. Paavin arvovallalle haettiin oikeutus väärennettyjen keisarillisten dokumenttien kautta. Levittääkseen "kristinuskoa" paavit perustivat omia armeijoita ja laivastoja saadakseen haltuunsa koko maailman. Eräs katolinen historioitsija myöntää: "Keisarillisesta dokumentista käy selvästi ilmi, että Rooman piispa (paavi) oli Konstantinuksen perillinen; eli kuten hän, pukeutui kuin hän, rakennutti palatsinsa ja hallitsi maitaan samojen keisarillisten periaatteiden mukaan… ollen kirkon ja valtion johdossa. Vain 700 vuotta Pietarin kuoleman jälkeen paavit olivat saaneet valtaa ja omaisuutta. Pietarin seuraajista oli tullut… tämän maailman ruhtinaita. He… pukeutuivat purppuraan kuten keisari Nero ja kutsuivat itseään ’Pontifex Maximus’ " (paavi, yksinvaltias, nimityksen alkuperä on pakanuudessa, ylipappi).
"Pius oli alunalkaen pakanallisen Rooman keisarin arvonimeen tehty lisäys."
Mitä IHMETTÄ tarkoitat? Ei "Pius" ole suomeksi "paavi" tai mikään paavin arvonimistä, se on erisnimi ja adjektiivina tarkoittaa hurskasta ja uskollista (ja siihen liitetään myös vastuullisuus, luotettavuus ja velvollisuudentuntoisuus). Se on ollut usean paavin hallitsijanimi, viimeksi Pius XII:n. Mutta se ei ole mikään paavien yleinen titteli.
Paavi-sana tulee sanasta papa, joka tarkoittaa isää. Lisäksi paavin latinankielisellä tittelillä "pontifex" tarkoitetaan päällikköpappia (en sano "ylipappia", koska vain Kristus on ylipappimme). Sitä esim. Raamattu käyttää latinankielisessä käännöksessään juutalaisten ylipapeista.
Sen sijaan paavilla titteli "Pontifex Maximus", jolla tarkoitetaan ylimmäistä päällikköpappia, merkitsee että juuri paavi eikä keisari on kirkon näkyvä pää. Sama titteli oli pakanallisessa Roomassa keisarilla, joka toimi pakanauskonnon ylipappina. Ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus oli siis tittelinsä kautta maallisen (muttei jumalallisen) lain kannalta kirkon pää, ja sen asemansa perusteella hän myös kutsui paavi Sylvester I:n myötävaikutuksella ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen Nikeaan vuonna 325. Titteli siirtyi keisari Gratianin päätöksellä paaville noin vuonna 360, Gratian kun tunsi ettei hänen ollut hyvä olla titteliltäänkään mikään "päällikköpappi", kun hän ei ollut pappi laisinkaan. Minusta hyvä päätös. Kristinuskon julistaminen valtionuskonnoksi oli vielä parin-kolmen vuosikymmenen päässä (388).
Tämänkaltaiset kirjoituksesi aina sisältävät sieltä täältä poimittuja, toisiinsa liittymättömiä tiedonpalasia, joista sitten julistat koonneesi todistuksen katolisen kirkon vääryydestä. Minusta se on ikävää.
Pyhä Jumala, vuodata sydämiimme rakkauden Henki.
ikävöi. Minä saan jatkuvasti kerättyä uusia tiedonmurusia joista kovasti iloitsen.
Katsos, kun hyvä Äitini kyllä opetti minulle myös Obu svenska ja luulin aivan tosissani sanan "Pius" tarkoittavan suomeksi paavia.
Katsos tämä synnynäinen typeryys ei tilapäisen hankitun humalan lailla mihinkään katoa. Joskus tuntuu aivan kuin se jopa pahenisi.
Olkaa kuitenkin kiitollisia etten kirjota tänne Obu svensakaa. Obu finskaa toki joskus iloiten tänne kirjoitan.
En minä mitään ilkeää tarkoittanut, tulistuin vain. Tietenkin on iloista jos osaat ottaa noin hyvin vastaan sen, jos joku korjaa tietojasi. Samaa taitoa rukoilen itselleni.
paikallaan. Joukkoomme voi milloin tahansa ilmaantua kirjanoppineita ja Pharisealaisia. Meillä ei tietenkään ole oikeutta silloin olla tietämättömiä, vaan meidän on päättäväisesti torjuttava väärä opetus kaikella rakkaudella.
Tulistua ei meidän milloinkaan pidä, silloin olemme suuressa vaarassa menettää arvokkuutemme ja samalla mahdollisuutemme oikeaan opetukseen. Tässä Jumala meitä auttakoon.
Ajattele sinäkin rakas ystäväni aina ensin hymy huulillasi vaikka "mitäköhän tuo vanha Turun guppe taas mahtaa hourailla".
Matt. 23:23
Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleistä ja kuminoista, ja jätätte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.
Terve Maria!