Tämä o kepuryssimisen pitkä oppimäärä :)))

20.3.-98 Verkkouutiset: ” Holkeri: Keskusta väläytteli ulkopoliittista korttia vielä 1987
Kokoomuksen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Harri Holkeri kertoo, että keskustan johdossa hänet luvattiin "upottaa ulkopoliittisesti" vielä 1987 alkaneen kokoomuksen hallitustaipaleen alussa.
Siitä ei Harri Holkerin mielestä päästä mihinkään, etteikö Suomen sisäpolitiikassa käytetty ulkopoliittista korttia.
- Kokoomus oli se puolue, jota vastaan sitä käytettiin. Korttia käytettiin, mutta sitä ei näytetty, Holkeri muotoilee.
Kun Holkeri sitten nimitettiin pääministeriksi puhuttiin keskustan johdossa vieläkin ulkopoliittisen kortin käyttämisestä häntä vastaan.
- Kallavedellä pidetyssä laivaseminaarissa oli vannottu, että kyllä me sen vielä ulkopoliittisesti upotamme. Lausuja kuului silloiseen keskustan korkeaan johtoon.
Paasikivi sitoi kokoomuksen viralliseen ulkopolitiikkaan
Harri Holkerin mukaan kansallinen yhtenäisyys oli kokoomuksen ulkopoliittinen maksiimi, jota yritettiin uskollisesti noudattaa. Se oli kuitenkin aina puolueen puheenjohtajaa valittaessa koetuksella.
- Kokoomuksen entisestä puheenjohtaja J.K.Paasikivestä tuli ulkopolitiikan avainhahmo ja sen johtaja. Samanaikaisesti kun maahan syntyi keskusta-vasemmistolainen kansanrintamahallitus, niin ulkopoliittisessa johdossa oli henkilö, joka kiinnitti oikeiston harjoitetun ulkopolitiikan taakse. Ilman Paasikiveä tuskin kokoomus olisi luottanut tähän poliittiseen linjaukseen, mutta Paasikiven henkilön avulla myös kokoomus siihen kiinnittyi.
- Ja kun Paasikivi sitten johti maata vuoteen 1956 asti, niin silloin kieltämättä syntyi disharmonia: Kokoomuksessa ennakkoluulot Urho Kekkosta kohtaan olivat varsin suuret, ja sehän johti sitten siihen, että lopulta kokoomus äänesti kolmannessa vaiheessa K.A. Fagerholmia.
Kekkosen voitettua kokoomuksessa seurasi aika, jota Holkeri luonnehtii totuttautumiseksi Kekkosen johtamaan ulkopolitiikkaan.
- Kokoomus ei sinä aikana milloinkaan irtisanoutunut kansallisen ulkopolitiikan yleisestä tukemisesta, mutta kieltämättä kokoomuksessa oli hyvin voimakkaita kriittisiä ajatuksia mm. vuoden 1961 "Noottikriisin" yhteydessä.
Puheenjohtajavaalit linjakysymyksiä
- Puheenjohtajaa valittaessa esille nousivat siis aina myös kysymykset, joilla monien ulkopuolisten mielestä oli ulkopoliittisia kytkentöjä.
- Kokoomuksen johto kuitenkin säilyi maltillisissa käsissä. Puoluekokouksessa muistaakseni 1955 oli ensimmäinen tässä suhteessa merkittävä äänestys. Siellä Jussi Saukkonen tuli puheenjohtajaksi Arvo Salmisen jälkeen, mutta hänen vastaehdokkaansa Tuure Junnila sai huomattavan äänimäärän.
- Sama toistui vuoden 1965 puoluekokouksessa, jolloin Juha Rihtniemi tuli puolestaan puheenjohtajaksi. Silloinkin Tuure Junnila oli vastaehdokkaana saaden melkoisen hyvän äänimäärän.
- Kun itse tulin puheenjohtajaksi Juha Rihtniemen traagisen ja liian varhaisen poismenon jälkeen vuonna 1971, niin edelleen keskustelussa oli jännitteitä - tosin ei enää niin paljon kuin aikaisemmin - siihen suuntaan, että kaikkein voimakkaimmin oikeistolaisia tunnuksia pitävät henkilöt eivät tulleet minun taakseni, vaan ystäväni Olavi Lähteenmäen uhrautuessa hän kanavoi näitä protestiääniä.
Integraatio Kekkosta tärkeämpää
Holkerin mukaan seuraavassa puoluekokouksessa 1973 protesti oli välillä säädetyn poikkeuslain johdosta huomattavasti äänekkäämpää. Tällöin Holkerin vastaehdokkaana ollut Gunnar Laatio sai kuitenkin vaatimattoman äänimäärän. Holkeri itse ei kuitenkaan halunnut korostaa ulkopoliittisia linjaeroja.
- Luotsatessani kokoomusta Kekkosen henkilön taakse jouduin kyllä tämänkin asian kanssa tekemisiin. On kuitenkin muistettava, että tärkein asia ei ollut Kekkonen, vaan Suomen integraatiosuhteet länteen.
- Itse olin täysin vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa ei olisi saatu aikaan ilman presidentin persoonan avulla tapahtunutta vakuutusta. Siihen ei olisi päästy ilman, että Neuvostoliiton epäluulot oli eliminoitu, ja ne eliminoitiin Kekkosen avulla.
- Sanotaan, että se oli "suomettumista". No, sitä sanaa voidaan käyttää niin moneen tarkoitukseen. Minusta jokainen maa säilyttää oman päätöksentekokykynsä niin pitkälle kuin suinkin omissa olosuhteissaan mahdollista, eikä mielestäni siinä ole mitään häpeämistä, että otettiin naapurimaitten reaktiot huomioon.
Hyvät suhteet kaikkiin suuntiin
Suomettumisilmiöön on liitetty myös tiiviit puoluekontaktit venäläisiin. Tietoa kulki kokoomuksesta ja kokoomukseen, mutta Holkeri huomauttaa, että samalla tavalla toimivat myös britit ja amerikkalaiset, joiden kanssa hän kertoo myös vaihtaneensa ajatuksia.
- Ainoastaan vaatimaton ranskan kielen taitoni esti sen, että minulla olisi ollut "kotiranskalainen". Kyllä lännen ja idän diplomaatit vaihtoivat samalla tavalla keskenään ajatuksia. Vain sillä, että puhui kaikkiin suuntiin samalla tavalla saattoi sitten kovan paikan tullen olla jotain merkitystä."
- - -