Vastaus: Kotko hallitsee!

Kotko kävi jouluaattona kirkossa vähän satuja ym.kuuntelemassa. Kirkko oli
tupaten täynnä joulun tunnelmaa hakevia tapakristittyjä, tosin joukossa oli
muutama todella kilahtanut uskovainenkin. Papin aloittaessa
jouluevankeliumin lukemista alkoi kotkon punoittavasta nenästä vuotaa räkää
valtoimenaan kotkon huulille. Aluksi kotko vain lipoi kielellään rään
suuhunsa, välittämättä ihmisten oudoksuvista katseista, sillä kotko ei
pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin vuotaminen jatkui ja kotko
päätti, että hänen oli todellakin niistettävä. Mutta hänelläpäs ei ollut
ollenkaan paperia mukanaan. Hätääntyneenä hän mietti, miten toimisi, kunnes
pappi sanoi "nyt laulamme virren 21". Kaikki ottivat virsikirjan
kätösiinsä, niin myös kotko. Hoilauksen alatessa kotko vei virsikirjan
nenälleen ja niisti oikein kunnolla, niin että vierustoveri kuuli sen ja
katsahti häneen syvästi paheksuen ja siirtyi kauemmas paakarista. Paakari
ei moisesta piitannut, hän oli tottunut sellaiseen. Mutta nyt alkoi
paakarilta vuotaa verta nenästä. Virsi jatkui yhä ja olisi kohta lopussa.
Virren lopussa kaikkien piti nousta seisomaan. Hermostuneena kotko vei
kädet pahasti täristen virsikirjan nenälleen ja pyyhki verta pois, mutta
tietenkään vuoto ei lakannut. Virsi eteni viimeiseen säkeistöön ja kaikki
nousivat seisomaan. Kotko oli nyt todella hätääntynyt ja tärisi kuin
haavanlehti, olipa myös kakka luikahtanut housuun pissan kanssa ja kalju
punoitti kuin paakarin jouluvalot. Niin nousi kotkoteskin seisomaan,
pyyhkien virsikirjalla verta naamasta. Koska kotkon kädet tärisivät niin
pahasti, ei hän pystynyt pitämään kirjaa aina nenänsä alla jolloin verta
tippui lattialle ja penkille. Kotkoa alkoi kurkusta kutittamaan ja hän
tiesi yskänpuuskan olevan tulossa ja yritti pidätellä sitä, mutta virren
loppuessa kotko pärskähti, suu kiinni, niin että yskä purkautui nenästä
lennättäen veret ja räät suoraan kotkon edessä istuvan kotkon pomon
niskaan. Pomo kääntyi taakseen erittäin vihaisena aikomuksenaan sättiä
hänen niskaansa räkijää, mutta hän ei nähnytkään ketään, sillä kalju kotko
oli jo luikkinut kakat housuissa karkuun kohti kirkon ovia pää punaisena.
Virsikirjan hän oli ottanut mukaansa. Ovilla seisonut suntio huomasi hänet
naama veressä kirkon virsikirja kädessään ja pysäytti hänet, sillä olihan
tuollainen outoa, mistä sitä tiesi vaikka mies yrittäisi varastaa
virsikirjan. Paakari ei saanut sanaa suustaan suntion pyytäessä selitystä,
vaan sopersi jotain puskista ja saunan lauteista. Kotko joutui jäämään
suntion viereen ovien lähettyville ja kyllä kotkon häpeä oli suuri, kun
kirkkokansa käveli tapahtuman loputtua heidän ohitseen kotkoa kummeksuen
mukanaan edelleen vihainen kotkon pomo, joka kotkon huomatessaan huikkasi
"hyvää joulua", mutta pihalle mennessään alkoi miettiä kotkon veristä
naamaa ja päätti jäädä hänkin odottamaan selitystä kotkolta. Loppujen
lopuksi kotko joutui korvaamaan kirkolle uuden virsikirjan ja keksimään
arvatenkin ontuvan ja epäuskottavan typerän valheen pomolle jääden
valheestaan kiinni ja joutuen sittemmin miettimään työpaikan vaihtoa suuren
häpeänsä takia.

=:~) kirjoitti:

Kotko kävi jouluaattona kirkossa vähän satuja ym.kuuntelemassa. Kirkko oli
tupaten täynnä joulun tunnelmaa hakevia tapakristittyjä, tosin joukossa oli
muutama todella kilahtanut uskovainenkin. Papin aloittaessa
jouluevankeliumin lukemista alkoi kotkon punoittavasta nenästä vuotaa räkää
valtoimenaan kotkon huulille. Aluksi kotko vain lipoi kielellään rään
suuhunsa, välittämättä ihmisten oudoksuvista katseista, sillä kotko ei
pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin vuotaminen jatkui ja kotko
päätti, että hänen oli todellakin niistettävä. Mutta hänelläpäs ei ollut
ollenkaan paperia mukanaan. Hätääntyneenä hän mietti, miten toimisi, kunnes
pappi sanoi "nyt laulamme virren 21". Kaikki ottivat virsikirjan
kätösiinsä, niin myös kotko. Hoilauksen alatessa kotko vei virsikirjan
nenälleen ja niisti oikein kunnolla, niin että vierustoveri kuuli sen ja
katsahti häneen syvästi paheksuen ja siirtyi kauemmas paakarista. Paakari
ei moisesta piitannut, hän oli tottunut sellaiseen. Mutta nyt alkoi
paakarilta vuotaa verta nenästä. Virsi jatkui yhä ja olisi kohta lopussa.
Virren lopussa kaikkien piti nousta seisomaan. Hermostuneena kotko vei
kädet pahasti täristen virsikirjan nenälleen ja pyyhki verta pois, mutta
tietenkään vuoto ei lakannut. Virsi eteni viimeiseen säkeistöön ja kaikki
nousivat seisomaan. Kotko oli nyt todella hätääntynyt ja tärisi kuin
haavanlehti, olipa myös kakka luikahtanut housuun pissan kanssa ja kalju
punoitti kuin paakarin jouluvalot. Niin nousi kotkoteskin seisomaan,
pyyhkien virsikirjalla verta naamasta. Koska kotkon kädet tärisivät niin
pahasti, ei hän pystynyt pitämään kirjaa aina nenänsä alla jolloin verta
tippui lattialle ja penkille. Kotkoa alkoi kurkusta kutittamaan ja hän
tiesi yskänpuuskan olevan tulossa ja yritti pidätellä sitä, mutta virren
loppuessa kotko pärskähti, suu kiinni, niin että yskä purkautui nenästä
lennättäen veret ja räät suoraan kotkon edessä istuvan kotkon pomon
niskaan. Pomo kääntyi taakseen erittäin vihaisena aikomuksenaan sättiä
hänen niskaansa räkijää, mutta hän ei nähnytkään ketään, sillä kalju kotko
oli jo luikkinut kakat housuissa karkuun kohti kirkon ovia pää punaisena.
Virsikirjan hän oli ottanut mukaansa. Ovilla seisonut suntio huomasi hänet
naama veressä kirkon virsikirja kädessään ja pysäytti hänet, sillä olihan
tuollainen outoa, mistä sitä tiesi vaikka mies yrittäisi varastaa
virsikirjan. Paakari ei saanut sanaa suustaan suntion pyytäessä selitystä,
vaan sopersi jotain puskista ja saunan lauteista. Kotko joutui jäämään
suntion viereen ovien lähettyville ja kyllä kotkon häpeä oli suuri, kun
kirkkokansa käveli tapahtuman loputtua heidän ohitseen kotkoa kummeksuen
mukanaan edelleen vihainen kotkon pomo, joka kotkon huomatessaan huikkasi
"hyvää joulua", mutta pihalle mennessään alkoi miettiä kotkon veristä
naamaa ja päätti jäädä hänkin odottamaan selitystä kotkolta. Loppujen
lopuksi kotko joutui korvaamaan kirkolle uuden virsikirjan ja keksimään
arvatenkin ontuvan ja epäuskottavan typerän valheen pomolle jääden
valheestaan kiinni ja joutuen sittemmin miettimään työpaikan vaihtoa suuren
häpeänsä takia.

Lue lisää

Tainnut saata potkut? Ollut palstalla niin tiuhaan ettei töihin kykene, ei ehi.
Varmaan kyylii palstaa nytki vaik on menny kotko-areenaan kattoo matsia.

Hitto kun yleisö ja kiekkojoukkue tajuais mikä tyyppi siellä on, ne repeäis ja sakihivuttais.

Todenperäistä. kirjoitti:

Tainnut saata potkut? Ollut palstalla niin tiuhaan ettei töihin kykene, ei ehi.
Varmaan kyylii palstaa nytki vaik on menny kotko-areenaan kattoo matsia.

Hitto kun yleisö ja kiekkojoukkue tajuais mikä tyyppi siellä on, ne repeäis ja sakihivuttais.

Lue lisää

Kotkoa pitää sääliä. Sillä ei ole muuta elämää kuin palstat. Kaikkialla sitä pilkataan ja sille nauretaan täysillä päin naamaa.
Ei se ressukka sitä tajua, kun pää on lahonnut ja sekosi, kun satu antoi sille nimen Nysä. :)

Naurattaa.... kirjoitti:

Kotkoa pitää sääliä. Sillä ei ole muuta elämää kuin palstat. Kaikkialla sitä pilkataan ja sille nauretaan täysillä päin naamaa.
Ei se ressukka sitä tajua, kun pää on lahonnut ja sekosi, kun satu antoi sille nimen Nysä. :)

Lue lisää

Tottapa kirjoitat. Ei ole mies ymmärtänyt kaikkien vuosienkaan aikana kuinka sitä heitellään kuin halpaa makkaraa. Kun ei ole itsesuojeluvaistoa eikä älyä, se tunkeutuu tänne muina miehinä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kotkoa tyhmemmäksi ei voi ihminen vajota.

=:~) kirjoitti:

Kotko kävi jouluaattona kirkossa vähän satuja ym.kuuntelemassa. Kirkko oli
tupaten täynnä joulun tunnelmaa hakevia tapakristittyjä, tosin joukossa oli
muutama todella kilahtanut uskovainenkin. Papin aloittaessa
jouluevankeliumin lukemista alkoi kotkon punoittavasta nenästä vuotaa räkää
valtoimenaan kotkon huulille. Aluksi kotko vain lipoi kielellään rään
suuhunsa, välittämättä ihmisten oudoksuvista katseista, sillä kotko ei
pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin vuotaminen jatkui ja kotko
päätti, että hänen oli todellakin niistettävä. Mutta hänelläpäs ei ollut
ollenkaan paperia mukanaan. Hätääntyneenä hän mietti, miten toimisi, kunnes
pappi sanoi "nyt laulamme virren 21". Kaikki ottivat virsikirjan
kätösiinsä, niin myös kotko. Hoilauksen alatessa kotko vei virsikirjan
nenälleen ja niisti oikein kunnolla, niin että vierustoveri kuuli sen ja
katsahti häneen syvästi paheksuen ja siirtyi kauemmas paakarista. Paakari
ei moisesta piitannut, hän oli tottunut sellaiseen. Mutta nyt alkoi
paakarilta vuotaa verta nenästä. Virsi jatkui yhä ja olisi kohta lopussa.
Virren lopussa kaikkien piti nousta seisomaan. Hermostuneena kotko vei
kädet pahasti täristen virsikirjan nenälleen ja pyyhki verta pois, mutta
tietenkään vuoto ei lakannut. Virsi eteni viimeiseen säkeistöön ja kaikki
nousivat seisomaan. Kotko oli nyt todella hätääntynyt ja tärisi kuin
haavanlehti, olipa myös kakka luikahtanut housuun pissan kanssa ja kalju
punoitti kuin paakarin jouluvalot. Niin nousi kotkoteskin seisomaan,
pyyhkien virsikirjalla verta naamasta. Koska kotkon kädet tärisivät niin
pahasti, ei hän pystynyt pitämään kirjaa aina nenänsä alla jolloin verta
tippui lattialle ja penkille. Kotkoa alkoi kurkusta kutittamaan ja hän
tiesi yskänpuuskan olevan tulossa ja yritti pidätellä sitä, mutta virren
loppuessa kotko pärskähti, suu kiinni, niin että yskä purkautui nenästä
lennättäen veret ja räät suoraan kotkon edessä istuvan kotkon pomon
niskaan. Pomo kääntyi taakseen erittäin vihaisena aikomuksenaan sättiä
hänen niskaansa räkijää, mutta hän ei nähnytkään ketään, sillä kalju kotko
oli jo luikkinut kakat housuissa karkuun kohti kirkon ovia pää punaisena.
Virsikirjan hän oli ottanut mukaansa. Ovilla seisonut suntio huomasi hänet
naama veressä kirkon virsikirja kädessään ja pysäytti hänet, sillä olihan
tuollainen outoa, mistä sitä tiesi vaikka mies yrittäisi varastaa
virsikirjan. Paakari ei saanut sanaa suustaan suntion pyytäessä selitystä,
vaan sopersi jotain puskista ja saunan lauteista. Kotko joutui jäämään
suntion viereen ovien lähettyville ja kyllä kotkon häpeä oli suuri, kun
kirkkokansa käveli tapahtuman loputtua heidän ohitseen kotkoa kummeksuen
mukanaan edelleen vihainen kotkon pomo, joka kotkon huomatessaan huikkasi
"hyvää joulua", mutta pihalle mennessään alkoi miettiä kotkon veristä
naamaa ja päätti jäädä hänkin odottamaan selitystä kotkolta. Loppujen
lopuksi kotko joutui korvaamaan kirkolle uuden virsikirjan ja keksimään
arvatenkin ontuvan ja epäuskottavan typerän valheen pomolle jääden
valheestaan kiinni ja joutuen sittemmin miettimään työpaikan vaihtoa suuren
häpeänsä takia.

Lue lisää

Aivan mahdottoman hauska tarina!!!