Pitääkö sanoa: "Kauhuelokuvaa katsellessa kirkutaan" vai "kirutaan"?
Kirkua-sanasta.
Miten on?
18464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä se on "kirutaan", vaikka silti se jostakin syystä särähtää korvaan.
Suomen kielessä on ihmeen paljon tuollaisia verbejä, joista jokin looginen taivutusmuoto ei jotenkin istu suuhun. Minulle esimerkiksi sanan "tokenen" muoto "toeta" tuntuu jotenkin oudolta. Olen kuullut monen käyttävän ennemmin sanaa "tokeentua", joka sekin kuulostaa omtuiselta korvikkeelta. Missähän kulkee raja, että verbiä pidetään kielitieteellisesti vajaaparadigmaisena.
Sanapari "parata" ja "parantua" on aika erikoinen paradigmoiltaan. Sanotaan "Parane pian" (ens. infinitiivi "parata"), mutta kuitenkin sanotaan "Koeta parantua".
"parata" on ikivanhaa raamatunsuomennoksellista kielenkäyttöä, taitaa olla jo Agricolan ajoilta. Vanhoissa raamatunkäännöksissähän sanotaan: "Hänen haavainsa kautta me olemme paratut". Herra paratkoon!
En tiedä, ymmärsitkö nyt, mitä ajoin sekavalla viestilläni takaa: tuo "parata" on tosiaan kadonnut nykykielestä, mutta ihan tavallinen sana "paranen" on kuitenkin sen taivutusmuoto. Nyt kun aloin miettiä vastaavalla tavalla taipuvia verbejä, huomasin, että niissähän tuo taitaakin olla yleistä. Tuo toeta:tokenen on juuri samanlainen tapaus, samoin tarjeta:tarkenen. Yleisemminhän samanrakenteiset verbit taipuvat malliin karata:karkaan, varata:varaan.
Tuossa parata - parantua -tapauksessahan on käynyt juuri tuo sama ilmiö kuin toeta - tokeentua -sanaparin kohdallakin, eli ensimmäinen infinitiivimuoto on hämärtynyt. Tarjetakin taitaa ainakin Lounais-Suomessa lipsahtaa helposti muotoon tarkeentua.
Taisin peruuttaa itse vahingossa perille. :)
paranoid
Kaikella hyvällä, mutta liitepartikkeli on kieltolauseessa KAAN, ei KIN.
( ... )
"Suomen kielessä on ihmeen paljon tuollaisia verbejä, joista jokin looginen taivutusmuoto ei jotenkin istu suuhun ... ( ... )
Näin se istuu:
( ... ) Suomen kielessä on ihmeen paljon tuollaisia verbejä, joista jokin looginen taivutusmuoto ei JOTENKAAN istu suuhun ... ( ... )
...
Kaikella hyvällä, mutta sinulla pitää kiirettä korjailujen kanssa, jos meinaat ehtiä kaikki virheet Suomi24:stä käydä oikaisemassa. :)
Niin ja jotenkin en myöskään niele tuota korjaustasi tuollaisenaan.
"Parannu!" tai "koeta saada para" tai "ota para".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Para_(henkiolento)
että paraa ei pidetty miellyttävänä henkiolentona, vaan painostavana, voimakkaana pahana henkenä.
Pohtija Kin Kaan:
''Jotenkin'' on tuossa lauseessa mielestäni kylläkin adverbi, eli koko sanassa ei varsinaista liitepartikkelia edes ole. Olenko ainoa jonka mielestä ''jotenkaan'' kuulostaa tosi oudolta?
Voi hyvänen hemmetti. Minä olen luullut tähän asti että "paratkoon" tarkoittaa samaa kuin "parahtakoon". Hyvä kun selvisi tämäkin.
Minun korvaani "jotenkaan" ei ole sana ollenkaan. Vastaava oikeakielinen muoto olisi "mitenkään", jolla taas ei ole mitään tekemistä tuon alkuperäisen lauseeni kanssa.
Saako oopperassa kiljua?
Pitänee kysyä lämpiön baaritiskiltä.
Kirkasta siellä ilmeisesti saa.
”Kirkasta oi Kristus meille” lienee mielivirtesi?
Kirkastakin se vain aika jätti, kuten jo aiemmin veljestään Sammysta. Ihan kuuntelukelpoisia kavereita, vaikka eivät ihan oopperagenreä edustaneetkaan!
Kirkasta viinaa (Jes. 25:6, Biblia 1776):
"6 Ja Herra Zebaot tekee kaikille kansoille tällä vuorella lihavan pidon, pidon selkiästä viinasta, rasvasta, ytimestä ja puhtaasta viinasta."
Paratiisi ja paratabs lienevät myös parapsykologian johdannaisia kaikkien edellämainittujen lisäksi?