Aiempaan avaukseeni saamat vastaukset koskivat lähinnä evoluution matematiikkaa siinä mielessä, että millä tavalla kelpoisimmat yksilöt pääsevät voitolle jne.
Nyt olisi kyse toisenlaisesta asiasta.
Solu voidaan matematisoida äärelliseksi automaatiksi, joka on hyvin yksinkertainen informaationkäsittelylaite ja jonka koskee joukko erilaisia tuloksia.
Siis nyt olisi kyse soluista automaatteina, soluautomaateista, etc. Game Of Life:n ja vastaavien tyyliin.
Kysymys on nyt, että missä soluja analysoitaisiin tältä kantilta ja voitaisiin tutkia myös, että ovatko nämä informaationkäsittelijämme voineet rakentua vaiheittain vai ovatko ne IR, jolloin takana olisi pakko olla ID.
Tietääkö KAT, tuttumies tai joku muu sanoa mitään.
Nyt olisi kyse toisenlaisesta asiasta.
Solu voidaan matematisoida äärelliseksi automaatiksi, joka on hyvin yksinkertainen informaationkäsittelylaite ja jonka koskee joukko erilaisia tuloksia.
Siis nyt olisi kyse soluista automaatteina, soluautomaateista, etc. Game Of Life:n ja vastaavien tyyliin.
Kysymys on nyt, että missä soluja analysoitaisiin tältä kantilta ja voitaisiin tutkia myös, että ovatko nämä informaationkäsittelijämme voineet rakentua vaiheittain vai ovatko ne IR, jolloin takana olisi pakko olla ID.
Tietääkö KAT, tuttumies tai joku muu sanoa mitään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Intuitioni vihjaa, että soluautomaatin kokonais"info" (tai sitä vastaava termi) ei muutu
Kolmogorov-Chaitinin mielessä, jossei siihen ulkoapäin tuoda uutta "infoa", muutoksia, esim. satunnais( mieluummin aitosatunnais)generaattorilla. (Tai alustettu alkuasetelma).
Toisaalta voisi katsoa jotain solua tai solurykelmää automaatin *sisällä*, joka voi kasvattaa itse komplexisuuttaan.
Conwayn soluautomaatti oli minusta niin tutkittu ja deterministinen ettei näyttänyt houkuttelevalta. Ja PC-tehoton vaikutelma:
Monacon saarivaltion kokoisella monitorilla näkyisi Conwayn soluautomaatti joka simuloisi PC:n teoreettista, alkeellista, esi-isää Turingin konetta ;)
Siihen nähden Tierra ja muut simulaattorit, joissa on satunnaisuutta näyttäisi paremmilta evosimuilta.
olen kyllä niistä kuullut.
Mutta mistä löytyisi automaattien "infon" teoreettista tarkastelua nimenomaan biologisia kysymyksiä silmälläpitäen.
Ja mitä kreationistit väittävät tästä "infosta"(voi vain vähetä?) ja onko heillä todistuksia väitteidensä tueksi.
Jostain Dempskin todistuksesta kreationistit usein mainitsevat, mutta toistaiseksi en ole jaksanut selvittää käsitteleekö se juuri puhutunkaltaisia seikkoja vai jotain muuta.
Kuinka on?
http://www.math.utu.fi/hkunta/kari.php
Sivemennen kuulinkin kerran, kun hänellä oli erään toisen opiskelijan kanssa keskustelu meneillään soluautomaateista.
Koska automaattien teoria on melko nuorta, luulisin, että von Neumann 1950-luvulla oli ensimmäinen, joka mallinsi solun automaatiksi.
Netistä löytyy varmaan haulla "von Neumann" "Cellular Automaton" tms. Wolfram näyttää jatkaneen jotensakin tuolta pohjalta.
von Neumann käsittääkseni "ennusti" oikein solun tietojenkäsittelyn perusperiaatteet. Mielestäni biologit ovat ehkä epämatemaattisuuttaan hylänneet/ohittaneet von Neumannin.
Mutta varmaan proffasi tietää paremmin, ainakin matematiikan kannalta.
Käsittelemäänsä informaatiota hyödyntävän informaation käsittelijän "spontaani"synty vaikuttaa epäilyttävältä, jossei ole ohjaavaa informaatiota. Kyse on mm. siitä, millä ko. käsittelijä tunnistaa oikean informaation. Ainakaan von Neumannin koneita ei ole havaittu syntyvän itsekseen eikä edes ihmisvoimin (vielä, tietääkseni).
koskeeko se Dempskin todistus juuri näitä juttuja.
Voisinhan tuon itsekin hakea ja katsoa, mutta on helpompi kysyä.
Noinhan minä monasti teen itsekin, että kysyn.
Käsittääkseni Dembski lähtee joistakin matemaattisista ja informaatioteoreettisista lähtökohdista ilman biologista tai kemiallista tms havaintoaineistoa. Hän taitaa tulla siihen käsitykseen, ettei evoluutiota (tai informaation tai kompleksisuuden tms. kasvua) todennäköisesti tapahdu, mutta olen kuullut asiantuntijalta, että hän soveltaa NFL-teoreemaa väärin.
Minulta vaan meinaa mennä yli hilseen se Dembskin esitys, joten olen toisenkäden tietojen varassa.
Saman otsikon alla passannee sivuhyppynä tuore diversiteettitulos:
-Nature 431, 449 - 452 (23 September 2004);
"Theory predicts the uneven distribution of genetic diversity within species",
ERIK M. RAUCH1,2 AND YANEER BAR-YAM2
Nää kaverit simuloivat koneella mutta myös testasivat tuloksia keräämällä Pseudomonas-bakteereja eri puolilta maailmaa.
Teoria ennustaa diversiteetin olevan erittäin epätasaisesti jakautuneen. Abstraktista(osa):
"Here we show that diversity within species is also distributed unevenly. Using simple genealogical models, we show that genetic distinctiveness has a scale-free power law distribution. This property implies that a disproportionate fraction of the diversity is concentrated in small sub-populations, even when the population is well-mixed. Small groups are of such importance to overall population diversity that even without extrinsic perturbations, there are large fluctuations in diversity owing to extinctions of these small groups. We also show that diversity can be geographically non-uniform—potentially including sharp boundaries between distantly related organisms—without extrinsic causes such as barriers to gene flow or past migration events.
Our theoretical results agree with field data from global samples of Pseudomonas bacteria. Contrary to previous studies(8), our results imply that diversity loss owing to severe extinction events is high, and focusing conservation efforts on highly distinctive groups can save much of the diversity."
Enempi kiinnostanee se miten se diversiteetti B ja (totaalisena D(B)) on mitattu:
"(If the rate of mutation is sufficiently high that multiple mutations can occur at a single locus within a genealogical tree, a correction is necessary: the total diversity is D(B)=(µ/µ_L) (1 - exp(- µ_L*B)), where B is the total branch length, µ is the per-genome mutation rate and µ_L is the probability of a particular mutation at a particular locus.) The total diversity has been characterized for well-mixed populations".
Kuten myös eliöiden ainutlaatuisuus P(u):
"We first consider the genetic uniqueness of an individual or group; that is, the degree to which an individual or group is distinctive from all other individuals in the population, for example, the minimal time to an ancestor common with any other individual. The average of this quantity for well-mixed populations has been calculated14, 16, but its distribution has not been studied."
"Box 1:
The distribution of genetic uniqueness, and hence also of fluctuations in the total branch length of the genealogy, can be understood as follows. The probability P(U > u) that an individual has uniqueness greater than u is the probability that its lineage, traced backwards, never exists on a site that has another lineage for all time T u. In the well-mixed model, the probability that no other lineage jumps to a particular site is ((N - 1)/N)p(T)N exp(- p(T)), where p(T) is the fraction of individuals living at time T in the past that have descendants in the present. p(T) is approximately aT, with a measured from simulations of p(T) to be 1.95, and expected analytically to be 2 for the well-mixed case14. This gives:
P(U>u)=..(supistin vex).. ~ u^-a
Thus the exponent depends on the coefficient a of p(T). The probability density is P(u) = -dP(U > u)/du, giving
P(u)~ u^(-a-1) ~ u^-2.95.
consistent with both the well-mixed and spatial simulations of P(u)."
Figure 2c näyttää mielenkiintoiselta, siinä "spatial populationissa" diversiteetti B [yksikkönä 10^4] nousee nollasta
2..8:aan tuhansissa sukupolvissa ja on hyvin sahalaitainen, 10'000 sukupolven kohdalla käväisee 10:ssä. Sen insertin pikkukuvassa jossa populaatio on "well-mixed" (ilmeisesti sekoitettu niin että diversiteetti ryppäät hajoaa), diversiteetti ei koskaan nouse 2:sta ylemmä vaan pysyttelee 1..1.5 paikkeilla.
Artikkelin mukaan diversiteetti on keskittynyt, clusteroitunut, ryppäisiin, jakautunut erittäin epätasaisesti vaikka populaatio on well-mixed.
MAssasukupuutossa vaikka vaikka tuho liki totaalinen, niin silti 25% diversiteetistä löytyy yhdesta tai kahdesta yksilöstä ja valtaosa jo alle 10:stä yksilöstä. Tätä infoa voidaan käyttää luonnonsuojeluun:
"This shows that ensuring the reproduction of rare types by conservation planning, during or even just after an extinction episode can markedly improve diversity retention."