Voiko kokonainen yhteiskunta syrjäytyä ?

Täällä on paljon yksilöiden kohtaloita ja kertomuksia syrjäytymisestä ja hyvä niin. Olen kuitenkin havainnoinut Suomen kehitystä ja mihin olemme matkalla, seurasipa sitä talouden tai yksilöiden tulevaisuusnäkymien näkökulmasta. Näkymät alkavat olla melko synkkiä, jos otetaan huomioon, millaisessa kasvavassa yltäkylläisyydessä aiemmat sukupolvet 60 - luvulta lähtien ovat olleet.

Tämän päivän aikuistuvan ihmisen mahdollisuudet riittävän elintason takaavaan toimeentuloon / ja sitä kautta monipuoliseen, virikkeelliseen yksityiselämään kaikkine harrastusmahdollisuuksine, matkoine, mökkeine ym. ovat olemattomat. Työharjoittelut ovat palkattomia. Avoimet työpaikat ovat lähinnä paikallisyhdistysten minimipalkka-kuntoutuspläjäyksiä. Virkoihin valitaan lähinnä jo korkealla samassa virastossa olevia henkilöitä sisäisissä hauissa. Asuminen kallistuu, työsuhteet muuttuu osa-aikaisiksi ja laskee kuukausipalkkaa entuudestaan. Veroja korotetaan, ja yrittäjyyskään ei Suomessa enää kannata.

Alkoholit haetaan Virosta, ja nekin anniskeluun liittyvät työpaikat menevät siis muuhun maahan. Itä- eurooppalaisia työntekijöitä käy tekemässä meidän rakennusaan töitä - pimeästi tai oman maan verokortilla, joten nekin on poissa Suomen työpaikoista ja verotuloista. Yritykset myydään ulkomaille, ja sitä kautta toiminnot siirretään ulkomaille. Jos joku suuri yhtiö suomessa perustaa tehtaan, tekee se sen mieluummin vaikka paraguayhin kuin kotimaahan. Työn välillinen verotus on nykymuodossaan kuin rangaistus ihmisen normaalista palkkaamisesta.

En ole juurikaan havainnut yhtä voimakasta kokonaisvaltaista alamäkeä keski-euroopan maissa, ja siksi minusta tuntuu että Suomi kokonaisena yhteiskuntana on syrjäytymässä. Emme ole enää samankaltainen hyvinvoivien kansakunta kuin Ruotsi tai Norja. Emme saa EU:hin kuulumisesta kuin lähinnä haittavaikutukset paluupostissa - meidän töissä vielä olevien maksamat veromarkat kyllä kelpaavat Kreikalle, Espanjalle, Portugalille ja Irlannille - kohta myös Ukrainalle.
Ulkopoliittinen negatiivinen asenne Venäjää kohtaan iskee takaisin lähinnä vain suomen kauppasuhteisiin Venäjän kanssa.

Suomesta yhteiskunnassa on tulossa suuri ruskea paperinen oksennuspussi, jossa kenelläkään ei ole enää omassa elämässään menossa "kiva lento".

Onko suomi edelläkävijänä lähinnä tulevaisuudensyrjäytyneenä kehitysmaana, jossa merkittävä osa väestöstä on erilaisilla sairaseläkkeillä, harjoitteluissa tai työkokeiluissa ?