Mummolassa käydessäni silmiini sattui Urho Kekkosen vaalimainos vuodelta 1977. Löysin sen kellarista keskuslämmityskattilan läheisyydestä.
Näin se menee:
TUKI SUOMEN PERUSETUJEN MUKAISELLE LINJALLE. URHO KEKKONEN KOKO KANSAN PRESIDENTIKSI.
Vuoden 1978 tasavallan presidentin vaaleissa on kysymys Suomen kansan perusetuja vastaavan ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen ulkopolitiikan jatkvuuden vakuuttavasta varmistamisesta. Tämä toteutetaan siten, että tohtori Urho Kekkonen valitaan uudelleen valtion päämieheksi. Näissä vaaleissa hänelle annettu laaja kannatus on ilmaus Suomen kansan vakaasta suhtautumisesta ulkopolitiikkaan, jolla on välitön vaikutus kansallisiin peruskysymyksiin.......
Teksti jatkuu ihanteellisena Paasikiven-Kekkosen -linjaa kehuvana vielä pitkään ja loppuu näin:
Kansalaiset,
Osoittakaamme Suomen ulkopolitiikan kannatus yli puoluerajojen!
Valitkaamme tohtori Urho Kekkonen edelleen koko kansan presidentiksi vuoden 1978 vaaleissa!
(sitten allekirjoitukset, joista en kaikista valitettavasti saa selvää, ensimmäisenä kuitenkin vasemmisto)
SDP
Kalevi Sorsa (ja joku muu jonka allekirjoituksesta en saa selvää)
Suomen kansan demokraattinen liitto, Suomen Kommmunistinen puolue Ele Alenius, Aarne Saarinen
Keskustapuolue
Johannes Virolainen (ja joku muu)
Kansallinen kokoomus
Harri Holkeri (ja joku muu)
Svenska folkpartiet
Kaksi nimmaria, joista kummastakaan en saa selvää
Liberaalinen kansanpuolue
Kaksi nimmaria, joista kummastakaan en saa selvää.
Hupaisaa on, että nimenómaan demareiksi osoittautuneita ovat jälkiviisaat Kekkoskriitikot...kuitenkin vielä 1978 olivat ensimmäisenä allekirjoittamassa Kekkosen jatkokirjelmää...
Näin se menee:
TUKI SUOMEN PERUSETUJEN MUKAISELLE LINJALLE. URHO KEKKONEN KOKO KANSAN PRESIDENTIKSI.
Vuoden 1978 tasavallan presidentin vaaleissa on kysymys Suomen kansan perusetuja vastaavan ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen ulkopolitiikan jatkvuuden vakuuttavasta varmistamisesta. Tämä toteutetaan siten, että tohtori Urho Kekkonen valitaan uudelleen valtion päämieheksi. Näissä vaaleissa hänelle annettu laaja kannatus on ilmaus Suomen kansan vakaasta suhtautumisesta ulkopolitiikkaan, jolla on välitön vaikutus kansallisiin peruskysymyksiin.......
Teksti jatkuu ihanteellisena Paasikiven-Kekkosen -linjaa kehuvana vielä pitkään ja loppuu näin:
Kansalaiset,
Osoittakaamme Suomen ulkopolitiikan kannatus yli puoluerajojen!
Valitkaamme tohtori Urho Kekkonen edelleen koko kansan presidentiksi vuoden 1978 vaaleissa!
(sitten allekirjoitukset, joista en kaikista valitettavasti saa selvää, ensimmäisenä kuitenkin vasemmisto)
SDP
Kalevi Sorsa (ja joku muu jonka allekirjoituksesta en saa selvää)
Suomen kansan demokraattinen liitto, Suomen Kommmunistinen puolue Ele Alenius, Aarne Saarinen
Keskustapuolue
Johannes Virolainen (ja joku muu)
Kansallinen kokoomus
Harri Holkeri (ja joku muu)
Svenska folkpartiet
Kaksi nimmaria, joista kummastakaan en saa selvää
Liberaalinen kansanpuolue
Kaksi nimmaria, joista kummastakaan en saa selvää.
Hupaisaa on, että nimenómaan demareiksi osoittautuneita ovat jälkiviisaat Kekkoskriitikot...kuitenkin vielä 1978 olivat ensimmäisenä allekirjoittamassa Kekkosen jatkokirjelmää...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sorsan "sosialidemokratia" oli kepumaista kiemurtelua ja nuoleskelua. Siinä ei ollut miestä lainkaan. Sosialidemokratian kova ydin lepää aivan erityyppisten miesten ja naisten valinnoissa.
Päästitte siis Sorsan pois lataamosta?
Voi teitä! Miten elämä olisi ihanaa ilman demareita, varsinkin niitä, jotka ovat omasta mielestään fiksuja. Luoja, jos olet olemassa, varjele meitä olevinaan fiksuilta demareilta!
Tiedätkö miksi Kapi-ukko istui Bumsi bum ohjelmassa siellä takarivissä?
vastausaikaa 2 min.
Kukaan ei käskenyt sitä eteen! Eikä se raukka olisi uskaltanutkaan, olisi voinut osoittautua poikarakkauden kannattajaksi Marcon nähtyään.
Televisiossa ei saa näyttää seisovaa mulkkua!
Otsikossa kaikki (tällä kertaa).
Neuvostoliitto pystyi painamaan perustuslailliset demarit taustalle, halukkaan dobermanninsa, Kekkosen avulla. Mannertenvälisen nahjuksen manttelinperijäksi saatiinkin sitten varsinainen kiukkuirmeli - Kalevi Sorsa. Sosialidemokraattinen vapauden lukko sai Sorsan ansiosta vakavia hiusmurtumia, metalli väsyi. Paavo Lipponen on pystynyt toiminnallaan palauttamaan Tannerilaisen arvokkuuden laillisuuspuolueen imagoon. Tuomiojan - Kalliomäen - linja tosin romuttaa hartiavoimin tätä arvokasta perintöä, sulautuu kepulaiseen sielunmaisemaan. Sääli Suomelle, kokonaisuutena.
taas Kapi-ukolle tallennettavaa.
...
Kekkosen ja kepuvallan aikana demareiden piti valita itselleen aina sellaisia puheenjohtajia, jotka Kekkonen hyväksyi aivan niin kuin keskustan oli nyt valittava itselleen sellainen puheenjohtaja (Matti Vanhanen), jonka Lipponen hyväksyy.
Sorsa on kekkoslaisista demareista oikein hyvä esimerkki, joka sumpli punamultaa Virolaisen kanssa niin kauan kuin Kekkosella oli valtaa, mutta sen jälkeen veti herneet nenäänsä, kun Väyrynen yritti leikkiä kekkosta, vaikka pressana oli jo Koivisto.
Kepun puheenjohtajistahan nimittäin Väyrynen, Aho ja Jäätteenmäki ovat joutuneet kukin vuorollaan SDP:n boikottiin, mistä Väyrysen ja Ahon kohdalla syntyi potkut oppositioon, mikä Jäättenmäen kohdalla vältettiin, kun kepu kiirehti itse erottamaan Jäätteenmäen ennen kuin SDP olisi heittänyt koko kepun menemään.
Seinäjoen raveissako?
Joku näkyy osaavan sanoa lyhyestikin sen, mistä minä olen metritolkulla täälläkin kirjoittanut. Toivottavasti tuo oleellisimman sisältävä lyhyt oppimärä mahtuu vihdoin kepulaiseenkin luupäähän niin, ettei tarvitse samoja yhtenään sönköttää.
Jaan täysin myös lopussa esille tuomasi huolen, mutta Mauno Koivistoa mukaillen esitän optimismini: Kyllä se siitä... (kun taas hieman aikaa kuluu)
Ei se hupaisee ole, seon häpeällistä. Siis se, että Kalevi Sorsan luotsaama SDP meni pyytämään Kekkosta presidentiksi, vaikka omassa puolueessa olisi ollut Kekkosta paljon suositumpi ja demokratiaa kunnioittava ehdokas Mauno Koivisto.
Tämä oli häpeän vuosikymmen suomalaisessa parlamentarismissa ja demokratiassa. Siinä häpeässä olivat osallisena myös demarit ja lopulta jopa Kokoomuskin. Tilanne alkoi muistuttaa itäisen naapurin yksipuoluejärjestelmää. Minusta siinä ei ole mitää hupaisaa. Häpeä se on.
Sen sijaan on täysin kunniakasta, että osa demareista on myöhemmin tullut synnin tuntoon ja sanoutunut irti tällaisesta kotimaisesta bolshevismin versiosta. Mauno Koiviston valinta presidentiksi palautti Suomeen taas monipuoluedemokratian. Jo vähän ennen pääministeri Koivisto ilmoitti vallankumouksellisesti, että hänen hallituksensa jatkaa niin kauan kuin se nauttii eduskunnan luottamusta. Vallankumouksellista tässä Koiviston julistuksessa oli se, että hän ei mittauttanutkaan enää hallituksensa luottamusta Kekkosella ja KGB:llä kuten aiemmin oli laita.
KGB-kenraali Viktor Vladimirov oli Koiviston perhetuttu. Ystävällisenä miehenä Viktor autteli ystäväänsä Maunoa, joka usein kääntyi ongelmissaan hänen puoleensa.
Perhetuttuja nyt on kellä vaan eikä siinä mitään pahaa ole. Jos Viktor auttoi Maunoa kotiaskareissa, ei siinäkään mitään ihmeteltävää.
Kertoisitko vähän tarkemmin, minkälaisissa ongelmissa Mauno kääntyi Viktorin puoleen. Ettet vain sekoittaisi nyt Maunoa yhteen Keminmaan Paavoon.
Vladimrov oli julkisesti avoin keskusteluyhteys suoraan NKP:n ytimeen, jota (tai vastaavaa) käyttivät kaikki presidentit hyväkseen.
Ei siinä ole sen kummallisempaa kuin Martti Mannisessakaan (Vladimirov), joka oli asetettu virkaansa sitä varten, että kepun puheenjohtajat (presidentit) saisivat tietoja ja voisivat niitä antaa suoraa kanavaa pitkin presidentin kansliaan.
Jäätteenmäki vaan sotki tämän kanavan toiminnan, mistä Halonen on vieläkin tuohtunut.
Olis pankkikuppaus tapahtunut jo vuosikymmentä aikaisemmin.
Maalaisliitolla oli. Eräässä oli nyrkki Raamatun ja lakikirjan päällä. Teksti: Näihin nojaa Maalaisliitto.
...
mukavampaa antaa nekin rahat rajojen ulkopuolelle ja kannattaa ulkoa tuotua aatemaailmaa.
...
nythän käskyt tulevat Brysselistä
Takana lukee:
Turvallisuus ei aikamme käsitteenä merkitse vain sotilaallisen konfliktin uhan siirtymistä taaemmalle vaan se sisältää myös taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehitystyön häiriöttömän jatkumisen. Tämä puolestaan on mahdollista vain jos oman maanosamme ja muiden maiden maiden välinen yhteistyö edistyy molemminpuolisen etujen huomioonottamisen pohjalta ja jos sisäinen elämämme etenee ilman väkivaltaisia kouristuksia.
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen Ety-kokouksessa Helsingissä 31.7.1975.
Tertun kommentti: muuten lienee normaalia liturgiaa, mutta "jos sisäinen elämämme etenee ilman väkivaltaisia kouristuksia" vaikuttaa hieman oudolta. Kertokaa vanhemmat, noina aikoina eläneet, oliko vielä 1970-luvulla oikeasti vaaraa vasemmiston vallankumouksesta, eivät kai ketkään muut väkivaltaisesti Suomessa valtaa ole himoinneet.
Lataamon ovi ja Otsikossa kaikki ovat Klovni ja Ratamo, nuo asiattomat kirjoittajat, jotka on ajettu pois agronettiltä häiritsemästä.
No Mielipuoliladon kaikki tuntee harhaiseksi kirjoittajaksi.
Jukka Seppisen tuoreessa Kekkoskirjassa on viittauksia siihen mahdollisuuteen, että Suomessa suunniteltiin lähentymistä kohti sosialismia NL:n satelliittien malliin. Tätä suunnitelmaa varten valjastettiin keskustalainen Ahti Karjalainen nostettavaksi ensin maan johtoon. Neukuissa kaiketi uskottiin eräiden keskustalaisten ja telaketjukommunistien yhteiseen kansannousuun.
Suoranaista ylhäältä johdettua väkivaltaista keikausta tuskin kukaan tosissaan suunnittelu, mutta varmaan sellaista toiveajattelua esiintyi, että yhteiskunta ajautuisi kriisiin ja sen kautta sosialismin tielle. Kriisiytymistä olisi helpottanut, jos niitä olisi esim. Karjalaisen ja häntä tukevien keskustavaikuttajien kuten Väyrysen säestyksellä voitu tilata. NL:ssa ilmeisesti laskettiin paljon eräiden keskustalaisten pohjattomaan vallanhimoon. He olivat niitä, jotka myisivät vaikka äitinsä saadakseen valtaa.
Samalta ladolta.
...
Viinapulloon vaihdosta vain.
Se on oiva ajankuva, aivan mainio mainos.
...
- Urho Kekkonen: Luottamus yli rajojen -
Otsikossa on virhe. Pitää olla "luottamus yli rajan". Nimittäin yli itärajan. Sen takana Urho Kekkoseen luotettiin, eikä syyttä. Muualla ei luotettukaan, ja yhtä hyvät syynsä sillekin oli.