Ekumeeniset tukevat muurin vastaista nälkälakkoa
Hyvät ystävät,
Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä julistaa Israelin ”turva-aita” laittomaksi tervehdittiin Pohjois-Jerusalemin liepeillä nälkälakkolaisten leirissä suuremmalla riemulla kuin kolmen ruokalajin ateriaa. Tohtori Azmi Bizharan, Israelilais-palestiinalaisen parlamentin (Knesset) jäsenen johtama ryhmä aloitti nälkälakkonsa 3. heinäkuuta 2004 saadakseen huomiota muurin aiheuttamille humanitaarisille seuraamuksille. Tähän väkivallattomaan protestiin on liittynyt israelilaisia, palestiinalaisia ja ihmisiä eri puolilta maailmaa – myös Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n jäseniä.
”Päätös antaa meille paljon toivoa”, toteaa Bishara kansainvälisen oikeuden päätöksestä. ”Näemme nälkää mutta olemme hyvin toiveikkaita. Emme ole enää ainoa taho, joka sanoo, että muuri on laiton, vaan kansainvälinen oikeus on nyt myös puolellamme.” Eräs tärkeistä asioista, joihin Haagin päätös kiinnitti huomiota oli se, että Israel on laittomasti rakentanut muuri useissa kohdissa miehitetylle palestiinalaisten maalle, eikä omalle kansainvälisesti tunnustetulle maa-alueelleen.
Bishara, joka on toinen kahdesta Knessetin kristitystä edustajasta, perusteli nälkälakkonsa aloittamista A-Ramin kaupungin tapahtumilla. Useimmilla kaupungin 66 000 asukkaasta on työpaikka Jerusalemissa ja kulkulupa kaupunkiin. Kun muuri valmistuu, useimmilta evätään pääsy Jerusalemiin ja he menettävät elantonsa. Tilanne on vastaavanlainen useissa Länsirannan ja Itä-Jerusalemin yhteisöissä.
”Haluamme tehdä selväksi, että tämä Muuri on elämän ja kuoleman kysymys Jerusalemille ja koko palestiinalaiselle yhteiskunnalle”, jatkaa Bishara. ”Olemme käyttäneet kaikkia käytössä olevia parlamentaarisia keinoja ja tulemme tekemään niin jatkossakin. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole riittäneet osoittamaan tilanteen vakavuutta. Muurissa ei ole kyse ainoastaan erottelusta israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Kyse on maiden jakamisesta, joka erottaa palestiinalaiset toisistaan ja pyrkimyksenä on päästä eroon palestiinalaisista. Palestiinalaisen yhteiskunnan kannalta muuri on ehdottoman tuhoisa, koska se erottaa perheitä toisistaan, tuhoaa talouden ja kulttuurielämän ja tekee mahdottomaksi koulussa ja töissä käymisen.”
Nälkälakkoa on joskus kritisoitu liian dramaattiseksi vastarinnan keinoksi. Bishara torjuu tämän ajatuksen: ”Tilanne itsessään on dramaattinen, mutta kukaan ei tee mitään. Olemalla nälkälakossa käytän asemaani saadakseni tilanteelle huomiota. Maailma ei voi enää sivuuttaa tilannetta; jotakin täytyy ruveta tekemään. Emmekä me tule tyytymään pelkkään muurin rakentamisen laittomaksi toteamiseen.”
Bisharan käynnistämää nälkälakkoa ovat tukeneet niin palestiinalaiset kuin israelilaiset uskonnolliset ja ei-uskonnolliset yhteisöt sekä kansainvälisen yhteisön jäsenet. Nälkälakkoon ovat liittyneet muun muassa Palestiinan ortodoksikirkon arkkimandriitta Atallah Hanna, Islamilaisen sharia – oikeuden päätuomari Sheikki Tayseer Tamimi ja vaihtoehtoisen palestiinalais-israelilaisen tiedotuskeskuksen varapuheenjohtaja Michael Warchawski. Useat Palestiinan lainsäädäntöneuvoston jäsenet ovat myös liittyneet nälkälakkoon.
Ekumeenisen kumppanuusohjelma EAPPI:n jäseniä, jotka työskentelevät tukeakseen palestiinalaisia ja israelilaisia heidän väkivallattomassa vastarinnassaan ja vaikuttamistoiminnassa miehityksen päättämiseksi, oli myös läsnä A-Ramin nälkälakkolaisten teltassa osoittamassa solidaarisuutta nälkälakossa oleville tai osallistumassa itse nälkälakkoon. Ihmisoikeustarkkailijat Matt Robson Britanniasta, Martin Smedjaback Ruotsista ja Molatsi Xhalabile Etelä-Afrikasta olivat nälkälakossa yhden päivän osoittaakseen tukeaan lakkolaisille.
Robson kertoo: ”Meinin laskuissa sekaisin niistä ihmisistä, jotka kävivät kiittämässä minua siitä, että olin paikalla, osallistuin nälkälakkoon ja osoitin vastustukseni tälle kahdeksan metrin korkuiselle betonihirviölle, joka tulee valmistuessaan muuttamaan täysin heidän elämänsä. Sain heidän palautteestaan kaiken tarvitsemani voiman.”
Nälkälakon järjestäjät suunnittelivat teltalleen suurta mielenosoitusta muslimien keskipäivän perjantairukouksen jälkeen, samoihin aikoihin Haagin päätöksen julistamisen kanssa. Suuri joukko EAPPI:n ihmisoikeustarkkailijoita oli paikalla, mukaan lukien kaksi uutta tarkkailijaa Etelä-Afrikasta. Eteläafrikkalaiset ihmisoikeustarkkailijat anglikaanipappi Wandile Kuse ja Hermina Damons otettiin vastaan erityisen lämpimästi, koska tänä vuonna, kun apartheidin päättymisestä tulee kuluneeksi 10 vuotta, he ovat menestyksekkään vastarinnan symboli. Kuse ja Damons kertovat tapahtumasta:
”1930-luvulla Etelä-Afrikan valkoiset omistivat 87% maasta vaikka he edustivat vain neljännestä väestöstä”, kertoo Kuse. ”Nyt näemme samojen asioiden tapahtuvan täällä. Me saimme tukea koko kansainväliseltä yhteisöltä. Nyt on teidän vuoronne saada samanlaista tukea.”
”Suuri osa siitä mitä olemme nähneet täällä viimeisen kahden viikon aikana on samaa mitä koimme Etelä-Afrikassa”, kertoo Damons. ”Olemme nyt täällä rohkaisemassa teitä jatkamaan taisteluanne oikeuden puolesta.”
Kuse sanoo: ”Koemme, että olemme täällä tuomassa toivon viestiä. Tämä miehitys ei kestä ikuisesti huolimatta päinvastaisista todisteista. Oli aika, jolloin asiat näyttivät mahdottomilta myös Etelä-Afrikassa. Apartheid loppui kuitenkin meidän maassamme ja niin voi tapahtua myös täällä.” Daimon lisää: ”Voimme tuntea sen, mitä he tuntevat. Emme ainoastaan ymmärrä sitä, vaan tunnemme sen.”
Teltta kuhisee toimintaa ja ihmisiä tulee ja menee jatkuvasti. Poliitikot, muftit, sheikit, papit, sukulaiset, ystävät ja ulkomaalaiset tulevat osoittamaan tukeaan nälkälakkolaisille. Tunnelma on melkein kuin juhlissa, mutta mielenilmauksen vaikeus tulee ilmi, kun eräs nälkälakkolaisista ärtyy löytäessään teltasta kassillisen greippejä, jotka joku on varomattomuuttaan tuonut mukanaan. Nälkälakon kunnioittamisen vuoksi telttaan ei saa tietenkään tuoda ruokaa.
Suheil Khader, A-ramin apulaispormestari joutui sairaalaan nälkälakkoiltuaan 16 päivää vuonna 1981. ”Olemme valmiita uhraamaan itsemme rauhan puolesta, ihmistenvälisen rakkauden vuoksi”, sanoi Khader. ”Olen väsynyt, mutta kun puhun kansani kärsimyksestä, unohdan oman henkilökohtaisen kärsimykseni. Palestiinan kansan kärsimys on suurempi kuin tyhjän vatsani kipu.”
Khaderin mukaan todellinen syy muurin sijoittamiselle Jerusalemissa on pyrkimys pakottaa palestiinalaiset muuttamaan ja luopumaan oikeuksistaan Jerusalemin asukkaina. ”Minulla ei ole varaa maksaa 1000 dollarin kuukausivuokraa asunnosta Jerusalemissa, joten minun on pakko luopua Jerusalemin henkilökortista”, selittää Khader. ”Tämä on Israelin hallituksen tapa pakottaa palestiinalaiset lähtemään Jerusalemista.”
Israelin nykyisten suunnitelmien mukaan muuri tulee valmistuessaan olemaan viisi kertaa pidempi kuin Berliinin muuri ja paikoin kaksi kertaa korkeampi. Tähän mennessä on pidetty useita muurin vastaisia väkivallattomia mielenosoituksia, mutta ne ovat saaneet vain vähän huomiota Palestiinan ulkopuolella ja erityisesti lännessä. ”Me tiedämme, että meillä on oikeus puolellamme, mutta se ei riitä tässä maailmassa”, sanoo Ahmad Ghneim, Fatah – liikkeen johtokomitean jäsen. ”On myös löydettävä oikeat välineet oikeuksien ilmaisemiseksi.”
Israel, joka on kiistänyt syytökset siitä, että muurin todellinen syy olisi takavarikoida hyvää maatalousmaata ja arvokkaita maanalaisia vesivarastoja, on esittänyt toistuvasti väitteen, että muuri on välttämätön turvallisuuden kannalta. Gazaa, jossa muuri on jo rakennettu, on usein käytetty todisteena muurin toimivuudesta. Bishara kääntää argumentin päälaelleen: ”Jos muuri takaa turvallisuuden Gazassa, miksi se on maailman pommitetuin kaupunki? Onko tämä onnistunut toimintamalli? Tällaistako on suunnitteilla Länsirannan varalle? Kuten Gazassa, ihmiset tulevat täälläkin kehittämään toimivia vastarinnan muotoja. Ei ole mahdollista, että ihmisiltä viedään ensin maat ja sitten vesi ja sitten heille sanotaan, että ongelma on heidän, koska he ovat muurin takana. Tällainen ei takaa turvallisuutta.”
Kaikki kokouksessa läsnä olevat tiesivät, mihin päätökseen Haagin kansainvälinen oikeus tulisi, koska uutinen oli vuotanut ulos edellisenä iltana. Virallinen tiedotus päätöksestä antoi kuitenkin toivoa muuten melko toivottomassa tilanteessa. Toivoa himmensi jonkin verran tieto siitä, että Israel oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei se tunnusta Haagin määräysvaltaa asiassa. Myös Yhdysvallat oli antanut voimakkaita viitteitä siitä, että se kumoaa veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat asiassa. Nämä taustatekijät mielessään ja tietäen, että edessä on vielä monia esteitä, ennen kuin muurin rakentaminen saadaan keskeytetyksi, Bishara kertoo, että nälkälakko jatkuu epämääräiseen tulevaisuuteen saakka.
Larry Fata
Astrid Handeland
Martin Smedjeback
Matt Robson
Ekumeenisen kumppanuusohjelman vapaaehtoistyöntekijä
Pohjois-Jerusalem
Hyvät ystävät,
Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä julistaa Israelin ”turva-aita” laittomaksi tervehdittiin Pohjois-Jerusalemin liepeillä nälkälakkolaisten leirissä suuremmalla riemulla kuin kolmen ruokalajin ateriaa. Tohtori Azmi Bizharan, Israelilais-palestiinalaisen parlamentin (Knesset) jäsenen johtama ryhmä aloitti nälkälakkonsa 3. heinäkuuta 2004 saadakseen huomiota muurin aiheuttamille humanitaarisille seuraamuksille. Tähän väkivallattomaan protestiin on liittynyt israelilaisia, palestiinalaisia ja ihmisiä eri puolilta maailmaa – myös Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n jäseniä.
”Päätös antaa meille paljon toivoa”, toteaa Bishara kansainvälisen oikeuden päätöksestä. ”Näemme nälkää mutta olemme hyvin toiveikkaita. Emme ole enää ainoa taho, joka sanoo, että muuri on laiton, vaan kansainvälinen oikeus on nyt myös puolellamme.” Eräs tärkeistä asioista, joihin Haagin päätös kiinnitti huomiota oli se, että Israel on laittomasti rakentanut muuri useissa kohdissa miehitetylle palestiinalaisten maalle, eikä omalle kansainvälisesti tunnustetulle maa-alueelleen.
Bishara, joka on toinen kahdesta Knessetin kristitystä edustajasta, perusteli nälkälakkonsa aloittamista A-Ramin kaupungin tapahtumilla. Useimmilla kaupungin 66 000 asukkaasta on työpaikka Jerusalemissa ja kulkulupa kaupunkiin. Kun muuri valmistuu, useimmilta evätään pääsy Jerusalemiin ja he menettävät elantonsa. Tilanne on vastaavanlainen useissa Länsirannan ja Itä-Jerusalemin yhteisöissä.
”Haluamme tehdä selväksi, että tämä Muuri on elämän ja kuoleman kysymys Jerusalemille ja koko palestiinalaiselle yhteiskunnalle”, jatkaa Bishara. ”Olemme käyttäneet kaikkia käytössä olevia parlamentaarisia keinoja ja tulemme tekemään niin jatkossakin. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole riittäneet osoittamaan tilanteen vakavuutta. Muurissa ei ole kyse ainoastaan erottelusta israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Kyse on maiden jakamisesta, joka erottaa palestiinalaiset toisistaan ja pyrkimyksenä on päästä eroon palestiinalaisista. Palestiinalaisen yhteiskunnan kannalta muuri on ehdottoman tuhoisa, koska se erottaa perheitä toisistaan, tuhoaa talouden ja kulttuurielämän ja tekee mahdottomaksi koulussa ja töissä käymisen.”
Nälkälakkoa on joskus kritisoitu liian dramaattiseksi vastarinnan keinoksi. Bishara torjuu tämän ajatuksen: ”Tilanne itsessään on dramaattinen, mutta kukaan ei tee mitään. Olemalla nälkälakossa käytän asemaani saadakseni tilanteelle huomiota. Maailma ei voi enää sivuuttaa tilannetta; jotakin täytyy ruveta tekemään. Emmekä me tule tyytymään pelkkään muurin rakentamisen laittomaksi toteamiseen.”
Bisharan käynnistämää nälkälakkoa ovat tukeneet niin palestiinalaiset kuin israelilaiset uskonnolliset ja ei-uskonnolliset yhteisöt sekä kansainvälisen yhteisön jäsenet. Nälkälakkoon ovat liittyneet muun muassa Palestiinan ortodoksikirkon arkkimandriitta Atallah Hanna, Islamilaisen sharia – oikeuden päätuomari Sheikki Tayseer Tamimi ja vaihtoehtoisen palestiinalais-israelilaisen tiedotuskeskuksen varapuheenjohtaja Michael Warchawski. Useat Palestiinan lainsäädäntöneuvoston jäsenet ovat myös liittyneet nälkälakkoon.
Ekumeenisen kumppanuusohjelma EAPPI:n jäseniä, jotka työskentelevät tukeakseen palestiinalaisia ja israelilaisia heidän väkivallattomassa vastarinnassaan ja vaikuttamistoiminnassa miehityksen päättämiseksi, oli myös läsnä A-Ramin nälkälakkolaisten teltassa osoittamassa solidaarisuutta nälkälakossa oleville tai osallistumassa itse nälkälakkoon. Ihmisoikeustarkkailijat Matt Robson Britanniasta, Martin Smedjaback Ruotsista ja Molatsi Xhalabile Etelä-Afrikasta olivat nälkälakossa yhden päivän osoittaakseen tukeaan lakkolaisille.
Robson kertoo: ”Meinin laskuissa sekaisin niistä ihmisistä, jotka kävivät kiittämässä minua siitä, että olin paikalla, osallistuin nälkälakkoon ja osoitin vastustukseni tälle kahdeksan metrin korkuiselle betonihirviölle, joka tulee valmistuessaan muuttamaan täysin heidän elämänsä. Sain heidän palautteestaan kaiken tarvitsemani voiman.”
Nälkälakon järjestäjät suunnittelivat teltalleen suurta mielenosoitusta muslimien keskipäivän perjantairukouksen jälkeen, samoihin aikoihin Haagin päätöksen julistamisen kanssa. Suuri joukko EAPPI:n ihmisoikeustarkkailijoita oli paikalla, mukaan lukien kaksi uutta tarkkailijaa Etelä-Afrikasta. Eteläafrikkalaiset ihmisoikeustarkkailijat anglikaanipappi Wandile Kuse ja Hermina Damons otettiin vastaan erityisen lämpimästi, koska tänä vuonna, kun apartheidin päättymisestä tulee kuluneeksi 10 vuotta, he ovat menestyksekkään vastarinnan symboli. Kuse ja Damons kertovat tapahtumasta:
”1930-luvulla Etelä-Afrikan valkoiset omistivat 87% maasta vaikka he edustivat vain neljännestä väestöstä”, kertoo Kuse. ”Nyt näemme samojen asioiden tapahtuvan täällä. Me saimme tukea koko kansainväliseltä yhteisöltä. Nyt on teidän vuoronne saada samanlaista tukea.”
”Suuri osa siitä mitä olemme nähneet täällä viimeisen kahden viikon aikana on samaa mitä koimme Etelä-Afrikassa”, kertoo Damons. ”Olemme nyt täällä rohkaisemassa teitä jatkamaan taisteluanne oikeuden puolesta.”
Kuse sanoo: ”Koemme, että olemme täällä tuomassa toivon viestiä. Tämä miehitys ei kestä ikuisesti huolimatta päinvastaisista todisteista. Oli aika, jolloin asiat näyttivät mahdottomilta myös Etelä-Afrikassa. Apartheid loppui kuitenkin meidän maassamme ja niin voi tapahtua myös täällä.” Daimon lisää: ”Voimme tuntea sen, mitä he tuntevat. Emme ainoastaan ymmärrä sitä, vaan tunnemme sen.”
Teltta kuhisee toimintaa ja ihmisiä tulee ja menee jatkuvasti. Poliitikot, muftit, sheikit, papit, sukulaiset, ystävät ja ulkomaalaiset tulevat osoittamaan tukeaan nälkälakkolaisille. Tunnelma on melkein kuin juhlissa, mutta mielenilmauksen vaikeus tulee ilmi, kun eräs nälkälakkolaisista ärtyy löytäessään teltasta kassillisen greippejä, jotka joku on varomattomuuttaan tuonut mukanaan. Nälkälakon kunnioittamisen vuoksi telttaan ei saa tietenkään tuoda ruokaa.
Suheil Khader, A-ramin apulaispormestari joutui sairaalaan nälkälakkoiltuaan 16 päivää vuonna 1981. ”Olemme valmiita uhraamaan itsemme rauhan puolesta, ihmistenvälisen rakkauden vuoksi”, sanoi Khader. ”Olen väsynyt, mutta kun puhun kansani kärsimyksestä, unohdan oman henkilökohtaisen kärsimykseni. Palestiinan kansan kärsimys on suurempi kuin tyhjän vatsani kipu.”
Khaderin mukaan todellinen syy muurin sijoittamiselle Jerusalemissa on pyrkimys pakottaa palestiinalaiset muuttamaan ja luopumaan oikeuksistaan Jerusalemin asukkaina. ”Minulla ei ole varaa maksaa 1000 dollarin kuukausivuokraa asunnosta Jerusalemissa, joten minun on pakko luopua Jerusalemin henkilökortista”, selittää Khader. ”Tämä on Israelin hallituksen tapa pakottaa palestiinalaiset lähtemään Jerusalemista.”
Israelin nykyisten suunnitelmien mukaan muuri tulee valmistuessaan olemaan viisi kertaa pidempi kuin Berliinin muuri ja paikoin kaksi kertaa korkeampi. Tähän mennessä on pidetty useita muurin vastaisia väkivallattomia mielenosoituksia, mutta ne ovat saaneet vain vähän huomiota Palestiinan ulkopuolella ja erityisesti lännessä. ”Me tiedämme, että meillä on oikeus puolellamme, mutta se ei riitä tässä maailmassa”, sanoo Ahmad Ghneim, Fatah – liikkeen johtokomitean jäsen. ”On myös löydettävä oikeat välineet oikeuksien ilmaisemiseksi.”
Israel, joka on kiistänyt syytökset siitä, että muurin todellinen syy olisi takavarikoida hyvää maatalousmaata ja arvokkaita maanalaisia vesivarastoja, on esittänyt toistuvasti väitteen, että muuri on välttämätön turvallisuuden kannalta. Gazaa, jossa muuri on jo rakennettu, on usein käytetty todisteena muurin toimivuudesta. Bishara kääntää argumentin päälaelleen: ”Jos muuri takaa turvallisuuden Gazassa, miksi se on maailman pommitetuin kaupunki? Onko tämä onnistunut toimintamalli? Tällaistako on suunnitteilla Länsirannan varalle? Kuten Gazassa, ihmiset tulevat täälläkin kehittämään toimivia vastarinnan muotoja. Ei ole mahdollista, että ihmisiltä viedään ensin maat ja sitten vesi ja sitten heille sanotaan, että ongelma on heidän, koska he ovat muurin takana. Tällainen ei takaa turvallisuutta.”
Kaikki kokouksessa läsnä olevat tiesivät, mihin päätökseen Haagin kansainvälinen oikeus tulisi, koska uutinen oli vuotanut ulos edellisenä iltana. Virallinen tiedotus päätöksestä antoi kuitenkin toivoa muuten melko toivottomassa tilanteessa. Toivoa himmensi jonkin verran tieto siitä, että Israel oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei se tunnusta Haagin määräysvaltaa asiassa. Myös Yhdysvallat oli antanut voimakkaita viitteitä siitä, että se kumoaa veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat asiassa. Nämä taustatekijät mielessään ja tietäen, että edessä on vielä monia esteitä, ennen kuin muurin rakentaminen saadaan keskeytetyksi, Bishara kertoo, että nälkälakko jatkuu epämääräiseen tulevaisuuteen saakka.
Larry Fata
Astrid Handeland
Martin Smedjeback
Matt Robson
Ekumeenisen kumppanuusohjelman vapaaehtoistyöntekijä
Pohjois-Jerusalem
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oli mies ja hänen
kädessänsä mittanuora.
Minä sanoin hänelle: "Mihin sinä olet menossa?" Ja hän vastasi minulle: "Mittaamaan Jerusalemia, nähdäkseni, kuinka leveä ja kuinka pitkä se on oleva".
Ja katso, enkeli, joka puhutteli minua, lähti liikkeelle, ja toinen enkeli lähti häntä vastaan.
Ja hän sanoi tälle: "Juokse, puhu tälle nuorukaiselle ja sano: Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta, sillä niin paljon siinä on ihmisiä ja eläimiä.
Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.
Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra.
Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona!
Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.
Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan, ja he joutuvat orjiensa saaliiksi. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut.
Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.
Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi.
Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin.
Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa."
Ja raamattu on vastaus kaikenmaailman sortoon ja ihmisoikeusloukkauksiin. Sieltä kun vetäisee sopivan kokoelman jakeita, niin siinähän menee naapuri äimäksi! Mistä kumpuaa tämä tyhmääkin tyhmempi viisaus. Herra, lyö heitä raamatulla päähän! Oikein painavalla ja puukantisella.