Heippa ja halapaloo.

Jumala?

Jumala, mikä meille on opetettu on kiivas Jumala, asettaa ehtoja, uhkaa ja pelottelee, sen minä ehdollistan.
Jumala, joka aina on kaikkialla, ei tuomitse, ei syytä, rakastaa ehdoitta, sen tunnustan.

Mahdollisuuksien kenttä, joka antaa ilmenemisen mahdollisuudet ilmiöille, kappaleille ja olennoille.

Mahdollisuuksien kenttä rakastaa mm. sillä tavalla, ettei puutu ilmiöiden ja olentoihin touhuihin. Kentän asettamissa rajoitteissa ilmentämisen mahdollisuuksia lukemattomia. Mahdollisuuksien kenttä ei rakenna ihmisten maailmaa, vaan ihmiset ovat tämän luoneet ilmiöineen päivineen.

Koska ihmiset ovat tämän tehneet ja halunneet kollektiivisesti tällaisen maailman, niin se on ehdottomasti oikein. Kukaan muu kuin ihminen ei tätä maailmaa tule muuttamaan. Kenttää on ilmennetty tiedottomasti kulttuuria luoden, jotkut kenties tietoisesti.

Tuo kenttä määrää luonnonlait, joiden puitteissa elellään.

Ihmisenä olemisen tarkoitus löytää balanssi ilmentämisen (materian) ja olemisen hengen) välillä?

Niin kauan kuin olemme ihmisiä, olemme väliportaan kulkijoita. Välitämme kokemuksellisuutta / ihmisyyttä ilmentämisen ja olemisen välillä.

Puhdas ilmentäminen ilman tietoista olemista on täysin mekaanista luonnonvirtojen mukana menemistä, kuten elektronit ja protonit. Tietoinen oleminen ilman tietoista ilmentämistä taas on ilmiöiden maailman taustalla olemista, ilman ilmentämisessä elämistä ja ilmentämisen pakkoa.

Nykykulttuurin ihanneihminen olisi sellainen, joka osaa olla sopivasti meditatiivinen koko ajan, mutta samalla toimii tehokkaasti yhteiskunnassa. Tuomaan evankeliumin "liike ja lepo"?
Meditatiivinen toimija?

Kun muodostamme Jumalan, muodostamme ideaalin kulloisenkin käsityksemme mukaan. Tuo käsitys on subjektiivinen. Jumala-käsitys on luotu sitä varten, että olisi kehitystä. Kun ihminen ajattelee mielikuvajumalaa, luomaansa hahmoa, joka on ideaalinen, hän itse kehittyy tuollaista kohti. Tässä jumaluuksien muodostamisen merkitys.

Aika mukavasti heitit läppää - Näin käsittänyt - Tosiaan melko vähän taitaa olla niitä tietoisia toimijoita. Pitkälti yhdyn ajatuksiisi.

Milloin laajemmin ymmärretään että jokainen elää omassa maailmassaan? Vai onko lukijoissa sellaisia jotka näkevät ja toimivat kaverin ajatuksien mukaan ja niiden mukaisessa olomuodoissa?
Kärjistän, onko varmaa että elät jumalan mielen mukaisessa maailmassa, näetkö asiat siten kuin Jumala ne näkee.
Kyllä tämä on aivan minun omaa keksintöäni

Niinkauan kun uskomme johonkin olemme perässä seuraajia vaillaitsenäistä ajattelua
Uskonnoilla ja aatteilla näyttää oleva paljon noita perässä seuraajia.

Minkä takia , tuntuu turvalliseta kun toiset ajattelevat puolestamme, mutta siinä teemme itsellemme karhunpalvelun, koska emme tule koskaan yn
märtämään totuutta, vaan annamme tukemmi pahan maailman jatkumiselle hyvän idean nimissä

Siksi on mahdollisuus esittää oma tämänhetkinen näkemys, mitä usko on...mihin se perustuu ym.
Jokainen uskoo.....johonkin...pueppa oma uskosi sanoiksi?