Ei kukaan sattunut katsomaan eilen televisiosta lähetettyä ohjelmaa, Inhimillistä tekijää? Studiossa haastateltavina olivat astrobiologi-professori, sekä teologi-piispa, ja aiheina puitiin maailman ja elämän syntyä.
Kahden oppineen keskustelu oli hyvinkin asiallista ja järkevää. Toisen mielipidettä ei teilattu, jos se sattui poikkeamaan omasta. Toisen näkökantoja kunnioitettiin ja näin ollen keskustelusta tuli jopa todella rikasta.
Ehkä muutamat meistä Suomi24:sen palstoilla kirjoittelevista ihmisistä voisimme myös ottaa samanlaisen asiallisuuden käytäntöön.
Kahden oppineen keskustelu oli hyvinkin asiallista ja järkevää. Toisen mielipidettä ei teilattu, jos se sattui poikkeamaan omasta. Toisen näkökantoja kunnioitettiin ja näin ollen keskustelusta tuli jopa todella rikasta.
Ehkä muutamat meistä Suomi24:sen palstoilla kirjoittelevista ihmisistä voisimme myös ottaa samanlaisen asiallisuuden käytäntöön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ehtinyt, mutta ohjelma tulee uusintana sunnuntaina.
Katson silloin. Ajattelin ehkä hommata myös kirjan, jos ohjelma antaa siihen aihetta.
Todella keskustelu oli hyvin asiallista, jossa kunnioitettiin toisen näkemyksiä puuttumatta niihin sen enempää.
Minua jäi jonkin verran vaivaamaan, että keskustelun lähtökohdat pyörivät hyvin tiiviisti ihmisen tietämyksen ja kokemusten ympärillä, eikä Jumalan ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia tuotu esille. Mutta onhan selvä, että Jumala ei ole inhimillisen tutkimuksen piirissä. Mielestäni tiede ei pysty selittämään elämää, kuten Valtaojakin toi esille. Joten niitä aukkoja on huomattavasti enemmän, kuin mitä keskustelussa tuli esille.
Vaikka en ole asiantuntija kummankaan alueella, olen näitä kysymyksiä pohtinut ja päätynyt kokonaisuuteen, joka mielestäni on sittenkin järkevin vaihtoehto kaikista huomioiden monenlaisia tekijöitä, jotka lähes kokonaan sivuutettiin keskustelussa.
Jotain tästä pohdiskelusta voitte lukea linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
Siitä eräs pieni kiteytetty ote johtopäätöksestäni:
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.